Lapsi ei kehity muiden kanssa samaa tahtia, muiden suhtautuminen vaivaa minua

[Surullinen tilanne]

Meillä on 6 v lapsi jolla ei ole mitään selkeää diagnoosia vaan monessa asiassa on pientä häikkää. Esim omantoiminnan ohjaus on melko olematonta. Lapselle täytyy pilkkoa jolainen asia todella pieniin osiin. Ei voi esim sanoa, että ota kengät pois jalasta kun tullaan sisälle koska silloin ei tapahdu mitään edes kolmannella sanomisella. Myös puheen ymmärtämisessä on ongelmia eli tarvitsee päiväkodissa kuvat ja jonkun kertaamaan/ selventämään mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Lapsella ei ole vielä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ei osaa varoa liikenteessä vaan saattaa ykskaks juosta kadulle jossa ajaa paljon autoja yhtään katsomatta ympärilleen. Tai jos vaikka olisi polttanut sormensa varoituksista huolimatta kuumalla levyllä pari päivää aikaisemmin ei osaa varoa sitä edelleenkään vaikka asiasta olisi pari minuuttia aikaisemmin varoitettu ja jatkuvasti jankutettu. Lapsi ei jotenkin hahmota korkeita paikkoja vaan keikkuu todella vaarallisesti aitojen ymv päällä kun joka paikkaan pitää koittaa kiivetä joka paikassa.

Kaverini ja lapsen päiväkotikavereiden vanhemmat osaavat suhtautua lapseen kivasti ja luontevasti mutta sukulaisten käytös on todella loukkaavaa ja väsyttävää. Harmittaa kun olen ennen lasta ollut paljon tekemisissä sukulaisten kanssa mutta nykyään minulle jää niin paha mieli ettei tee mieli nähdä heitä. Lapseni saa koko ajan arvostelua ja mollausta ”eihän tuon ikäiset enää/ kyllä tuon ikäisten pitää jo osata”. Etenhän sinä edes pärjää eskarissa kun käyttäydyt kuin pikku vauva. Lapselleni nauretaan avoimesti päin naamaa kun ei ymmärrä jotain ja välillä on pahojakin vaaratilanteita kun sukulaiseni vain naureskelevat lapsen käytökselle eivätkä puutu tilanteisiin.

Ovatko muut törmänneet samaan ja miten osaatte suhtautua muiden suhtautumiseen ja käytökseen? Kuitenkin meitä kutsutaan kylään ja sitten välillä lupaudun kun ajattelen tilanteen muuttuneet mutta saan kestää vierailun hammasta purren ja päätän jälleen kerran ettei ikinä enää.

 

[vierailija]

Ikäviä sukulaisia sinulla.

 

[vierailija]

Siis..puhuvatko sukulaisesi noin, lasta mollaten ja rankasti kritisoiden, myös lapsesi kuullen?
Ihmeen kauan olet sietänyt tuota...


Itse olisin jo suoraan avautunut moisille moukille. Se, että lapsi kehittyy eri tahtiin ja eri tavalla ei suinkaan oikeuta ketään ylimieliseen naureskeluun ja arvosteluun. Eikä suinkaan niin että se tehdään lapsen korvien edessä mitätöiden samalla hänen asioiden ymmärtäminen totaalisesti. Lapsi on fiksu, vaikka oppiminen eteneekin omaa tahtiansa. Lapsi myös aistii yleisen ilmapiirin suhteessa häneen, kuka osaa olla ihmisenä hänen kanssaan. Sukulaisesi eivät sitä tee.

Sanoisin heille suorat sanat. Mikäli eivät osaa kunnioittaa lastasi omana yksilönään ja samalla myös sinua hänen vanhempanaan, niin vierailut jatkossa saavat jäädä. Sillä kuka nyt menee tieten tahtoen kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan haukkuja?

Sukulaiset ovat valitettavasti sukulaisia, heitä ei voi valita, mutta seuran voi aina.

 

[Surullinen tilanne]

En usein enä näekään sukulaisia tämän takia. Joskus alkukeväästä edellisen kerran ja eilen erehdyin käymään. Sitten loukkaannutaan kun en osallistu/ tule kylään vaikka kutsutaan. Lisäksi vielä se mikä myös loukkaa mutta ei niin pahasti kuin lapsen mollaaminen on se, että syy lapsen kehitykseen on minussa. En ole osannut kasvaa lastani ja olen tehnyt hänen kanssaan kaiken väärin. Lapsi joutui päiväkotiin jo reilu 2 vuotiaana kolmena päivänä viikossa mikä on kai se kaikkein pahin, en ole lukenut tarpeeksi (vaikka meillä luetaan paljon ja vähintään joka ilta iltasatu on luettu aina) jne ja siksi lapsi on sellainen kuin on. Olen siis tehnyt kaiken mahdollisen väärin lapsen kanssa ja siksi hän kehittyy niinkuin kehittyy.

Jotenkin kai rämä ikä on vielä sellainen, että on helppo verrata muihin kuin muiden sukulaisten 1-2 vuotta nuoremmat lapset menevät minessa asiassa kehityksessä ohi selvästi.

 

[Ninninen]

Etkö yhtään puolusta lasta? Luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän jos kerran selittää miksi lapsi toimii niin kuin toimii ja seuraavan kerran osaisivat pitää mölyt mahassaan.