Toggle sidebar

Lapsi esteenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaikka rakastunut...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Vaikka rakastunut...

Vieras
Haluaisin tietää miesten mielipiteitä, vaikka tässä nimenomaisessa tapauksessa asian ratkaisee yhden tietyn miehen mielipide...

Onko pieni lapsi esteenä, jos mies tosiaan rakastuu naiseen ja haluaa olla tämän kanssa?

Voiko olla niin, että mies rakastuu / ihastuu naiseen, mutta ei kuitenkaan halua toisen miehen lasta itselleen tai ylipäätään perhe-elämää naisen kanssa, vaikka tämä olisikin hänen ""ihannenaisensa""?

Eli siis: miten on miehet, meneekö tosirakkaus sen edelle, että pakettiin kuuluisi myös jotakin, jota ei ole alunperin ajatellut?
 
Oikeastaan vastaat jo itse kysymykseesi! Kyllähän se niin on, että usein tällaisessa tilanteessa ei haluta ottaa naisen ja lapsen entistä elämää painolastiksi. Tosin meitä on moneen junaan.

Jos mies ei ole kiinnostunut sinusta lapsen kanssa, et ole hänen ""ihannenaisensa"". Se on selvä. Jos olisit hänen ihannenaisensa, hän olisi sinun kanssasi.

 
Vaikka tää nyt onkin miehille suunnattu kysymys niin sanonpa vaan et ite en ainakaan kiinnostuisi miehestä jolla jo lapsi vaikka olisivat eronneet lapsen äidin kanssa aikoja sit.Eli ymmärrän kyl hyvin mieheiä joita ei ""lapsellinen"" nainen kiinnosta.Ehkä eri tilanne sit kun lapset asuvat jo omillaan.40-50v naista/miestä vaikea löytää jolla ei lapsia olisi,mutta siinä iässä tosiaan lapset jo lentäneet/lentämässä pesästä.
 
Tässäkin tulee naisen vastaus... Minä en näkisi miehen lapsia esteenä suhteelle, jos näiden äiti olisi kuollut ja kuopattu eli mies olisi siis leski. Ottaisin lapset oikopäätä ""omikseni"". En kuitenkaan lähtisi äitipuoleksi pienille lapsille, joita pitää roudata joka toinen viikonloppu ja viikollakin edestakaisin ja joiden äidin kanssa on sovittava loma-ajoista, joulun vietosta ja kaikista mahdollisista minunkin elämääni liittyvistä asioista. On tosiaan etova ajatuskin, että ex-vaimo määräisi minun elämäni tahdin. (Tiedetään, sehän on ""välttämätöntä"" lasten takia...)

Ap:llä tuskin kuitenkaan on tällaista ongelmaa, sillä lapsi on ilmeisesti pääasiassa hänen luonaan ja lapsen isä (jos on elossa) ei varmaankaan niin herkästi sorki toisten elämää kuin naisilla on tapana...
 
Ei tuohon voi vastata kyllä tai ei. On miehiä, jotka rakastavat koko pakettia, toisilta se taas ei onnistu. Parasta on tutustuttaa mies teidän arkeenne ikävinekin puolineen, ei suhtautumista muutoin saa luotettavasti selville. Seurustelua ja yhdessäoloa koko pakettina lapsineen päivineen, kakkavaippoineenkin.

Tiedän tämän ihan varmasti, sillä lähisuvussani on parikin tällaista tapausta. On lapsirakkaita miehiä, joille varsinkin pieneen lapseen kiintyminen on helppoa. Toisessa näistä lähisuvun tapauksista mies on kerran naurahtanut minulle, ettei tiedä, kumpaan on enemmän rakastunut, lapseen vai äitiin, tykkää niin mahdottomasti kummastakin. Toinen mies adoptoi lapsen omiin nimiinsä, jotta koko perheelle saatiin yhteinen nimi ja lapset ulkomaailmankin silmissä samanarvoisiksi.

Toinen näistä esimerkeistä on sukulainen, toinen sukuun tullut ja hyvältä näyttää molemmissa tapauksissa tulevaisuuskin.

On todella hyvä pohtia asiaa ja kiinnittää huomiota miehen suhtautumiseen, sillä yhteiselämässä se tulee vaikuttamaan ratkaisevasti sen onnistumiseen. Lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja hyväksymiseen niiltä ihmisiltä, jotka hänen kanssaan elävät. Jos merkit näyttävät, että epäilyttää, niin lapsen etu ratkaisee.
 
Viimeisimmalla vastaajalla taitaa olla syvia sielullisia ongelmia...

Kiitos vastauksista varsinkin Meikamaija, jonka lahipiirista loytyy esimerkkeja niistakin miehista, jotka eivat rakastaessaan koe naisen lapsia rasitteena, vaan ovat tosiaan valmiit ottamaan ""koko paketin"" ja kokevat sen sen arvoiseksi.

Mutta ikaa on minulla 30 ja risat ja lapsi on viela pieni. Mies minua vanhempi. Katsellaan nyt mita tasta tulee, kaikki on aivan alkutekijoissaan viela. En halua kiirehtia mihinkaan, silla tata nykya ensiksi tulee lapsen etu...

Kaikille niille, jotka suhtautuvat pessimistisesti ""lapsellisiin"" ihmisiin: onhan se kait sitten hienoa, jos ei ole elamassaan tehnyt sita virhetta, etta saa lapsen vaaran puolison kanssa (joka kylla tuntui aikoinaan Silta Oikealta, huom!).

Minulle kuitenkin henkilokohtaisesti tuo ""virhe"" on paras asia elamassani enka ikina ole katunut lapsen saantia.

Ainahan on se mahdollisuus, etta odottelee Sita Oikeaa ja hups, ei sitten enaa saakaan lapsia...onneksi ei ole sita tarvinnut kokea. Eli pessimisteille tamakin asia punnittavaksi.

 
yks vinkkeli tähän juttuun: näiden lasten isät, naisten ex-puolisot ovat myös miehiä!(terävä havainto)
ja jos mittarissa rupee olemaan +40 saa aika lailla reissata ja elää fantasioissa, jos kumppaniks kelpaa vain lapsettomat, ikinuoret naiset!
Se vaatii ihmiseltä vähän kypsymistä ja elämän kokemusta, tosiasioiden hyväksymistä, että uskaltaa ihastua ja tutustua ihmiseen ihmisenä. Kyllä siihen miehetkin pystyy varttuessaan,hope so...
 
Kyllähän tuon jo järkikin sanoo että tuossa vaiheessa on kyse koko ""paketista"".
Jos nainen on miehen ""ihannenainen"", kyllä porras on aivan jossain muualla jos suhde ei toimi koko tiimillä.
Jotenkin koko kysymys on järjetön.
Kysymyksessähän on silloin ko. miehen henkilökohtaiset painoarvot eri asioille. Ja jos lapsi on este, on jotain todella pahasti vinksallaan.
Ymmärrän tilanteen jossain Kanadassa tai USA:ssa, siellä nämä city-ihmiset ei halua lapsia, tiedän koska olen sielläkin asunut. Ura ja kaikki muu materia on lapsen edellä.
Onko sellaisella miehellä sitten mitään annettavaa muutenkaan parisuhteeseen, mieti sitä.
 
Kyllä yksi lapsi menee, jos nainen on hyvä tyyppi. En sen sijaan siedä, että tuo ex hyörii kovin läheisissä kuvioissa ja häntä joutuu paljon tapaamaan.
Esim. tuo Karpelan ja saarelan juttu ei tulisi kysymykseenkään. En kestäisi enkä sietäisi, niin rakastunut ei voi olla. Karpelan kannalat juttu on ihan sietämtätön.
 
mitä jos se nainen on tosi hyvä ja passeli tyyppi, mutta lapsia on jo 2 tai 3? sit ei käy?
onko se miehelle kova paikka jos naisella on oikeesti elämää omastakin takaa...kokeeko mies joutuvansa kilpailemaan lasten kanssa?
ei kai eronneet lapsineen enää yhtä suurta perhettä leiki?
itse pitäisin eronneessa miehessä lapsia tärkeämpänä asiana sitä, että on haavansa nuollut, vihansa ja koko asiaan kuuluvan tunneskaalan läpi käynyt ja sitä tehdessään löytänyt itsessään jotain uutta ja uskaltanut kasvaakin...
on se varmasti kuviona outo/pelottava/kiusallinen kaikille osapuolille, niille lapsillekin aluksi, kun uusi kumppanikokelas hyppää peliin...
Kysyis kyllä vähän enemmän munaa mieheltäkin, jos esittelisin äidin uuden poikaystävän +190cm testosteronia pursuavalle teinille, joka on niiiin äijää :) Ei se kyllä eka visiitillä sohvalla makais :D
Ei kantsis aina olla kamalan ehdoton, elämää tää vaan on!
 
tuntuu oudolta, että miesX antaisi itsensä rakastua naiseenY, jos tietäisi, että naisellaY on lapsi joka olisi miesX:n mielestä este yhdessäololle ? Kyllä mun logiikkani mukaan sen silloin pitäisi olla este rakastumisellekin.

Tää oli siis puhdasta loogista päättelyä, tarkoitukseni ei ole kommentoida, että lapsi olisi mikään este suhteelle.
 
Voihan sitä ottaa 20 vuotiaan typykän eikä ole menneisyyttä. Oman muksun voi jättää exän hoidettavaksi, niin ei pilaa omaa elämää tän ihanan nuoren neitokaisen kanssa.
 
Sen takia kun naiset mussuttaa koko ajan vaavi-lapsi juttuja. Ja mitään ei voi tehdä että hys hys oma kullannuppu ei kärsi / pahoita mieltään / ..
Siksi lapset naisen huomassa ovat ESTE ONNELLE!!!!!
 
Mulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Seurustelen nyt itseäni nuoremman miehen kanssa, jolla ei ole lapsia ennestään ja hänellä ei ole muutoinkaan kokemusta lapsista ja lapsien kanssa olemisesta. Parisuhde sujuu hyvin, mutta hän ei halua tutustua omiin lapsiini. Pikkuhiljaa edetään ja minä olisin jo valmis muuttamaan yhteen, mutta eihän se onnistu ennenkuin poikaystäväni on valmis hyväksymään lapset. Kuitenkaan rakkautta ei puutu minun ja miehen väliltä.

Se on jännä juttu, miten exälläni on riittänyt loistavasti vientiä, vaikka hän on yhtälailla 2 lapsen vanhempi ihan niin kuin minäkin. Miehelle ei se ole rasite, että on omia lapsia ennestään, naisen arvoa se tuntuu laskevan.

Uskon, että tässä on kyse tapauskohtaisista asioista. Jollekulle se ei ole ongelma, jollekulle toiselle se on. Ehkä joku on liian laiska ja mukavuudenhaluinen sitoutumaan ja näkemään vaivaa sen sijaan, että voisi vain kuherrella lapsettoman naisen kanssa.

Luulen, että moni mies kuitenkin ymmärtää, että äitiys yleensä kehittää naista monessa suhteessa. Monella seksuaalisuus ja suhde omaan kehoon paranee raskauden ja synnytyksen myötä. Pikkulapsivaihe myös vahvistaa kärsivällisyyttä ja ennenkaikkea nainen oppii omaan napaan tuijottelun sijaan ottamaan muita huomioon paremmin. Toki näissäkin on yksilöllisiä eroja naisissakin, mutta uskoisin, että sen mitä 30+ ikäinen häviää ulkonäössä ja ""historiattomuudessa (jos lapsellisuus on miehelle ongelma)"", niin kuitenkin plussaa tuo juuri seksi ja se, että naisella on elämänkokemusta ja elämänviisautta.
 
Minä käyn poraamassa yh-äitejä jos nämä ovat tarpeeksi edustavia mutta siihen se jääkin. Kaikki vakavampi on poissa laskuista. Vaikka saatan toki aluksi hiukan yh-äitejä sumuttaakin ja luvata hiukan enemmän kuin aion toimittaa :) Lopulta kyllä korvaan petkutuksen ylivedoilla rakastajan taidoillani. Ei ole yksikään yh jäänyt tyydyttämättä tai katkeraksi.
 
reissu-johnille vaan, että seksisuhde ja parisuhde on vähän eri asia...ja eiköhän se nainenkin sen eron hiffaa!jos seksistä on iloa molemmille ilman tota kusetusta niin sehän on ihan jees!myös sille naiselle eikä kummallekaan jää paha mieli.

mistähän ja millä ne aijän köriläät ""ottaa"" 2kymppisiä pimuja? ellei oo tosi paksu lompsa.
 
Jos minulle tulisi ero, etsisin naisen, jolla olisi jo vahintaankin kouluikaiset lapset monikossa. Vaikka sitten itseani reilusti vanhemman, naisethan elavatkin vanhemmiksi, joten se ei tuottaisi ongelmia. Mina en halua isaksi, joten lapseton sinkku ei tulisi kyseeseen. Pieni lapsi olisi este, valitettavasti, mutta jokainenhan me olemme oman elamamme seppia.

Minua tosin ihmetyttaa naisten puheet siita, etta miehet eivat kesta muiden miesten lapsia. Paremmin me kestamme jakaa huomion kuin naiset. Kun joku sanoi, etta eronneella miehella on lapsistaan huolimatta vietia, pitaa muistaa, etta mies on todennokoisemmin etavanhempi, eika lapset ole aina lasna.
 
Kun nykyinen mieheni (32v.) tuli ovikelloa soittamaan 3 vuotta sitten, oli vanhin lapseni juuri ja juuri 2v. ja nuorempi 4kk. vauva. Tämä mies oli/on vanha tuttuni. Oli vähän pientä kivaa 8 vuotta aiemmin. Mies tuli ja jäi. Otti lapseni heti omakseen! Lasteni oikea isä ei enää ollut olemassa.
Tämä mies on aina ollut semmoinen -ei-lasta-minulle-ikinä- tyyppiä ja hämmästyin kuinka kovasti ihastui lapsiini! 1,5 vuotta sitten oli vielä sitä mieltä että hän ei kyllä ikinä omaa lasta tee, vaikka minun lapsia omanaan pitikin ja puhutteli itseään isinä. No 9kk sitten miehestä tuli ihan oikea isä, kun eille syntyi yhteinen lapsi!
Meillä se kohtaaminen monen vuoden jälkeen oli just SITÄ! RAKKAUTTA!! En varmaan edes lasteni isää koskaan rakastanut niin kovasti kuin tätä miestä. Ja tämä mies rakastaa minua!
Todellakin rakastaa niin kovin, ettei sille esteitä löydy! Pienet lapset ei tälle vauhdikkaalle poikamiehelle ole ollut koskaan mikään este! Etenkin kun heti ensi kerralla näytin hälle lapseni ja sanoin että nämä ovat minun elämäni rakkaimmat! Mikään eikä kukaan mene lasteni edelle!
 
Jaa, miksiko? Olen huonosti kotona viihtyvaa sorttia ja pidan liikaa nykyisesta elamantyylistani. Haluan matkustella, juhlia ja nukkua pitkaan. Ei oikein lapsiperheen arkeen sopivaa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa