Lapsi, jota ei ole kutsuttu symttäreille, tupsahtaa kylään - mitä tekisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mielipiteitä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap tosiaan kertoi että kyse on lapsen erittäin pitkäaikaisesta ystävästä (ystävyys alkanut 1-vuotiaana) ja lapset ovat läheisiä, leikkivät koulussa ja kotona. Varmasti ymmärrät että se on hieman eri asia kuin koulukaveri tai kaveri naapurista.


Oikeastaan ei ollut, meidän ja naapurin lapset on olleet naapureita ja ystäviä syntymästään asti. Kaikki naapuruston lapset on syntyneet 5 vuoden sisällä. vaikka kotona asuu enää meidän nuorin tyttö ja naapurin poika, ovat edelleen tekemisissä siitäkin huolimatta ettei synttäreille päästy 15v sitten
 
Ap tosiaan kertoi että kyse on lapsen erittäin pitkäaikaisesta ystävästä (ystävyys alkanut 1-vuotiaana) ja lapset ovat läheisiä, leikkivät koulussa ja kotona. Varmasti ymmärrät että se on hieman eri asia kuin koulukaveri tai kaveri naapurista.

Vaikka olisikin vauvana tutustunut, se "ystävyys" on vielä monta vuotta siinä vanhempien luomaa, ylläpitämää jne.

Nyt kun ovat koulussa, se on jo niin, että on omia itse valitsemia läheisiä kavereita, ja muitakin joiden kanssa on kiva leikkiä.

Omani ei kutsunut yhtä, koska pitää häntä vähän epävakaana ja välillä ilkeänäkin ja nyt ovat kuitenkin 2 päivää leikkineet yhdessä.
 
Oikeastaan ei ollut, meidän ja naapurin lapset on olleet naapureita ja ystäviä syntymästään asti. Kaikki naapuruston lapset on syntyneet 5 vuoden sisällä. vaikka kotona asuu enää meidän nuorin tyttö ja naapurin poika, ovat edelleen tekemisissä siitäkin huolimatta ettei synttäreille päästy 15v sitten

Juu, itse silti äitinä soittaisin ystävällisesti ihan by the way onko jotain sattunut tai onko lapsilla ollut riitaa tms.? Minusta lapsuudenystävät ja bestikset on aika tärkeitä, ja ehdottomasti rakkaita lapselle kuin lapselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 8-veen äiti;28950382:
Vaikka olisikin vauvana tutustunut, se "ystävyys" on vielä monta vuotta siinä vanhempien luomaa, ylläpitämää jne.

Nyt kun ovat koulussa, se on jo niin, että on omia itse valitsemia läheisiä kavereita, ja muitakin joiden kanssa on kiva leikkiä.

Omani ei kutsunut yhtä, koska pitää häntä vähän epävakaana ja välillä ilkeänäkin ja nyt ovat kuitenkin 2 päivää leikkineet yhdessä.

Taapero iässä kyllä, mutta leikki-iässä lapset valitsevat itse ja hakeutuvat kavereiden luo ketkä miellyttävät ja joiden kanssa leikkiminen sujuu.

Jokainen tekee kuten huvittaa, mutta minusta kissan nostaminen pöydälle on AINA hyvä jos sen osaa tehdä aikuismaisesti eli ystävällisesti ja rakentavasti :)
 
Olen Jätkän ja parin muun kanssa samaa mieltä siitä, että näistä kaverisuhteista ja synttäreille kutsumisista on nykyään tehty liian suuri numero. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta saamaan niin vahva itsetunto, jotta eivät ensimmäisenä ota kaikkea itseensä ja vanhempien tehtävä on auttaa lapsiaan käsittelemään pettymykset, ei lapsen kavereiden vanhempien. Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei osaa edes harmitella synttäreille kutsumattomuutta, leikkii sitten toiste kaverin kanssa. Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi leikkii niiden kavereiden kanssa ketkä on sillä hetkellä saatavilla kun leikittää, sen enempää arvottamatta kavereita saati ajattelematta sitä että kaverit arvottaa hänet.

Lapsellani on siis huono itsetunto ja olen vanhempana epäonnistunut tehtävässäni, kun lasta harmitti? Kaikkea sitä kuuleekin. Kutsuisin tuota aika normireaktioksi 8-vuotiaalle ( mutta se ei siis ilmeisesti olekaan sitä. Huoh)
 
Juu, itse silti äitinä soittaisin ystävällisesti ihan by the way onko jotain sattunut tai onko lapsilla ollut riitaa tms.? Minusta lapsuudenystävät ja bestikset on aika tärkeitä, ja ehdottomasti rakkaita lapselle kuin lapselle.

Lapset on varsinaisia tuuliviirejä, juuri silloin kun synttäreitä pidetään on saattanut olla kiva leikki tarhan Jennin kanssa joten Jenni on juuri sillä hetkellä kivempi kaveri kuin naapurin Anna. Ensi viikolla Jenni saattaa olla ihan tyhmä ja Anna taas maailman paras kaveri. Tai sitten toisen naapurin Siiri. Ei noista vanhempien kannata liikaa stressata, lapsilla täytyy olla tilaa ja mahdollisuus opetella itse sosiaalista elämää ilman että äiti on sekaantumassa
 
Lapset on varsinaisia tuuliviirejä, juuri silloin kun synttäreitä pidetään on saattanut olla kiva leikki tarhan Jennin kanssa joten Jenni on juuri sillä hetkellä kivempi kaveri kuin naapurin Anna. Ensi viikolla Jenni saattaa olla ihan tyhmä ja Anna taas maailman paras kaveri. Tai sitten toisen naapurin Siiri. Ei noista vanhempien kannata liikaa stressata, lapsilla täytyy olla tilaa ja mahdollisuus opetella itse sosiaalista elämää ilman että äiti on sekaantumassa

Lapsi itsekin ymmärtää että synttäreille kutsumatta jättäminen tosi hyvän ystävän kohdalla on kurjaa ja väärin. Tietysti lapset riitelee (niin kun aikuisetkin) ja sitten sopii, jos heille on opetettu sosiaalisia taitoja.

En puuttuis minäkään kenenkään koulutoverin kyseessä ollessa mutta hyvä ystävä jos jättää kutsumatta on jotain vinossa ja kysyisin asiallisesti mikä.
 
Lapsi itsekin ymmärtää että synttäreille kutsumatta jättäminen tosi hyvän ystävän kohdalla on kurjaa ja väärin. Tietysti lapset riitelee (niin kun aikuisetkin) ja sitten sopii, jos heille on opetettu sosiaalisia taitoja.

En puuttuis minäkään kenenkään koulutoverin kyseessä ollessa mutta hyvä ystävä jos jättää kutsumatta on jotain vinossa ja kysyisin asiallisesti mikä.


Kukin tyylillään. Minä taas en viitsinyt tehdä moisesta elämää suurempaa ongelmaa vaan sanoin että leikit sitten toisella kertaa kaverin kanssa, jos kerran mikään muu ei viittaisi siihen että jokin olisi pielessä. Soittamalla onnistuu syyllistämään toisen lapsen vanhemmat vaikka miten naamioisi kyselyn ystävälliseksi. Entäs minkälainen haloo nousisi jos vastaus olisikin että teidän lapsi on niin ärsyttävä ettei sitä kukaan tänne halua?
 
Kukin tyylillään. Minä taas en viitsinyt tehdä moisesta elämää suurempaa ongelmaa vaan sanoin että leikit sitten toisella kertaa kaverin kanssa, jos kerran mikään muu ei viittaisi siihen että jokin olisi pielessä. Soittamalla onnistuu syyllistämään toisen lapsen vanhemmat vaikka miten naamioisi kyselyn ystävälliseksi. Entäs minkälainen haloo nousisi jos vastaus olisikin että teidän lapsi on niin ärsyttävä ettei sitä kukaan tänne halua?

Ei se ole iso ongelma mutta lapselle ja sitä kautta vanhemmalle tietysti huolenaihe. Ihailen esimiehiä, vanhempia ja ihmisiä ketkä nostavat vaikeita asioita esille rakentavasti ja ystävällisesti - se kun on mahdollista :)
 
Ei se ole iso ongelma mutta lapselle ja sitä kautta vanhemmalle tietysti huolenaihe. Ihailen esimiehiä, vanhempia ja ihmisiä ketkä nostavat vaikeita asioita esille rakentavasti ja ystävällisesti - se kun on mahdollista :)


Aivan, tuota taitoa minäkin arvostan. Jos kyseessä on oikea todellinen ongelma eikä se, ettei lastani kutsuta synttäreille
 
Juu, itse silti äitinä soittaisin ystävällisesti ihan by the way onko jotain sattunut tai onko lapsilla ollut riitaa tms.? Minusta lapsuudenystävät ja bestikset on aika tärkeitä, ja ehdottomasti rakkaita lapselle kuin lapselle.

Hui kamala jos jonkun äiti soittelis perään että mikä hämminki, miksei mun lasta kutsuttu teille synttäreille!? Siinä vaiheessa ottaisin jo etäisyyttä, tosi epämukava tilanne edes ajatella. Tää ei ole semmonen asia että pitäisi "nostaa kissa pöydälle".
 
En jaksa lukea ketjua kokonaan läpi, mutta eikö kukaan muu ihmettele että miten ap tai ap:n lapsi eivät tienneet synttäreistä etukäteen? Siis kai jompi kumpi nyt edes kuukauden muistaisi? Eikö synttärisankari muka yhtään ole hehkuttanut etukäteen?
 
[QUOTE="vieras";28949204]Mun mielestä ei ole tökeröä lähettää kotiin lasta, jota ei ole kutsuttu juhliin. Johan vierasmäärä pienillä synttäreillä helposti tuplaantuisi, jos oven taakse tulee vaikka naapurin sisarukset tai lapsiporukka, tai muutama yksittäinen pihalle kysyjä... Jos ensin päästää yhden ylimääräisen, olisi sitten tökeröä olla päästämättä muitakin, jos lapsia oven taakse ilmaantuu. Ihmettelen kyllä, miksei lasta tuossa tilanteessa ollut kutsuttu. Jos vierasmäärä on kovin rajattu, voi olla lapsellekin kurjaa joutua karsimaan niitä ketä haluaisi kutsua, muistan että kutsuttejen valitseminen oli omassa lapsuudessa ikävää, kun toisaalta olisi halunnut pyytää "vanhoja" kavereita, jotain ihan uusia tuttavuuksia jne. eikä saanut pyytää kuin muutaman kaverin.[/QUOTE]

Oikeestiko niitä kutsumattomia ystäviä alkaisi oikein jonoksi asti ilmaantumaan sinne oven taakse jos sen yhden eksyneen lapsen sisälle päästäisi? Ihanko uskot tuohon todennäköisyyteen? :D

Ja kyllä, pyytäisin lapsen ehdottomasti mukaan vaikkei olisi kutsuttu. Ja ymmärrän jos on kutsuttu vain luokkakaverit synttäreille niin silloin ei tyttöä vaikka hyvät kaverit olisivat olleet pitkältä ajalta. Mutta toisaalta en taas ymmärrä mitä järkeä sellaisissa synttäreissä on että pitää kutsua mieluummin luokallinen porukkaa kuin ne hyvät ystävät.

Mutta elämä on ja elämään mahtuu aina tökeröitä ja töykeitä ihmisiä. Sosiaalisiin käytöstapoihin saisi panostaa enemmän kun joillakin tuntuu olevan pahasti hukassa!
 
Miksi kaikki miettii lasta tai lapsen vanhemman reaktiota? Mielestäni ovelta käännyttänyt vanhempi ei osannut käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. En käännyttäisi aikuista vierastakaan pois jos ovelle tulisi joku kun on muita kahvilla - ainakin tarjoaisin mahdollisuuden tulla kahville, vaikka aikuinen tuskin tulisikaan.
 
Minun tyttären synttärit oli kesällä ja haluttiin pitääkkin ne kesällä. No ongelmaksi tuli se että tyttö ei muistanu jokaisen sukunimee ketkä olis halunnu kutsua. Ja toisekseen mä en sit osannu yhdistää kuka oli kenenki äiti/isä,että olisin kaikille saanu kutsun perille. Kutsuttiin sit ketä kutsittiin. Ja sanoinki eräälle äidille joka lapsia toi,että jos joku suuttuu ni mä en voi sille mitään kun en voinu kaikille kutsuja lähettä kun viestillä ja facessa niitä laitoin. Kun en todellakaan täältä vielä kaikkija tunne. ja meille on pakko kuskata ku asutaan sen vertaa syrjässä. Tämä äiti vaan lohdutti että ei sillä niin väliä synttäreitä tulee ja menee :D
Mut jos tänne joku olis tullu ni en mä pois olis ajanu. Sisälle vaan.
 
[QUOTE="vieras";28949115]No, äiti teki oikein. Kerran ei oltu kutsuttu niin ei ole mikää pakko kestitä.[/QUOTE]

Voihan sitä näinkin omaa lastaan kannustaa kiusaamaan muita.
 
[QUOTE="Aapee";28950401]Lapsellani on siis huono itsetunto ja olen vanhempana epäonnistunut tehtävässäni, kun lasta harmitti? Kaikkea sitä kuuleekin. Kutsuisin tuota aika normireaktioksi 8-vuotiaalle ( mutta se ei siis ilmeisesti olekaan sitä. Huoh)[/QUOTE]

No tuotahan en tainnut tarkoittaa. Juurikin näissä tilanteissa sitä lapsen itsetuntoa voi tukea siihen suuntaan että oppii pettymyksen käsittelemään eikä myöhemmin koe synttäreille kutsumattomuutta henkilökohtaisena hyökkayksenä itseään kohtaan, toki jos vanhemmatkin kokevat sen sellaisena välittyy se myös lapselle. Itse en näe sitä sellaisena, ei aina kaikki mene tasan vaikka kuinka vastavuoroisuutta haluaisikin noudattaa. Elämä ei ole musta valkoista ja siihen tulee oppia suhtaumaan niin ettei anna pettymysten järkyttää koko maailmaansa. En ajatuksiani kovin selkeästi kaiketi osaa kirjoittaen ilmaista, mutta näin erilailla näemme siis maailman :)
 
[QUOTE="huoh";28950648]Oikeestiko niitä kutsumattomia ystäviä alkaisi oikein jonoksi asti ilmaantumaan sinne oven taakse jos sen yhden eksyneen lapsen sisälle päästäisi? Ihanko uskot tuohon todennäköisyyteen? :D

[/QUOTE]

Tätä minäkin jäin miettimään. Tiedä vaikka lapseni olisi hetimiten soittanut kymmenelle parhaalle kaverille ja kehottanut kaikkia tulemaan kuokkimaan :D. :D
Tulee mieleen nuorena pidetyt kotibileet, jotka kuokkavieraiden takia lähti lapasesta.

Eli tässä varmaan haettiin sitä pirulle pikkusormi -teoriaa.
 
[QUOTE="huoh";28950648]Oikeestiko niitä kutsumattomia ystäviä alkaisi oikein jonoksi asti ilmaantumaan sinne oven taakse jos sen yhden eksyneen lapsen sisälle päästäisi? Ihanko uskot tuohon todennäköisyyteen? :D

Ja kyllä, pyytäisin lapsen ehdottomasti mukaan vaikkei olisi kutsuttu. Ja ymmärrän jos on kutsuttu vain luokkakaverit synttäreille niin silloin ei tyttöä vaikka hyvät kaverit olisivat olleet pitkältä ajalta. Mutta toisaalta en taas ymmärrä mitä järkeä sellaisissa synttäreissä on että pitää kutsua mieluummin luokallinen porukkaa kuin ne hyvät ystävät.

Mutta elämä on ja elämään mahtuu aina tökeröitä ja töykeitä ihmisiä. Sosiaalisiin käytöstapoihin saisi panostaa enemmän kun joillakin tuntuu olevan pahasti hukassa![/QUOTE]

Meillä olisi pahimmillaan mahdollista, välillä lasta käy hakemassa 5-6 eri lasta. Kerran laitoin lapun oveen, kun olin 3 kertaa ovella käynyt, että "Maija ei ole kotona koko päivänä, älä pimpota".

Minä esim. haluan vahvistaa niitä luokka-koulukaverisuhteita. Onko tämä naapurin tyttö niin hyvä kaveri kuitenkaan. Vaikka siis leikkivätkin yhdessä ja ovat tunteneet kauan. Voi olla ok leikkikaveri nutta lapsesta parhaat ovat toiset lapset. Meillä ainakin on tuollaisia naapurin lapsia puoli tusinaa, osa ollut tosiaan jo samassa vauvamuskarissa.
 
Äitinä en lasta olisi hennonnut käännyttää ovelta, jos kuiten kavereita on niin oishan hän leikkimään mahtunut. En haluais, että mun lapsille kävis noin, enkä siis vois tehdä toiselle lapselle niin. Kyse kuitenkaan ei ole vaan naapurista, vaan oikeasti kaverista.

Juu lapselle tarvii opettaa ettei pettymysten tarvi kaataa koko maailmaa, mutta mielestäni on yhtä tärkeää opettaa lapselle toisten tunteiden huomioonottamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 8-veen äiti;28950932:
Minä esim. haluan vahvistaa niitä luokka-koulukaverisuhteita.

Miksi? Nehän säilyy vaalimattakin, kun lapset näkee koulussa kuitenkin useita tunteja päivässä. Enemmän olen huolissani siitä, että lapsella olisi tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin kavereita, kun nykyään tuntuu että koululaiset harrastaa joka ilta tai on muuten menoa.
 
[QUOTE="vieras";28950933]Äitinä en lasta olisi hennonnut käännyttää ovelta, jos kuiten kavereita on niin oishan hän leikkimään mahtunut. En haluais, että mun lapsille kävis noin, enkä siis vois tehdä toiselle lapselle niin. Kyse kuitenkaan ei ole vaan naapurista, vaan oikeasti kaverista.

Juu lapselle tarvii opettaa ettei pettymysten tarvi kaataa koko maailmaa, mutta mielestäni on yhtä tärkeää opettaa lapselle toisten tunteiden huomioonottamista.[/QUOTE]

Ja yhtä tärkeä on opettaa ettei aina vain pysty ottamaan yksilöllisesti kaikkia ja kaikkea huomioon ja siihen on osattava sopeutua. Jos toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät. Ehdottomasti olen sitä mieltä ettei toisen mieltä sa tarkoituksellisesti pahoittaa ja noin toimin ja edellytän lastenikin toimivan. En kuitenkaan odota kaikkien pomppivan minun mieleni mukaan ja palvelevan minun halujani, enkä halua lastenikaan toisilta sitä odottavan, joten lasteni on ollut opittava sopeutumaan siihen ettei kaikki aina mene tasan eikä kaikessa oteta huomioon vain hänen henkilökohtaisia mieltymyksiään/halujaan, ja siihen että tämä edellä mainittu on aivan normaalia ja elämään kuuluvaa. Jokaisella meillä on eritasoiset mieltymykset ja ajatukset siitä, mikä on toista loukkaavaa. En usko hetkeäkään että ap:n lasta olisi tahdottu tuossa tilanteessa tahallisesti loukata.
 
[QUOTE="piia";28950856]Miksi kaikki miettii lasta tai lapsen vanhemman reaktiota? Mielestäni ovelta käännyttänyt vanhempi ei osannut käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. En käännyttäisi aikuista vierastakaan pois jos ovelle tulisi joku kun on muita kahvilla - ainakin tarjoaisin mahdollisuuden tulla kahville, vaikka aikuinen tuskin tulisikaan.[/QUOTE]


Samaa mieltä!
 
[QUOTE="huoh";28950648]Oikeestiko niitä kutsumattomia ystäviä alkaisi oikein jonoksi asti ilmaantumaan sinne oven taakse jos sen yhden eksyneen lapsen sisälle päästäisi? Ihanko uskot tuohon todennäköisyyteen? :D

Ja kyllä, pyytäisin lapsen ehdottomasti mukaan vaikkei olisi kutsuttu. Ja ymmärrän jos on kutsuttu vain luokkakaverit synttäreille niin silloin ei tyttöä vaikka hyvät kaverit olisivat olleet pitkältä ajalta. Mutta toisaalta en taas ymmärrä mitä järkeä sellaisissa synttäreissä on että pitää kutsua mieluummin luokallinen porukkaa kuin ne hyvät ystävät.

Mutta elämä on ja elämään mahtuu aina tökeröitä ja töykeitä ihmisiä. Sosiaalisiin käytöstapoihin saisi panostaa enemmän kun joillakin tuntuu olevan pahasti hukassa![/QUOTE]


Löytyyhän täältä fiksuakin porukkaa onneksi.
 
Harmittaa tyttösi puolesta toki, mutta..

En nyt tarkoita, että teillä olisi kyse tästä mutta itse voisin toimia sankarin äitinä vastaavalla tavalla vain yhden perheen lapsukaisen suhteen. On siis tyttöni ns. hyvä kaveri, eli leikit sujuu usein hyvin. Mutta tyttö on aika ilkeä usein, eli yht'äkkiä saattaa alkaa tylyttämään lastani. On rietas suustaan, huorittelee koulussa ja on siis pohjimmiltaan aivan hirveä. En tykkää, että lapseni on hänen kanssaan, mutta kun ovat meillä niin leikit sujuvat ok. En kuitenkaan kannusta lastani olemaan tämän hirvityksen (anteeksi) kanssa.
 

Yhteistyössä