Lapsi aloittaa huomenna päiväkodin, riidelty koko viikonloppu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onneton :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Onneton :(

Vieras
Meidän pojalla (2,5v) on huomenna edessä eka päivä pk:ssa. On totutellut viime viikon, mutta huomenna jää eka kertaa yksin. Meillä on vaan ollut maailman paskin viikonloppu. Ollaan miehen kanssa riidelty ja huudettu ääneen 2 päivää pojan kuullen. Raukka on varmasti ihan hämillään, vaikka oon aina välillä yrittänyt selittää, että tykätään kyllä molemmat pojasta kovasti.

En olis ikinä uskonut, että mun ainokaisen pk-ura alkaa näin ikävällä tavalla :( Varmaan tosi kurjaa jäädä sinne yksin ihmettelemään, miksi vanhemmat ensin huutaa ja sitten hylkää yksin :(
 
Joo kiitos kannustuksesta vaan. Todella itkettää ja harmittaa, että näin on käynyt. Mies on ollut ihan hiljaisena ja vakavana kuin myrskyn merkki ja kun yritän kysellä, mikä on, niin räjähtää huutamaan. Mä en siedä sitä, että mulle huudetaan, joten huudan takaisin. Eikö kellään muulla ole riitoja? Lähinnä toivoin jotain lohdutusta...
 
Sellaista se joskus on.
Toivottavasti lapsi kuitenkin viihtyy hoidossa ja aloitus sujuu mukavasti. Touhuaako lapsenne jo mielellään muiden kanssa?

Toisaalat eio varmaan pelästy päiväkodin melua, kun kotonakaan ei olla hissuksiin. ; )
 
Älä murehdi asiaa enää, kun sille ei mitään saa. Ikävä yhteensattumahan tuo on, mutta kai te olette kuitenkin lapselle puhuneet tavallisella äänellä? Noita nyt vaan sattuu ja niitä ei tekemättömiksi saa. Paras siis keskittyä siihen, että tulevat päivät ovat parempia!
 
NO tottakai on. Ihan normaalia lapsen nähdä välillä aikuisten riitoja jos ne sovitaan myös lapsen nähden.
Lapselle on hyväksi nähdä aikuisellakin erilaisia tunteita, näin lapsikin oppii että suuttuminen on ihan normaalia, eikä tarkoita ettei enää rakastaisi.
 
Niinhän se on, ainakin on nähnyt kotonakin tunteita laidasta laitaan :) Totuttelu on ainakin mennyt mukavasti ja poika tuntuu tykkäävän muista lapsista. Olisin vaan niin toivonut, että tämä olisi hoidettu ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta eihän se elämä aina niin mene. Täytyy toivoa, että keksitään joku tapa sopia asia, ei näin voi jatkaa loputtomiin.
 
Lapselle ollaan molemmat puhuttu nätisti ja käytetty (vuorotellen) aikaa lukien ja leikkien lapsen kanssa. Välillä aina muutama tunti oltu jopa sovussa ja ulkoiltu koko perhe. Kiitokset, nyt on jo vähän parempi mieli!
 
Meillä mökötetään, ei huudeta. Hanki parisuhdekirjallisuutta tai menkää kursseille/neuvontaan. Parisuhde paremmaksi! Parasta mitä lapsellenne voitte antaa, on vanhempien toimiva, rakastava parisuhde.
 
Ai se mököttäminenkö sitten on hyvä tapa? Minusta on parempi huutaa hetki ja sopia kuin mököttää vaikka kuinka kauan.

Lapselle mökötys voisi olla turvallisempaa, kuin huuto? Tarkoitin vastauksen tähän: "Joo kiitos kannustuksesta vaan. Todella itkettää ja harmittaa, että näin on käynyt. Mies on ollut ihan hiljaisena ja vakavana kuin myrskyn merkki ja kun yritän kysellä, mikä on, niin räjähtää huutamaan. Mä en siedä sitä, että mulle huudetaan, joten huudan takaisin. Eikö kellään muulla ole riitoja? Lähinnä toivoin jotain lohdutusta..."
 
[QUOTE="Niin";21920479]Mä en siedä sitä että mun lapsi joutuu kuuntelemaan koko viikonlopun riitelyä ja huutoa. Ennemmin sitten vaikka itse olen se sovitteleva osapuoli vaikka mulle ois alunperin huudettu.[/QUOTE]

Niin varmaan pitäisi tehdä, ja tosiaan vaikka mököttää ennemmin, mutta vihaan olla kiukkuisen miehen tossun alla. On sekin nyt inhottavaa, jos mies saa möykätä minkä haluaa ja mun pitää hissutella. Eikös lapsi opi siitä vähän kummia parisuhde- ja sukupuoliroolimalleja?
 
Kaipa se tässä ratkaisee, millaisessa kodissa lapsi on tuon 2,5 vuotta elänyt. Että miten tasapainoinen, luottavainen, rauhallinen, elämänmyönteinen tms on. Ei yksi tai kaksi huonoa päivää mitään tee kun kyse ei ole väkivallasta tai jostain muusta hirveästä.
 
Joo, väkivaltaa ei onneksi ole ollenkaan ja enimmäkseen on ihan myönteistä. Jonkin verran riitaa tosin yleensäkin ehkä kerran viikossa... Huomenna aamulla pitää tosiaankin olla extrailoinen ja hellä!
 
Huh, saatiin riita sovittua illalla (lapsen jo mentyä nukkumaan tosin), ja aamulla oltiin kilttejä ja iloisia. Eiköhän se eka tarhapäivä ihan hyvin mene toivottavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no¨;21920410:
NO tottakai on. Ihan normaalia lapsen nähdä välillä aikuisten riitoja jos ne sovitaan myös lapsen nähden.
Lapselle on hyväksi nähdä aikuisellakin erilaisia tunteita, näin lapsikin oppii että suuttuminen on ihan normaalia, eikä tarkoita ettei enää rakastaisi.

Viikonlopun mittainen huutaminen ei ole mielestäni todellakaan normaalia käytöstä eikä yhdenkään lapsen tulisi joutua sitä katselemaan. Tunteiden ilmaisu ei tarkoita huutamista ja räyhäämistä.
 
En mä oikein osaa kannustaa huutamaan lapsen läsnäollessa koko viikonloppua.

Asioista voi jutella normaaliäänellä ja normaaleja sanoja käyttäen, enkä mä voi uskoa että mun lapsille olisi pahasta kun me emme miehen kanssa karju toisillemme. Voi opetella riitelemään rakentavammin, siitä että huudetaan pää punaisena toisilleen ei oo mitään hyötyä edes.

Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, sitä ei enää voi muuttaa, mutta siihen miten jatkossa kommunikoi voi vaikuttaa. Eiköhän lapsen pk-aloitus mene ihan kivasti silti :)
 
Muistan omasta lapsuudestani kuinka hirveetä oli, kun ei tiennyt milloin se riita taas alkaa.
Ei sitä osannut nauttia niistäkään ajoista, kun vanhemmat oli sovussa, koska tiesi ettei sitä kauaa kestä.
 
Meilläkin kotona vanhemmat ajoittain räjähtelivät, ja siitä olen tietty sen itsekin oppinut. En kyllä muista, että olisin koko ajan pelännyt seuraavaa riitaa. Riidat olivat tulisia ja sitten ne sovittiin ja oli kivaa taas.
 

Yhteistyössä