Lapsi ei halua isän luo

Just tänään puhuttiin pitkään aiheesta. Juttu lähti liikkeelle siitä että poika (9v) aloitti vedet silmissä kysymällä :"miks aikuisten mielestä niitten elämä on tärkeenpää ku lasten"?

Kävi ilmi että isän luona (200km:n päässä n.joka kolmas vkloppu) poika tuntee olevansa "ylimääräinen" ja jaloissa jatkuvasti. Sama kuulemma siellä olevien pikkusiskon ja veljen suhteen. Ja hirvittävä hulina, ainoa rauhallinen hetki päivästä on nukkumaan mennessä.

Ei haluaisi käydä, matka rasittaa jnejne.

Vaikeeta tää erolapsen kasvatus...
 
vaikee homma
jos lapsi jotain sanoo häntä pitäis kuunnella ja myös uskoa, kannattaiskohan jutella lapsen isänkanssa aiheesta et mistä tuollainen johtuu. lapsesi tuntee olonsa turvattomaksi ja häntä kanattaa myös uskoa, jos hän ei halua mennä ei kannata pakottaa....

toivottavasti asiat selviävät piakkoin... :flower:
 
mie
Mulla tavallaan myös tähän liittyvä ongelma... lapset ei ole nähneet isäänsä vuoteen, mutta kaipaavat sinne kokoajan. Isä ei halua tavata. Tiedän ettei isä antanut minkäänlaista huomiota heidän siellä ollessa, joutuivat raivaamaan tiensä isän huomioon neljän muun pennun riehuessa ja olivat aina aivan älyttömän väsyneitä sieltä tullessaa, mutta miten selittäisin tai lieventäisin ikävän tuskaa kun sinne kaipaavat. Olen yrittänyt kertoa että isällä omia huolia ja ei nyt siksi tapaa ja on parempi ettei teidän tarvitse siitä ilkeästä ihmisestä mieltänne pahoittaa... Onko muilla samaa tilannetta? Millä lievittää ikävää, mitä sanoa lapselle?
 
Hah
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.07.2006 klo 22:52 mie kirjoitti:
Mulla tavallaan myös tähän liittyvä ongelma... lapset ei ole nähneet isäänsä vuoteen, mutta kaipaavat sinne kokoajan. Isä ei halua tavata. Tiedän ettei isä antanut minkäänlaista huomiota heidän siellä ollessa, joutuivat raivaamaan tiensä isän huomioon neljän muun pennun riehuessa ja olivat aina aivan älyttömän väsyneitä sieltä tullessaa, mutta miten selittäisin tai lieventäisin ikävän tuskaa kun sinne kaipaavat. Olen yrittänyt kertoa että isällä omia huolia ja ei nyt siksi tapaa ja on parempi ettei teidän tarvitse siitä ilkeästä ihmisestä mieltänne pahoittaa... Onko muilla samaa tilannetta? Millä lievittää ikävää, mitä sanoa lapselle?
Neljän muun pennun riehuessa... :kieh:
Katkeruuttako äänessä?
Kutsutko omiasikin pennuiksi? :D
 
mie
No mikähän idiootti sinäkin olet? eikö muuta kommentoitavaa ollut? Ei se minusta mikään haukkumanimi ole? ihan tuttuja lapsia puolet niistä, eikä todellakaan mitään katkeruutta heitä kohtaan! Kenelläkään PENNULLA ei siellä huushollissa ole mitään kuria eikä valvontaa! Että toivottavasti kelpasi pennulle vastaus!
 
pentu vastaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.07.2006 klo 19:04 Hah kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.07.2006 klo 22:52 mie kirjoitti:
Mulla tavallaan myös tähän liittyvä ongelma... lapset ei ole nähneet isäänsä vuoteen, mutta kaipaavat sinne kokoajan. Isä ei halua tavata. Tiedän ettei isä antanut minkäänlaista huomiota heidän siellä ollessa, joutuivat raivaamaan tiensä isän huomioon neljän muun pennun riehuessa ja olivat aina aivan älyttömän väsyneitä sieltä tullessaa, mutta miten selittäisin tai lieventäisin ikävän tuskaa kun sinne kaipaavat. Olen yrittänyt kertoa että isällä omia huolia ja ei nyt siksi tapaa ja on parempi ettei teidän tarvitse siitä ilkeästä ihmisestä mieltänne pahoittaa... Onko muilla samaa tilannetta? Millä lievittää ikävää, mitä sanoa lapselle?
Neljän muun pennun riehuessa... :kieh:
Katkeruuttako äänessä?
Kutsutko omiasikin pennuiksi? :D
Kas tässä törmäsi alueelliset erot ja suomen kielen murteet. Minä olin kuten sisarenikin vanhemmillemme ja minun lapseni olivat minulle PENTUJA.
Olimme myös KAKAROITA.
Lapissahan sanotaan että LÄPPI kun pienestä lapsesta puhutaan. Kamala nimi, eikö vaan ?!
Jossain päin suoema nimitys on VÄHÄT = monikossa, useampi lapsi siis. Lapsi on siis VÄHÄ!?

Mikään näistä ei ole haukkumanimi, ellei sitä semmoseksi itse halua. Ne ovat kaikki tavallisia nimityksiä lapsista, omista lapsista, hellittelyniminäkin menevät jos äänensävy on semmonen. :attn: :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.07.2006 klo 19:10 pentu vastaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.07.2006 klo 19:04 Hah kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.07.2006 klo 22:52 mie kirjoitti:
Mulla tavallaan myös tähän liittyvä ongelma... lapset ei ole nähneet isäänsä vuoteen, mutta kaipaavat sinne kokoajan. Isä ei halua tavata. Tiedän ettei isä antanut minkäänlaista huomiota heidän siellä ollessa, joutuivat raivaamaan tiensä isän huomioon neljän muun pennun riehuessa ja olivat aina aivan älyttömän väsyneitä sieltä tullessaa, mutta miten selittäisin tai lieventäisin ikävän tuskaa kun sinne kaipaavat. Olen yrittänyt kertoa että isällä omia huolia ja ei nyt siksi tapaa ja on parempi ettei teidän tarvitse siitä ilkeästä ihmisestä mieltänne pahoittaa... Onko muilla samaa tilannetta? Millä lievittää ikävää, mitä sanoa lapselle?
Neljän muun pennun riehuessa... :kieh:
Katkeruuttako äänessä?
Kutsutko omiasikin pennuiksi? :D
Kas tässä törmäsi alueelliset erot ja suomen kielen murteet. Minä olin kuten sisarenikin vanhemmillemme ja minun lapseni olivat minulle PENTUJA.
Olimme myös KAKAROITA.
Lapissahan sanotaan että LÄPPI kun pienestä lapsesta puhutaan. Kamala nimi, eikö vaan ?!
Jossain päin suoema nimitys on VÄHÄT = monikossa, useampi lapsi siis. Lapsi on siis VÄHÄ!?

Mikään näistä ei ole haukkumanimi, ellei sitä semmoseksi itse halua. Ne ovat kaikki tavallisia nimityksiä lapsista, omista lapsista, hellittelyniminäkin menevät jos äänensävy on semmonen. :attn: :heart:
Sattumalta varmaan kirjoitti et omat LAPSET ja sit isän luona onkin PENTUJA?? \|O
Kuultaa vaan läpi mitä todellisuudessa ajattelee isän uudesta perheestä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.07.2006 klo 10:45 Vieras kirjoitti:
Yhdessä lasten t-paidassa on teksti: "Isä ja äiti tekee enkeleitä, naapurit kakaroita"
:LOL: :LOL: :LOL:




Niin, mitä sitten ? NÄinhän se on, näin se menee! SIksi jokainen vanhempi rakastaa sitä omaa pikku enkeliään, omaa kultanuppuista lapsostaan, naapurin kakaroita rakastaa heidän omat vahempansa jotka näkevät lasposensa suloisena enkelinä, ei kakarana.

Kun naapurin kakarat tulevat luvatta meidän pihalle leikkimään, he ovat kyllä ihan kakaroita. Vanhemmat itse eivät näe eivätkä tajua, miten omahyväisiä heidän nuppusensa ovat.

Kun minun kultaenkelimussukkaiseni seisoo pihalla ja karjuu ihan vaan karjumisen ilosta, hän toteuttaa itseään ja toimii ikätasoisesti. ;) Hänessä on pontta.
Edellä kerrotut naapurit pitävät häntä kait kamalana kakarana. ;)
 
mie
Jus just! menihän taas osalla porukasta vähän pätemiseksi täällä! Hiton kielipoliisit, eikö ole muuta tekemistä kun tarttua tuollaisiin asioihin. Yleensä en edes viitti mihinkään kommentoida kun aina joku järjenjättiläinen keksii takertua asian vierestä!!! HÖLMÖT!
 
mie myös tiäälä
JOO, niin se menee. Täällä on oltava tarkkana miten ja mitä kirjoitat. Ei riitä että kerrot asiasi, on otava kieli opilli sesti oikein kirjotettu :p ja mitettivä mitä ilmasua kenestäkin käyttää .. :x

Jos antaa tulla koko tuutin täydeltä oman kiukkunsa edes tänne ulos, edes verbaalisesti, niin se on väärin, koska äidit ja naiset eivät saa tuntea niin voimakkaita suuttumuksen vihan ja inhon tunteita ja naisten ja äitien on rakastettava kaikkia maailman lapsosisa, vaikka ne mimmosia räkänokkia olisi, mutta etenkin jos ne on puolison lapsia "mitäs otit lapsellisen miehen" "olisit miettinyt mihin ryhdyt" "olet ottanut koko paketin" "tiesit kyllä mihin ryhdyt"..

En minä ainakaan tiennyt millaista on, kun tulin tähän työpaikkaan, sain uuden esimiehen ja uuden työkaverin. Työ itsessään on kivaa, siksi siedän täällä olon ja koska toinen vaihtoehto on olla työtön.. mutta p-a-s-ka duuni ja pas-kat em. henkilöt. Yritän sietää. Tiedättekö miten inhoa on kun työkaveri on esimiehen lellikki eikä esimies edes osaa sitä peittää? Henkilökohtainen palkanlisä menee lellikille, joka tekee töitä uutterasti ja myös ylimääräisiä - kun niitä ylimääräisiä ei muille edes tarjota, vain tälle yhdelle :headwall: :headwall:
 

Yhteistyössä