lapsi kysyy kuolemasta

Miten puhua 4v. lapsen kanssa kuolemasta ja hautajaisista?
En tiedä mistä lapselle yhtäkkiä tämä aihe tullut mieleen, mutta nyt on paljon siitä kysellyt. On kyllä muutenkin kauhea kyselykausi meneillään.
Tuntui ahdistuvan kuolemasta ja nyt puhuu ettei halua tulla vanhaksi. Koska sanoin, että kun ihminen on tosi vanha niin silloin kuolee.Sanoinkin jo lapselle, ettet tule nyt vanhaksi. Koska ei auttanut selittäminen että siihen menee pitkä aika, kun vanhaksi tulee. Oliko ihan typerästi nyt sanottu, ettei tule NYT vanhaksi.. Tuntui lapsi ainakin rauhoittuvan. Tuntui pelänneen että on kohta vanha. Miten olette puhuneet kuolemasta? Entäs hautajaisista? Oletteko sanoneet, että kuollut on arkussa ja haudataan, entäs taivaaseen meno?

 

Meillä asiat on aina puhuttu suoraan niin kuin ne on.
Esim tästä asiasta on puhuttu aikoinaan niin, että ihmiset kuin muutkin eläimet, kasvit jne...elävät vain tietyn ajan eikä kukaan tiedä kaunko elää.
Sen jälkeen ihmiset siirtyvät ihmisten taivaaseen ja eläimet eläinten taivaaseen.

 

Paljon on poika miettinyt ja paljon on puhuttu.
Minä korostin pitkään elämän pituuden suhteellisuutta: kukka kuolee parissa viikossa ja se on kokonainen elämä sille. Olen ottanut nyt jo lapsen uskonkin mukaan, olen kertonut taivaasta ja enkeleistä vaikka kristinusko ei osa meitä olekaan. Taivas ja enkelit ei mielestäni ole siihen sidottuja.
Minusta kuoleman surullisuutta ei tarvitse viedä lapselta pois.

 

No meidän samanikäisellä tytöllä ihan sama juttu. Huomasin tosin, että hän ei vielä hahmota kuolemaa aivan täysin, mutta jonkinlainen käsitys on. Hän selvästi myös pelkää kasvamista ja vanhuutta, ja ilmeisesti myös tietää että ihminen kuolee silloin helpommin. Mutta joissain asioissa ei taas taida ymmärtävän kuolemista (kuten eläinten kohdalla.. olen huomannut tämän). En osaa oikein selittää. Tyttö myöskin joku ilta kyseli noita juttuja, ja itku kurkussa sanoi ettei halua että me vanhemmat vanhetaan, koska sitten me mennään pois. Itsekkään en aina oikein tiedä mitä pitäisi vastata, etten vain pahentaisi pelkoa. Meillä ei myöskään ole lähipiirissä ketään joka olisi tehnyt kuolemaa, joten ei siitäkään ole voinut oppia. Yritän kauniisti kertoa asian, lietsomatta lisää pelkoa.

 

mielestäni lapselle voit hyvin luvata, että te vanhemmat eikä lapsi/sisarukset kuole piiiiiitkään aikaan (jos niin käy, niin sitten lapsi saa hoitoa kyllä traumaan, turha etukäteen valmistella) Itse en puhuisi lapselle koskaan, että esim joku "nukkui pois", se voi olla aikuiselle lohduttava ajatus, mutta ajatelkaas, miten lasta sen jälkeen ahdistaa mennä nukkumaan - itse olen työssä, jossa kohtaan kuolemaan ja lapselle on puhuttu kuolemasta oikealla nimellä. Vanhat/sairaat kuolee ja siinä ei ole mitään pahaa/pelottavaa. Ne voi ajattella enkeleiksi taivaalle, mutta ne eivät tule takaisin eikä niitä voi nähdä. Nuoret harvemmin kuolee ja lapsi haluaa kuulla, että vanhemmät ei ole kuolemassa/lapsi ei kuole pitkään aikaan. Vastaa lapsen kysymyksiin, mutta älä liian monimutkaisesti - lapsi kyllä kysyy tarkentavia kysymiksiä niin kauan, kuin on saanut mielestään riittävästi tietoa.

Vallan normaalia tuon ikäisellä!

 

Minusta kuoleman surullisuutta ei tarvitse viedä lapselta pois.

Tuosta olen samaa mieltä, se ON surullista. Se on surullista siksi, että kuollut on ollut tärkeä ja siksi on ikävä - semmoisia ikävöi, joista tykkää. Mutta ei ole todennäköistä että lapsi kuolee ja se on varsin totta, lapsi ei tule vanhaksi NYT, eikä vanhemmatkaan - ei edes isovanhemmat toivottavasti. Mutta kun kuolema tulee, se saa olla surullista ja lapsi saa mielestäni lohduttautua enkeleillä yms.

 

vastaa lapsen kysymyksiin kuolemasta rehellisesti mutta lapsentasoisesti. ja tosiaan lapsi kyselee niitä tarkentavia kysymyksiä niin kauan että tiedonjano on tyydytetty. meillä oli kuukausien prosessi lapsella tuo kuolema-aiheen käsittely kun asia tuli ajankohtaiseksi (isänsä kuoli) en kyllä ole osannut selittää miten isi voi olla enkeli taivaassa kun ruumis on maassa ja lapsi ei vielä ymmärrä sielu- tai henki-käsitettä....

 

Itse sanoin, että kuoleminen on kivaa kun pääsee taivaaseen Herran tykö.

 

Mä olen puhunut totuudenmukaisesti, eivätkä lapset ole ahdistuksen merkkejä osoittaneet. Kuollut on kuollut ja kuolleena pysyy. Joskus näkee lapsia, jotka kuvittelevat olevansa kuolemattomia. Ei ole väärin sanoa, että lapsikin voi kuolla.

 

Mä olen kertonut lapsille että ihmiset saattaa sairastua ja kuolla, myös lapset. Että kukaan ei tiedä milloin kuolee. Ja että kuoleman jälkeen ihmiset jäävät suremaan vainajaa, ja se saattaa kestää pitkään.
Kerroin myös että en tiedä mitä kuoleman jälkeen ihmiselle tapahtuu. Että ihmiset uskoo eri asioihin, ja minä uskon että synnymme uudelleen. Mutta minulla ei ole varmaa tietoa siitä.
Meillä on puhuttu paljon kuolemasta viimeisten 2 vuoden aikana.

 

Kun kyselykausi iskee kunnolla päälle, suosittelen kirjastossa käymistä. Sieltä löytyy melkein aiheestakuin aiheesta psille sopivasti kerrottuna.

Ettekö ole käyneet koskaan hautausmaalla? Siinä yhteydessä voit esim. kertoa hautaamisesta. Meillä ei vielä ole noin tarkasti kyselty, mutta varmasti tulee sekin aika; lapsen oman siskon haudalla käydään usein.

 

Ihan totuudenmukaisesti on puhuttu ja omien uskomusten mukaan, eli että kun ihminen sairastuu pahasti, tai tulee oikein vanhaksi, niin sitä tottuu ajatukseen siitä, että itsekin kuolee ja kaipaakin sitä lepoa eikä välttämättä jaksa enää elää. Että se elämä silleen pikkuhiljaa hiipuu pois. He ovat kyllä nähneetkin yhden tällaisen onnellisen vanhuuden kuoleman lähipiirissä, tietävät nyt, miten sitä ihminen hiipuu, väsyy ja nukkuu pois.

 

ja lapset kuitenkin saattaa ottaa hyvin simppelisti nää asiat. Tuttavaperheen tyttö oli pienenä ekan kerran vahingossa nähnyt sikojen teurastusta. Oli siinä kysellyt, mikä toi on? -Possun aivot. -Ai, no ei se niitä enää olis tarttenutkaan, kun se on kerran kuollut!

 

meillä on myös puhuttu paljon kuolemasta.Siskon vauva kuoli kohtuun täysiaikaisena ja siitä puhuttiin paljon."Hyvin" ovat käsittäneet asian.Syytä kuolemaan ei löydetty ja lapset hyväksyivät sen että sen vauvan ei ollut tarkoitus syntyä.Nyt heillä on onneksi uusi vauva.Lapsille on kerrottu että joskus myös lapset voivat kuolla(esim.auton alle ym.)koska lähipiirissä on kuolemaan johtava sairaus 2v lapsella ja siitä on puhuttu.On kuitenkin selitetty että vanhemmat eivät kuole vielä pitkään,pitkään,pitkään aikaan.Kuoleman jälkeen sielu siirtyy taivaaseen ja ruumis haudataan.Sielun siirtyminen on selitetty niin että ihmisen mieli(ajatukset,muistot)siirtyy taivaaseen.

 

JOku tossa jo ehdottiki, et kirjastossa on paljon kuvakirjoja just ton ikäisille sopivassa muodossa mistä saa hyvää pohjaa omalle jutustelulle