Itsellä on sellainen tilanne, että ´hyvästä´ ehkäisystä (pillerit + kondomi) huolimatta olen raskaana, ja voin sanoa raskauden olevan elämäntilanteeni takia omalla tavallaan ei-toivottu. Lapsi tulee olemaan ehdottomasti rakas, mutta ei todellakaan suunniteltu. Silti en malta odottaa, milloin näen masu-asukin ensimmäistä kertaa.
Ongelma on se, että olen yksityisyrittäjä ja joudun matkustelemaan työni puolestan PALJON. Paljon tarkoittaa sitä, että minulla on kyllä vakituinen asunto Suomessa, mutta vietän siellä vain 3kk/ vuodessa. Suurimman osan ajasta vietän ulkomailla ahkerasti maisemaa vaihtaen. Olen saanut joten kuten järjestettyä niin, että periaatteessa pystyn normaalin äitiysloman olemaan kotona lapsen kanssa, mutta sen jälkeen minun on pakko lähteä taas ulkomaille. Pieni lapsi ei todellakaan sovi sellaiseen elämään eikä kukaan jaksa sellaista rumbaa, että palkkaa lapsenhoitajan jokaisessa maassa parin viikon jaksoiksi eikä se lapsellekaan ole millään tavoin hyväksi.
Olen päätynyt siihen, että ainoa järkevä vaihtoehto on lapsen saaminen kokopäivähoitoon Suomessa 1-2 vuodeksi ja hoitaisin häntä vain sen 3kk vuodesta ollessani Suomessa. Kyllä, en valitettavasti vitsaile. Miestä ei kuvioissa ole mukana eikä sukulaisia/ isovanhempia hoitamassa. Olen käyttänyt yritykseeni paljon aikaa ja vaivaa, jotta se olisi päässyt tähän pisteeseen. Jos jään nyt lapsen kanssa muutamaksi vuodeksi kotiin, niin yritykselle voi sanoa hyvästit iäksi koska rauta täytyy takoa kun se on kuumaa. Olen paljon miettinyt, katuisinko päätöstäni jäädä lapsen kanssa kotiin ja menettää elämäni tilaisuuden yritykselläni, ja aina vain vastaus on kyllä. Minua toki surettaa se, että lapsi ei kiinny minuun samalla tavalla ja että en voi olla antamassa hänelle sitä tukea ja turvaa mitä hän tarvitsee, mutta 3-vuotiaankin voin jo hyvin ottaa mukaan ulkomaille, etenkin kun tiedossa voi kahden vuoden jälkeen vauvan syntymästä olla tiedossa vakituinen muutto ulkomaille. Päässä on paljon pyörinyt myös se, kuinka edes pystyn jätämään lapsen muiden hoidettavaksi, mutta ehkä aika auttaa. Toivottavasti.
En kaipaisi haukkumakommentteja siitä, kuinka olen itsekäs ja ajattelematon äiti jne jne, vaan apua siihen, kuinka tuon hoidon voisi järjestää. Yrityksellä on mennyt sen verran hyvin, että rahasta se ei ole kiinni. Jos on myös muita ideoita, niin toki otan vastaan, mutta tuo vaikutti kaikista järkevimmältä ja toivimimmalta väliaikaisysteemiltä.
. Aina työmatkalla, minä vauvasta asti hoidossa. Yks paikka hoiti yöt, toinen päivät. Musta tulikin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja toistuvasta masennuksesta kärsivä muutenkin monisairas yksilö, joka on ollut jo monta vuotta sairaseläkkeellä alle kolmekymppisenä. Surettaa sun tulevan lapsen puolesta 
