Missään nimessä lapsia ei saa satuttaa, puristella tai repiä. Voisi olla myös keskustelun paikka, jos vain yhdellä tädillä on lapsen nukkumaanmenon kanssa ongelmia --> vinkkejä muilta hoitajilta tädille ja tilanne avoimeen keskusteluun, ettei asiasta tule isompaa kuin onkaan.
MUTTA. Minua huolestuttaa se suuntaus, ettei lapsia enää saisi pitää kiinni, kantaa paikasta toiseen, tai rajoittaa fyysisesti. Mihin maailma on menossa? Ketään ei saa satuttaa, mutta lapset tarvitsevat rajat, ja niistä kiinnipitämistä. Muuten lapsista tulee, no, rajattomia, ja ongelmat elämässä ovat taattuja.
Olen itsekin käyttänyt fyysistä voimaa (en väkivaltaa) lapseen työssäni mm. seuraavissa tilanteissa:
1. Lapsi tuuppii muita liukumäessä, kamppailee ja lyö. Kun komennan, lapsi juoksee karkuun nauraen eikä lopeta väkivaltaista toimintaansa. Juoksen lapsen kiinni, otan kainaloiden alta ja kannan rauhoittumaan pihan toiselle puolelle. Pidän kiinni, kunnes lapsi rauhoittuu ja on valmis keskustelemaan asiasta.
2. Muu ryhmä on pukenut ja on valmis pihalle. Lapsia on vähän ja olen tilapäisesti yksin lasten kanssa. Olen komentanut yhtä lapsista nousemaan lattialta monta kertaa ja tulemaan jonoon, mutta lasta kiukuttaa eikä hän tule. Muut odottavat kuumissaan vaatteet niskassa. Nosta lapsen lattialta ja kannan ulos (lapsi on lähes kokoiseni koska olen pienikokoinen nainen, joten ei se varmaan nätiltä näytä mutta lasta ei varmasti satu ellei ala rimpuilla).
3. Lapsi yrittää karata päiväkodista, isokokoinen 5-vuotias potkii, sätkii, lyö, yrittää purra jne. ja juosta ulos portista kaikin voimin kiukkukohtauksen saatuaan. Pidän kiinni kaikin keinoin, yritän pitää otteet pehmeinä mutta varmasti molempia jonkun verran sattuu lapsen rimpuillessa kaikin voimin ja minun estäessäni karkaamisen.
Kertokaahan nyt, kaiken fyysisen voiman vastustajat, mitä te haluaisitte lapsillenne näissä tilanteissa tehtävän?
