Lapsi huutaa ja itse olen ihan poikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
jätän välillä toiseen huoneeseen yksin huutamaan, koska en jaksa. Laitan oven kiinni ja keskityn vaikka hetkeksi kirjaa tai niinkuin nyt nettiin. Rauhoitun ja menen sitten lapsen luo. "huudatan" yleensä noin 10 minuuttia, joilloin itsekkin käyn rauhoittumassa. Tämä todella nakertaa äitiyttäni, mutta kun olen jo kaikki tehnyt ja huuto ja valitus vaan jatkuu niin en enää muuta keksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lähde sen kans ulos tekeen jotain kivaa,jos se sit rauhottuis,tai keksi jotain tekemistä lapselle niin se viihtyy.

Mä en huutavan kanssa viitsi lähteä ulos, ensin täytyy rauhoittua

Ei lapsi rauhoitu siihen, että äiti käskee rauhoittua. Lapsi rauhoittuu kun saa mielekästä tekemistä (esim.ulkona jos on jo sen ikäinen) tai kun saa lohdun jostain muusta.
 
Kuulostaa tutulta. Tosin et kerro lapsen ikää. Meillä lapsukainen alkoi tuossa parin kolmen vuoden iässä "huutamissessiot". Paras tapa oli tosiaan laittaa lapsi omaan huoneeseensa rauhoittumaan (ja jäädä itse rauhoittumaan muualle) ja antaa huutaa huutonsa. Pian lapsi itsekin oppi rauhoiitumaan itsekseen ja tuli sitten rauhallisena poikana ulos huoneesta.
 
Jos kyse uhmaikäisestä, niin paras on jos äiti itse pysyy mahdollisimman tyynenä vaikka pinnan alla sitten kiuhuisikin. Niin kuin taitaa ollakin. Itse rauhoitan uhmaikäisen ottamalla tiukasti syliini ja olemalla ihan rauhallinen ja puhuvani rauhallisesti. Venkoaa enemmän ja vähemmän, mutta yleensä kohtaus menee jossain vaiheessa ohi, nopeammin kuin jos jätän yksin huutamaan. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, siitä ei jatketa vaan tehdään jotain muuta. Näin meillä. Onneksi kovin harvoin näitä enää tulee kun saadaan olla kotona.

 
Alkuperäinen kirjoittaja meitsi:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lähde sen kans ulos tekeen jotain kivaa,jos se sit rauhottuis,tai keksi jotain tekemistä lapselle niin se viihtyy.

Mä en huutavan kanssa viitsi lähteä ulos, ensin täytyy rauhoittua

Ei lapsi rauhoitu siihen, että äiti käskee rauhoittua. Lapsi rauhoittuu kun saa mielekästä tekemistä (esim.ulkona jos on jo sen ikäinen) tai kun saa lohdun jostain muusta.
Jotkut lapset vaan on sen verran temperamenttisia että huuto ei lakkaa vaikka kuinka yrittäisi keksiä sijaistoimintoja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos kyse uhmaikäisestä, niin paras on jos äiti itse pysyy mahdollisimman tyynenä vaikka pinnan alla sitten kiuhuisikin. Niin kuin taitaa ollakin. Itse rauhoitan uhmaikäisen ottamalla tiukasti syliini ja olemalla ihan rauhallinen ja puhuvani rauhallisesti. Venkoaa enemmän ja vähemmän, mutta yleensä kohtaus menee jossain vaiheessa ohi, nopeammin kuin jos jätän yksin huutamaan. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, siitä ei jatketa vaan tehdään jotain muuta. Näin meillä. Onneksi kovin harvoin näitä enää tulee kun saadaan olla kotona.

Mä olen tota joskus kokeillut ja sen seurauksena raivoava lapsi joutui niin kiihdyksiin, että rupesi hyperventiloimaan. Lapset ovat erilaisia.

Myös vanhemmat ovat erilaisia, kaikki eivät vain pysty olemaan rauhallisia ja silloin on parasta mennä muualle rauhottumaan. Olisihan (joillekin) lapsista parasta rauhottua vanhemman seurassa, mutta aina se ei vain ole mahdollista.
 

Yhteistyössä