(Vajaa 2v lapsi nukkuu vielä pinnasängyssä.)
Kun lapsi ei rauhoitu, ni otetaan vanhempien väliin nukkumaan, jossa nukkuu sitten aamuun asti. Herää muutaman kerran yössä huutamaan ja kiukkuamaan, mutta rauhoittuu pian, kun vanhemmat lähellä.
Toinen vaihtoehto, et lapsi siirretään omaan jatkettavaan sänkyyn omassa huoneessaan ja toinen vanhemmista jää siihen hetkeksi rauhoittamaan lasta. Lapsi jätetään sänkyynsä nukkumaan.Jälleen kun herää, niin toinen vanhemmista menee taas hetkeksi viereen rauhoittamaan ja kunnes lapsi nukahtaa niin palaa omaan sänkyynsä.
Ekassa vaihtoehdossa vanhemmat ei kovin hyvin nuku, kun lapsi pyörii ja hyörii sängyssä niin, ettei siellä kolme mahdu nukkumaan vaan jompi kumpi vanhemmista siirtyy makkarin sohvalle nukkumaan... Tokassa taas joutuu nousemaan useamman kerran ja siirtymään lapsen huoneeseen lapsen luo.
Kumpi parempi vaihtoehto lapsen kannalta? Tottuuko ekassa vaihtoehdossa liikaa siihen, et aina pääsee äidin ja isän väliin?
Kun lapsi ei rauhoitu, ni otetaan vanhempien väliin nukkumaan, jossa nukkuu sitten aamuun asti. Herää muutaman kerran yössä huutamaan ja kiukkuamaan, mutta rauhoittuu pian, kun vanhemmat lähellä.
Toinen vaihtoehto, et lapsi siirretään omaan jatkettavaan sänkyyn omassa huoneessaan ja toinen vanhemmista jää siihen hetkeksi rauhoittamaan lasta. Lapsi jätetään sänkyynsä nukkumaan.Jälleen kun herää, niin toinen vanhemmista menee taas hetkeksi viereen rauhoittamaan ja kunnes lapsi nukahtaa niin palaa omaan sänkyynsä.
Ekassa vaihtoehdossa vanhemmat ei kovin hyvin nuku, kun lapsi pyörii ja hyörii sängyssä niin, ettei siellä kolme mahdu nukkumaan vaan jompi kumpi vanhemmista siirtyy makkarin sohvalle nukkumaan... Tokassa taas joutuu nousemaan useamman kerran ja siirtymään lapsen huoneeseen lapsen luo.
Kumpi parempi vaihtoehto lapsen kannalta? Tottuuko ekassa vaihtoehdossa liikaa siihen, et aina pääsee äidin ja isän väliin?