Lapsi ja sairaus/kuolema perheessä

Onko lapsenne olleet mukana perheenjäsenen kuoleman prosessissa? Esimeriksi miten kuolemansairaan perheenjäsenen luona käynti, kuolemasta ja sairaudesta puhuminen on teillä hoidettu ja miten lapsi reagoi? Millä tavoin lapsenne ovat käsitelleet perheenjäsenen kuolemaa? Oletteko ottaneet lapsen sairaalakäynneille, hautajaisiin jne?

 

Meillä ei ainakaan 9-vuotiasta pikkuveljeä otettu papan hautajaisiin. Ensimmäiset sellaiset hänelle ja oli meidän muidenkin lasten ensimmäinen sukulaisen menetys. Alkuun otti papan kuoleman yllättävän hyvin. Illemmalla nukkumaan mennessä kuitenkin tuli itkien halaamaan kun oli tavallaan vasta tajunnut asian. Tän reagoinnin takia ei otettu hautajaisiin mukaan kun ajateltiin sen olevan liian raskasta pienelle pojalle.

 

Oletteko muut ottaneet lapsenne mukaan hautajaisiin?

 

Me on otettu ihan pienestä asti.

 

Ehdottomasti pitää ottaa lapsi suruun mukaan, että hänkin voi sen käsitellä heti alkujaan. Meillä otettiin mukaan (kaikki alle 7v.) vauvamme hautajaisiin ja muutenkin kyselimme heiltä mielipiteitä miten he tekisivät ja se oli tosi hyvä, vaikka aina mietittiin uskalletaanko kysyä. Psykologikin sanoo, että juuri noin pitää lapset huomioida ja ottaa suruun mukaan. Koskettaahan se menetys yhtälailla heitäkin. Toki ikä pitää ottaa huomioon siinä, miten asioista puhutaan. Ennen hautajaisia kannattaa kertoa, mitä siellä tapahtuu ja että ihmisiä itkettää. Parempi lapsilla on elää totuudessa kuin luoda omat mielikuvat, jotka voivat olla pahempia tosiasioista ja paremmin lapset toipuu kun heidätkin huomataan. Jopa vainajan näkemistä suositellaan myös lapsille, mutta ei väkisin tietenkään. Meillä he oisivat halunneet nähdä vauvan kuolleena, mutta sitä ei suositeltu tässä tapauksessa aikuisillekkaan. Valokuvasta näytimme kuolleen vauvan ja vaikka se alkuun tuntu, että ei oo hyvä niin lopulta lapset suhtautuu hyvin luontevasti.

 

Oletteko muut ottaneet lapsenne mukaan hautajaisiin?

Meillä oli 8kk, 2v ja 4v lapset mukana hautajaisissa.. Esikoinen varsinkin tosi herkkis, mutta koettiin silti parhaaksi ottaa heidät mukaan.

 

meillä on myös olleet lapset mukana hautajaisissa ja kuolemaan liittyvissä järjestelyissä. Sureminen kuuluu elämään ja saa näkyä.

Mielestäni 9-vuotiaan jättäminen ulkopuolelle ei ole hyvä ratkaisu. Sen lisäksi että kuolemasta pitää puhua, lapsi saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi jos oli ainoa joka jätettiin tilanteesta pois. Kuitenkin läheinen ihminen kyseessä.

 

kyllä meillä on olleet lapset sairaalakäynneillä mukana ja myös hautajaisissa. ei lapsille traumoja jää kun asia selitetään lapselle asiallisesti ja niin että lapsi pystyy sen ymmärtämään.

 

Aina on otettu mukaan jos vain vähintään toinen vanhemmista (tai muu lapselle läheinen aikuinen) pysyy niin kasassa ettei lapselle tule turvaton olo. Eli aina. Muutenkin meillä puhutaan sairastamisesta ja kuolemasta aika neutraalisti, ne nyt kuuluu konseptiin. Ei surua kannata piilotella. Sit toki jos tietää itse luhistuvansa hautajaisissa niin pitää katsoa että lapsella on myös joku ei-hysteerinen luottoaikuinen turvana.

 

Meiltä ei oo vielä kuollut ketään,asiaa on kyllä käsitelty tuon lapsen kanssa silloin kun mummi oli todella sairaana ja kaikki luultiin ettei siitä enää selviä. Oli sairaalassa mukana kattomassa mummia. Meinataan kyllä ottaa mukaan hautajaisiin kun aika on joku haudata. Minusta lapsen sulkeminen ulkopuolellle hautajaisista ei ole hyvä asia. Olen itsekin ollut mukana monta kertaa,ekakerran 4v. Kuolema kuuluu osaksi elämän kiertoa eikä sitä tule salata lapsiltakaan. Toki huomioida ikä ja käsitellä asiaa sen mukaan.

 

9v ei ole pieni lapsi ja hyvin voi osallistua hautajaisiin. Kunhan on turvallinen aikuinen mukana.

 

Meilläkin on ollut lapset mukana hautajaisissa ja sairaalareissuilla. Tietenkin pitää aina selittää ikätason mukaan, mistä on kyse ja vastata lapsen kysymyksiin. En jättäisi lasta läheisen hautajaisten ulkopuolelle, heille tuntemattoman kohdalla en näe osallistumista kovinkaan tärkeänä. Hautajaiset on osa suruprosessia ja mielestäni lapsi saa itkeä suruansa ja reagoida siihen omalla tavallaan. Aikuiset toimivat lohduttajina ja auttavat käsittelemään surua. Se voi olla vaikeaa, kun omakin suru ja hätä on suurta, mutta avoimesti puhuminen lasten kanssa toimii parhaiten. Täysin lamaantuneen tai hysteerisen vanhemman kohdalla lapselle täytyy olla turvallinen, hänet huomioonottava aikuinen, joka ei jätä lasta yksin tunteidensa ja mietteidensä kanssa.

 

Tottakai lapsi mukaan sairaalaan, kuollutta kastomaan ja hautajaisiin. Kuolema on osa elämää ja lapsellakin on oikeus siitä muodostaa oma kuvansa.

 

Sairaalan osastolle lapsia ei saanut viedä. Mutta isäni kuoltua olimme koko perhe katsomassa isääni sairaalan kappelissa. Lasten mukana olo hautajaisissa oli luonnollista enkä edes harkinnut, että lapset jäisivät pois.