"TattooMama"
Olimme lasten kanssa eilen uimassa yhden pikkupaikkakunnan uimahallissa. Naisia pääosa, ja tuijotus oli tällä kertaa aivan omaa luokkaansa! Täällä etelä-pohjanmaalla ei kai paljoa ole ihmisillä tatuointeja, koska törmään tuijotukseen jatkuvasti täälläpäin. Minulla on runsaasti isoja kuvia. Tuijotus ei sinänsä häiritse, varsinkaan lasten, mutta aikuisten kohdalla ihmettelen moukkamaisuutta. Noloa tuijottaa ja tehdä itsestään jälkeenjääneen oloinen. Näin ajattelen itse, ja aina opetan muksuillekin kuinka on rumaa tuijottaa eikä ketään saa jäädä tuijottamaan, et se ei tosiaan ole mukavaa. Mulla tää on vapaaehtoista, mut jos nää ihmiset tuijottaa jotenkin sairauden vuoksi ulkonäköpoikkeavaa.. Ja ymmärrän jos katsotaan mielenkiinnosta kuvaa kpohtaan että mikä siinä on, hiukan pidempään. Mut suoranainen tuijotus ei mene jakeluun..
Suihkussa kun olin menossa pois, en kunnolla kulman taakse kerinnyt kun arviolta viisi vuotias tyttö sanoi äidilleen että "näitkö äiti kuinka paljon tatuointeja tuolla yhdellä tytöllä oli?". Äidin vastaus tähän "no näin _todellakin_", puuskahtaen oikein halveksuvan kuuloiseina ja sillätavalla ettei jäänyt epäselväksi kuinka pyöritti silmiään seläntakana mun ulkonäölleni .. Eikä todellakaan pidä tatúoinneista
No ei siinä, ei niistä tarvitsekaan pitää. Pisti vaan korvaan tää äidin tapa antaa tytön arvostella avoimesti toisen ulkonäköä kuuluvalla äänellä eikä kieltää. Itsellä olisi ensimmäisenä ollut vastaus " juu näin, mutta on tosi rumaa puhua kenenkään ulkonäöstä näin..." ja se perinteinen plaaplaa mitä aina sanon, ettei kenenkään ulkonäköön tai vaatteisiinkaan saa puhua nuon tai muille rumasti. Kaikki on sen näköisiä mitä itse haluaa. Nyt siirsi tosi tehokkaasti tän oman kauniin käytöksensä lapselleen.
Hyvä hei! Ei tartte ihmetellä jos lapset on ilkeitä toisilleen, jos kotona ollaan nuon suvaitsevaisia ja opetetaan kuinka toisista voi puhua.
Mua lähinnä naurattaa et ei voi olla totta. Kuinka ihmiset voi olla näin tyhmiä!
Suihkussa kun olin menossa pois, en kunnolla kulman taakse kerinnyt kun arviolta viisi vuotias tyttö sanoi äidilleen että "näitkö äiti kuinka paljon tatuointeja tuolla yhdellä tytöllä oli?". Äidin vastaus tähän "no näin _todellakin_", puuskahtaen oikein halveksuvan kuuloiseina ja sillätavalla ettei jäänyt epäselväksi kuinka pyöritti silmiään seläntakana mun ulkonäölleni .. Eikä todellakaan pidä tatúoinneista
No ei siinä, ei niistä tarvitsekaan pitää. Pisti vaan korvaan tää äidin tapa antaa tytön arvostella avoimesti toisen ulkonäköä kuuluvalla äänellä eikä kieltää. Itsellä olisi ensimmäisenä ollut vastaus " juu näin, mutta on tosi rumaa puhua kenenkään ulkonäöstä näin..." ja se perinteinen plaaplaa mitä aina sanon, ettei kenenkään ulkonäköön tai vaatteisiinkaan saa puhua nuon tai muille rumasti. Kaikki on sen näköisiä mitä itse haluaa. Nyt siirsi tosi tehokkaasti tän oman kauniin käytöksensä lapselleen.
Hyvä hei! Ei tartte ihmetellä jos lapset on ilkeitä toisilleen, jos kotona ollaan nuon suvaitsevaisia ja opetetaan kuinka toisista voi puhua.
Mua lähinnä naurattaa et ei voi olla totta. Kuinka ihmiset voi olla näin tyhmiä!