Lapsi, jota ei ole kutsuttu symttäreille, tupsahtaa kylään - mitä tekisit?

[QUOTE="Aapee";28950947]Miksi? Nehän säilyy vaalimattakin, kun lapset näkee koulussa kuitenkin useita tunteja päivässä. Enemmän olen huolissani siitä, että lapsella olisi tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin kavereita, kun nykyään tuntuu että koululaiset harrastaa joka ilta tai on muuten menoa.[/QUOTE]

Ei se koulussa tunnilla istuminen ja lyhyet välkät ole sama kuin pitkä keskeytymätön vapaa leikki yhdessä, ja kivat yhteiset elämykset kuten synttärit ym. Nämä lapset asuvat kaikki tässä, joten samat on saatavilla myös iltaisin ja viikonloppuisin. Plus niitä muitakin on, jolta eivät ole samassa luokassa tai edes koulussa.

Niiden koulu-ja luokkakavereiden kanssa on hyvä olla läheinen, niin ei jää pois porukoista.

Meillä onneksi on niin, että on kavereita. Joillakin tuntuu kyllä olevan kovasti noita harrastusmenoja, on meilläkin kahtena iltana, mutta toisessa on myös koulukavereita mukana.

 

Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa siihen mikä oli oikein tai väärin, jos kuvittelen itseni tuohon lapsen asemaan, olisi kyllä ollut tosi outo tunne mennä päivänsankarin äidin kutsumana juhliin, jossa kaikki muut ovat jo porukalla olleet hyvän aikaa, juhlakalun kutsumana. Lasten leikit voi olla aika tiiviitä siinä mielessä, että ulkopuolisen (vaikka oliskin ollut ulkopuolinen vain sen yhden päivän) voi olla vaikea mennä siihen mukaan niin että kaikki sujuu hienosti. Vaikka kaikkien kanssa olisi kiva osata leikkiä jne, on tuonkin ikäisellä kai oikeus päättää kenen kanssa syntymäpäiväänsä juhlii? Paras ratkaisuha tuossa olisi ollut se että äiti ja päivänsankari yhdessä ovella olisivat kertoneet naapurille joko a) nämä on luokkakaverijuhlat, joten rajoitettiin siksi vieraita, mutta tule ihmeessä mukaan tai b) nämä on luokkakaverijuhlat, joten rajoitettiin siksi vieraita, mutta nähdäänkö huomenna ja tehdään jotain kivaa? Riippuen siitä mikä oli syynä siihen ettei naapuria kutsuttu.

Joskushan luokkakavereiden/muun tiiviin porukan kanssa jutut on vaan vähän erilaisia eikä porukoiden sekoitus aina onnistu niin että itse päivänsankrilla on paras mahdollinen päivä.
Muistan kun meillä yhdellä luokkakaverilla oli yksi naapuri aina juhlissa, siinähän se tietysti meni mukana kuin muutkin mutta tunnustan että me luokkalaiset keskenämme kyllä pidettiin sitä naapuria vähän "outona"ja "eriarvoisena". Ehkä jos meille kaikille olisi terotettu pienestä pitäen kotona että kaikki mukaan ja sosiaalisuus ja vieraanvaraisuus on kaiken a ja o ja joka perheessä elettykin sen mukaan, tilanne olisi ollut erilainen (ehdottomasti siis parempi). Mene ja tiedä.

 

En jaksanut lukea koko ketjua. Oliko kyseessä nimenomaan kaverisynttärit eikä sukulaissynttärit? Meillä juhlitaan erikseen sukulaisten kanssa ja toisena päivänä kavereiden kanssa. Naapurinpoika olikin kerran kovin surullinen, kun näki, että meillä oli synttärijuhlat ja sanoi äidilleen, että eikö heidänkin pitäisi olla mukana juhlissa vai eikö hän pääsekään mukaan synttärijuhliin. Äitinsä selitti pojalle, että sinä päivänä oli juhlat sukulaisille ja toisena päivänä sitten kavereille.

 

En tiedä miten itse olisin synttärisankarin äidin tilanteessa tehnyt, vähän tilanteen mukaan varmastikin.

Mieleeni kuitenkin tuli, että olisiko lapsesi kuitenkin tiennyt synttäreistä ja mennytkin muka hakemaan toista leikkimään, vaikka tiesi että on juhlat meneillään? Kuvitteli siis pääsevänsä juhlimaan, vaikka jostain syystä häntä ei oltu kutsuttu. Itse olen kerran lapsena näin tehnyt, ja edelleen hävettää kun synttärisankarin äiti minut sisälle juhliin kutsui. Meillä oli ollut sankarin kanssa jotain riitaa, eikä olisi halunnut minua mukaan. Ei ollut silloin ollenkaan tyytyväinen, ja itseänikin sitten loppupeleissä harmitti kun pilasin toisen juhlat.
Lapsesi vo myösi kokea toisen hyväksi ystäväksi, mutta tilanne ei välttämättä ole samoin toisin päin, vaikka leikit sujuukin.

En myöskään äitinä haluaisi, että lapseni menisi synttäreille kutsumattomana vieraana kun on kerran ihan vaan leikkimään ollut menossa. Vähintäänkin pitäisi käydä kotona sanomassa/soittaa että meneekin juhliin.

 

[QUOTE="Vieras";28950514]Hui kamala jos jonkun äiti soittelis perään että mikä hämminki, miksei mun lasta kutsuttu teille synttäreille!? Siinä vaiheessa ottaisin jo etäisyyttä, tosi epämukava tilanne edes ajatella. Tää ei ole semmonen asia että pitäisi "nostaa kissa pöydälle".[/QUOTE]

Kyllä, on aika neuroottista ajatella ensimmäisenä että lasten välillä on pakosti jotain vinossa.

 

Eilen kävi tällainen juttu. Lapsi meni hakemaan kaveriaan leikkimään ja kas, siellä olikin synttärit käynnissä, eikä lasta ollut kutsuttu. Ovat kuitenkin olleet synttärisankarin kanssa kavereita 1-vuotiaasta saakka ja asuvat ihan naapuruksina. Nyt vaan koulussa eri luokalla, siksi eivät enää ole bestiksiä, leikkivät kyllä edelleen yhdessä kotona ja koulussa. Tämä lapsi oli kuitenkin omani synttäreillä pari kk sitten.

Mitä sinä olisit tehnyt tässä tilanteessa? Minä olisin pyytänyt oven taakse ilmestyneen lapsen juhliin mukaan. Tässä tilanteessa lapsen äiti vaan lähetti erittäin surulliseksi tulleen lapsen kotiin ovelta. Sitä on puitu lapsen kanssa vielä tänäänkin, että miksi hänelle tehtiin näin.

Joo, tiedän että lapsen pitää oppia kokemaan pettymyksiä ja blaah, vaikka mitä, mutta minusta tuo oli tökerösti tehty. Ja tilanne ei varmaan ollut se, ettei olisi ollut herkkuja sen vähän ylimääräistä...( ennen kuin joku tähänkin tarttuu).

Kurja homma kyllä. Lapsi ansaitsee parempia kavereita, joten lienee paras unohtaa sellaiset, joilta ei kutsua heru synttäreille? Kyllä 1 aito ystävä on aina parempi kuin vaikka 20 hyvänpäivän tuttua.

 

Huomenna on tytön synttärit ja jos joku sattuu soittamaan ovikelloa juhlien aikana,niin mukaan vaan.Tänäänkin sai vielä yksi lapsi kutsun kun tuli tyttöä ulos hakemaan,ja kysyin onko halukas tulemaan juhliin.

 

[QUOTE="kymysys";28952037]En jaksanut lukea koko ketjua. Oliko kyseessä nimenomaan kaverisynttärit eikä sukulaissynttärit? Meillä juhlitaan erikseen sukulaisten kanssa ja toisena päivänä kavereiden kanssa. Naapurinpoika olikin kerran kovin surullinen, kun näki, että meillä oli synttärijuhlat ja sanoi äidilleen, että eikö heidänkin pitäisi olla mukana juhlissa vai eikö hän pääsekään mukaan synttärijuhliin. Äitinsä selitti pojalle, että sinä päivänä oli juhlat sukulaisille ja toisena päivänä sitten kavereille.[/QUOTE]

Kaverisynttärit oli kyseessä

 

[QUOTE="emppu";28952088]En tiedä miten itse olisin synttärisankarin äidin tilanteessa tehnyt, vähän tilanteen mukaan varmastikin.

Mieleeni kuitenkin tuli, että olisiko lapsesi kuitenkin tiennyt synttäreistä ja mennytkin muka hakemaan toista leikkimään, vaikka tiesi että on juhlat meneillään? Kuvitteli siis pääsevänsä juhlimaan, vaikka jostain syystä häntä ei oltu kutsuttu.

En myöskään äitinä haluaisi, että lapseni menisi synttäreille kutsumattomana vieraana kun on kerran ihan vaan leikkimään ollut menossa. Vähintäänkin pitäisi käydä kotona sanomassa/soittaa että meneekin juhliin.[/QUOTE]

Ei tiennyt, enkä minäkään muistanut.

Minua ei olisi haitannut, jos olisi mennyt, sen verran vapaamuotoisia lasten kaverisynttärit on. Ja oli joka tapauksessa poissa (oletettavasti) pari tuntia.

 

[QUOTE="noni";28949119]Jokainenhan voi valita ystävänsä. Nythän kävi niin ikävästi, että lapsellesi paljastui tällä tavalla, että hän ei olekaan yhtään tärkeä ystävä tuolle toiselle. Ystävyys kannattaa varmaankin lopettaa tähän. Kenellekään ei tee hyvää olla joku hännänhuippu varaystävä.[/QUOTE]

En enää ihmettele, että osa lapsista käyttäytyy erittäin ilkeästi toisiaan kohtaan, jos aikuisten ajatusmaailma on noin surkea kuin sinulla on.

Lapsilla ei ole koskaan liikaa ystäviä, ja eikä ystäviä tarvitse arvottaa paremmuus järjestykseen. Isommallakin porukalla voi leikkiä.

Yllämainitut asiat eivät vain valitettavasti ole ihan selviä kaikille aikuisillekaan.

 

Olen Jätkän ja parin muun kanssa samaa mieltä siitä, että näistä kaverisuhteista ja synttäreille kutsumisista on nykyään tehty liian suuri numero. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta saamaan niin vahva itsetunto, jotta eivät ensimmäisenä ota kaikkea itseensä ja vanhempien tehtävä on auttaa lapsiaan käsittelemään pettymykset, ei lapsen kavereiden vanhempien. Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei osaa edes harmitella synttäreille kutsumattomuutta, leikkii sitten toiste kaverin kanssa. Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi leikkii niiden kavereiden kanssa ketkä on sillä hetkellä saatavilla kun leikittää, sen enempää arvottamatta kavereita saati ajattelematta sitä että kaverit arvottaa hänet.

Hyvällä itsetunnolla varustettu kaveri ei myöskään jätä kiusaanistarkoituksessa kutsumatta kaveriaan synttäreille.

Meidän naapuristoon muutti muuatama vuosi sitten uusi tyttö. joka oli 1-3 vuotta vanhempi naapuriston muita tyttöjä. Tytöllä ei tunnu olevan oman ikäisiä kavereita ollenkaan ja tarmokkaasti pomoilee, valehtelee ja haukkuu naapuriston tyttöjä toisilleen pönkittääkseen omaa asemaansa...

 

Meillä lapsen yksi parhaista ja pitkäaikaisimmista kavereista jätti viime vuonna kutsumatta synttäreille. Syynä oli, että halusi pitää poikasynttärit ja lapseni on siis tyttö.

Noh... lapseni synttärit olivat pian tämän jälkeen ja kutsui ko. pojan ilman mitään kaunoja tai vastavuoroisuusajattelua. Jospa me aikuiset teemme ne ongelmat.