Lapsi adoptioon,miten?

On sinulla BERTABERTA kovin yksipuoliset ja lapselliset käsitykset adoptiosta! Sosiaaliviranomaisten tehtävänä on todellakin varmistua äidin tahdosta lapsen pitämisen suhteen SEN JÄLKEEN KUN ÄITI ON OTTANUT HEIHIN YHTEYTTÄ LAPSEN ADOPTIOON ANTAMISEN MERKEISSÄ. Tämä tapahtuu aivan varmasti siten, että äidille kerrotaan elämän reaaliteeteistä, mutta myöskin niistä etuuksista, joiden avulla hän voisi lapsensa pitää. Esimerkkitapauksessasi ystäväsihän ei ole ollut (lapsen pitämispäätöksestään huolimatta) valmis kantamaan äitiyden vastuuta, vaan kuten kerroit tämän lapsen on kasvattanut hänen isoäitinsä. Siitä huolimatta lapsi palasi äidilleen, eikä äitiä todellakaan "pakotettu" luopumaan lapsestaan. Entä jos isoäiti ei olisikaan ollut valmis kantamaan vastuuta lapsen kasvatuksesta? kuka lasta olisi sitten hoitanut?

Syytit sosiaaliviranomaisia myös siitä, että lapsi tahdotaan erottaa äidistään sijoittamalla hänet niin kauas. Onko sinulla realistista käsitystä kuinka monta sellaista sijaisperhettä on koko Suomessa, jolla on valmiudet ottaa lyhyellä varoitusajalla vastasyntyneen lapsen ja hoitaa häntä parin kuukauden ajan? Suomessa ei myöskään ole montaa lastenkotia, joissa on valmiudet ja resurssit vastasyntyneen hoitoon...Joten olisi ollut aikas hyvää tuuria, että naapurista tälläinen sijoituspaikka lapselle olisi löytynyt! Onko tälläinen seikka juolahtanut mieleesi, vai päädyitkö vain suoralta kädeltä syyttämään sossuja lapsenryöstöstä?

 

\

Syytit sosiaaliviranomaisia myös siitä, että lapsi tahdotaan erottaa äidistään sijoittamalla hänet niin kauas. Onko sinulla realistista käsitystä kuinka monta sellaista sijaisperhettä on koko Suomessa, jolla on valmiudet ottaa lyhyellä varoitusajalla vastasyntyneen lapsen ja hoitaa häntä parin kuukauden ajan? Suomessa ei myöskään ole montaa lastenkotia, joissa on valmiudet ja resurssit vastasyntyneen hoitoon...Joten olisi ollut aikas hyvää tuuria, että naapurista tälläinen sijoituspaikka lapselle olisi löytynyt! Onko tälläinen seikka juolahtanut mieleesi, vai päädyitkö vain suoralta kädeltä syyttämään sossuja lapsenryöstöstä?

Juuri tätä minunkin piti sanoa; ei ole kovin helppoa löytää vastasyntyneelle sijaisperhettä tuon 2 kk harkinta-ajalle. Me olemme sellaiseen sitoutuneet, että jos vauvalle tarvitaan tuollainen lyhytaikainen sijoitus, voimme ottaa hänet vastaan, mutta tiedän paljon perheitä jotka eivät tällaiseen halua lähteä. On raskasta hoitaa vauvaa ensin 2 kk ja antaa hänet sitten pois. Yleensä sijaisvanhemmat ottavat mieluummin pitkäaikaisia sijoituslapsia, koska ainahan näihin lapsiin kiintyy kuin omiinsa.

 

BetraBerta nyt taitaa tosiaan kuulua niihin kommentoijiin, jotka haluavat kovasti yleistää ja syyllistää jne. eikä faktoilla silloin ole mitään merkitystä hänelle. Onneksi suurin osa kirjoittajista on perillä tilanteista.

Oikeestiko sä BertaBerta sen yhden tapauksen perusteella yleistät koko adoptio- ja sijaisperhekuvion? Ja tosiaan kuten yksi kirjoittaja kertoikin - kuvaamassasikin tapauksessa sossut selvästi pyrkivät toimimaan lapsen edun mukaisesti.
Sukulaisesi ei nyt ole kertonut sinulle koko totuutta tai et ole halunnut sitä uskoa / pystynyt käsittämään. Tässä tapauksessahan bioäiti (sukulaisesi) ikäänkuin laittoi lapsen "hyllylle" siksi aikaa, että sai itse viettää "normaalia nuoren elämää". Onko se sinusta pääsääntöisestikin oikein?
Bioäidillä on kyllä oltava - mikäli lapsensa haluaa pitää - motivaatio matkustaa vaikka Lappiin etelä-Suomesta ns. katumusaikana (hän on ihan ITSE valinnut siis antaa lapsen tällaisessa tapauksessa toiseen perheeseen ja jäänyt itse miettimään vielä haluaako lapsensa itselleen kasvatettavaksi. Eihän sitä voi ihan tuuliviirinä mieltä muuttaa, että tänään tuntuis kivalta olla äitinä ja tänään taas mennä viuhtoa villinä ja vapaana ja lapsettomana.

Mainitsemastasi tapauksesta et tiennyt ensinnäkään, että Pela ei ole se instanssi joka on alunperin asialla kun bioäiti haluaa järjestää lapselleen sijaisperheen. Eli kun ketju alkoi neuvoilla viiden lapsen äidille niin hän voi kyllä ihan huoletta olla Pelaan luottamuksellisesti yhteydessä ilman että mikään lapsensa sijoitusprosessi käynnistyy haluamattaan. Itse puhuit vain "painostavista tätsyistä", joita tuskin tapasit itse kertaakaan? Lapsensa pois antaminen / toimenpiteet sen prosessin aloittamiseksi on sukulaistytöllesi ja perheelleen varmaan ollut niin kipeä asia, että totuus on vääristynyt moneen kertaan matkan varrella, jotta psyykensä pystyisi asiaa paremmin käsittelemään. TAI sitten sinä olet keksinyt aiheesta oman totuutesi.

Kuka muuten oli kuvaamassasi tapauksessa lapsen virallinen holhooja sen ajan kun sukulaistyttö vietti "normaalia nuoren elämää"? Pidätkö todella lapsen etujen mukaisena jäädä poikkeuksetta ja ehdoitta bioäidille joka itse empii jaksaako hän olla äitinä lapselle?
Adoptio- ja etenkin sijaisvanhemmuutta kohtaan sulla on kanssa ihan pöljiä harhakuvia. HANKI TIETOA JA SIVISTÄ ITSEÄSI. Minusta tuntuu, että sulla ei ole vielä empatiakyky kehittynyt sille tasolle, että pystyisit käsittelemään tällaisia tapauksia no. sen lapsen kautta. Lapsi kun ei ole mikään heittosäkki tai leikkikalu joka otetaan esiin silloin kun tuntuu aikuiselta.

 

\

Kaikki kuitenkin haluavat terveen ja vastasyntyneen silläehdolla että bion kanssa ei olla missään tekemisissä. Kysyntä sellaisiin on vain kasvanut, joten on vaikeata uskoa että asenne muutosta on tapahtunut.

Ja on vaikeata uskoa että adoptio olisi se paras vaihtoehto ap:lle.
Tänne kirjoittavat vain ado lasta haluavat.

Aika rankkoja yleistyksiä, kun suurin osa adoptiolapsista tulee ulkomailta eivätkä ole vauvoja. Tämän lisäksi avoimet adoptiot kotimaan adoptiossa yleistyvät koko ajan (tämä tarkoittaa sitä, että adoptioperhe pitää yhteyttä bioäitiin). Mutta turha kai näitä asioita on puida, jos kerran haluat vain pitää kiinni ennakkoluuloistasi.

 

Avoin adoptio tarkoittaa sitä että adoptio perheellä voi pitää yhteyttä.

Jos he päättävät olla olematta yhteydessä bion kanssa niin bio ei sille mitään voi.
Adoptiota ei sen takia voi purkaa.

 

\

Sukulaisesi ei nyt ole kertonut sinulle koko totuutta tai et ole halunnut sitä uskoa / pystynyt käsittämään. Tässä tapauksessahan bioäiti (sukulaisesi) ikäänkuin laittoi lapsen "hyllylle" siksi aikaa, että sai itse viettää "normaalia nuoren elämää". Onko se sinusta pääsääntöisestikin oikein?

No huh huh

Ei ole kyse sukulaisesta vaan tuttavasta. Ja emme ole aika pitkään olleet yhteydessä. Ja se on totta että mummo sitä lasta paljon ensimmäisten vuosien aikana hoiti. äiti oli kovin nuori.

Mutta se ei ole totta että hän olisi joutunut hyllylle kun äiti eli normaalia elämää. Mummo oli iso apu mutta ei ollut äiti. He ovat kovin läheinen perhe ja ehkä se on nyt palstalaisille vaikeata ymmärtää.

Hän olisi aivan varmaan tehnyt jotkut adoptio vanhemmat kovin onnellisiksi. Hän toi aikanaan paljon iloa omaan perheeseensä.

Lähipiirissä on adoptoitu joka myos koki teini raskauden. Hän ei antanut lastaan pois kun kerran tiesi itse adoptoituna miltä tuntuu olla adoptoitu.

 

ap:lle,
en ymmärrä miksi tämä syntyvä 6.lapsi ei saisi olla omassa perheessään :'(
ihmettelen,että jos sinulla on ennestään 5 lasta,mikset ole mennyt tekemään sterilisaatiota?sellaisen saa kyllä jos lapsia on tuon verran,sitäpaitsi et mielestäni ole vielä mikään "vanhus"
(iältäsi vasta 36v.! )
tiedän äitejä,jotka saaneet lapsen päälle 40v.ja hyvin heillä menee,
kaikkine rasitteineen(apua saa,kun hakee)
en mitenkään voi käsittää tekoasi jos annat lapsesi adoptoitavaksi,´
oletkohan masentunut pahasti,etkä ajattele selkeästi?!
eihän maailma voi/saa kaatua siihen vaikka syntyisi 10.lapsi perheeseen,jos ajattelee asiaa täysijärkisenä se on järjestelykysymys,varmasti tunteet heräisivät vähitellen lapseen!
ihmettelen suuresti,mitä olet ajatellut kun olet VAIN ehkäisyn avulla estänyt mahdollisen ei-toivotun lapsen syntymän!
jos tosissaan olet ollut sitämiletä,ettet halua enää lasta,olisi kannattanut ottaa asia puheeksi lääkärissä,tuntuu niin pahalta lapsen puolesta,jos et kerran ole mikään alkkis tai narkkari,turha adoptio

:'( :'(

 

tiedän tunteen ..tulen lapsetomuus puolelta ja minullekkin rupes eräs hutelemaan , että oon provo ja mulle tuli todella paha mieli, kun eräs sanoi, et mieti niit joille ei voi tulla lapsia ollenkaa.. no mulle voi mut mun miehelle ei !!!!

täälläkin on taas muutamia ilkeitä, ku ruvetaan aikuista ihmistä opettaan ehkäsystä !!

MUTTA VOIMIA ALOTTAJALLE :hug:

 

Jostain syytä minäkin olen pohtinut tuota kyseistä aihetta... Kierukka minulla kyllä on mutta sekään ei 100% varma keino ole=( Minulla on kolme pientä lasta ja ehkä joskus vielä tahdon lisää, mutta en juuri nyt.
Mutta jos tosiaan niin ikävästi käy, että ehkäisy pettää niin mielessäni olen päättänyt, että synnytän lapsen ja annan sitten adoptoitavaksi. On kuitenkin niin paljon pareja jotka toivovat lasta, eivätkä saa. Ja jos minä pystyn jollakkin antamaan sen mitä minulla jo on niin voisin kuvitella antavani...
Päätös on varmasti sinulla vaikea ja teitpä miten vain sen kanssa on loppuelämä elettävä.
Tärkeintähän on kuitenkin lapsen paras.
Neuvolassa varmastikkin kannattaa asia ottaa puheeksi ja sieltä osataan sitten opastaa eteenpäin.
Voimia sinulle.

 

Oletko vielä täällä"linjoilla"?
Onko vauvan määrä koska syntyä?
Oletko saanut mitään selvyyttä adoptio asiaan...tai onko mielesi mahdollisesti muuttunut?

Anteeksi kun näin kyselen,mut haluisin jutella...

 

Sinulle "Kaisa" toivon voimia asiasi kanssa. Minut on aikanaan adoptoitu, koska isäni ei huolinut minua ja äiti oli mitä oli. Pääsin maailman parhaaseen perheeseen ja muut sisarukset jäivät isovanhempien luokse. En voisi kuvitella olevani jotenkin katkera tai vihainen biovanhemmilleni sillä parempaa elämää en olisi voinut kuvitella. Rakautta riittää ja sitä saa. Olin 2 vuotias kun sain uuden elämän ja olen siitä NIIN onnellinen. Mielummin rakastavat vanhemmat kuin kylmä ja kolkko koti. Päätös ei varmasti ole helppo ja siksi yritän rohkaista mieltäsi kertomalla tarinani.
Mottoni on ASIOILLA ON TAIPUMUS JÄRJESTYÄ.

 

Kun täällä rähjäätte ap:lle, että miksi ei ole huolehdittu ehkäisystä... Noh, mulla tehty sterilisaatio kolme vuotta sitten ja nyt rv20. Ei mikään ole varmaa, paitsi selibaatti. Ja se ei ole loppuelämäksi kivaa...

 

Kaisa
Haluan toivottaa sinulle ja perheellesi paljon voimia tähän asiaan ja uskoa parempaan. Älä välitä ilkeistä kommenteista mitä täällä välillä on ollut. :hug: Tottakai on hirveän iso päätös antaa oma lapsi jollekkin muulle mutta varmasti asia on niin parempi jos tuntuu vähänkään ettei jaksa enempää. Toivon vaan ettei omalle kohdalle satu koskaan samaa juttua. En usko että minusta olisi siihen. Olen liian heikko.

 

Haluaisin ap:n miettivän yhtä asiaa ennen adoptio-päätöstä: kuinka selittää tilanne muille lapsille?

Jos sanot, että lapsia on jo tarpeeksi tai ette pystyisi huolehtimaan tästä vauvasta, niin miten sen muut lapsesi kokevat? Ja vaikka keksisitte muunkin (paremman) selityksen, niin silti.. Miten estää muita viidestä lapsesta tuntemasta pelkoa siitä, että äiti antaa heidätkin pois?

Tämä ei todellakaan ole provo tai syyttely, vaan mielestäni kannattaisi aidosti miettiä asiaa myös lasten näkökulmasta.


Vielä näkökulmana: äitini on adoptiolapsi. (Biologinen) isoäitini antoi äidin vauvana sisarelleen hoidettavaksi koska heillä ei oikeasti ollut isopäisen lapsilauman keskellä varaa ruokkia enää yhtä suuta. Myöhemmin "sijais"äiti adoptoi äitini. Ja äitini on tuntenut siitä koko aikuisikänsä suurta katkeruutta, koska hänelä ei ollut sisaruksia (adoptiovanhemmat olivat lapsettomia) ja hänen biologiset sisaruksensa saivat kasvaa sisarusten kanssa. Ehkä siksi äitini päätyi itse suurperheen tekemään.