Lapsettomuutta, vaikka on jo lapsia ?

En tiedä onko aiheesta jo avattu keskustelu.. Mutta tässä on lyhykäisyydessään tämä..

Kolmatta alsta on haaveiltu ja on ajatus "saa tulla kun on tullakseen", mutta nyt jo kolmatta keskenmenoa surraan. Lapsia on entuudestaan kaksi ja nyt ei tärppää millään. Onko kellään kokemusta voiko yhtäkkiä iskeä ns "yllärilapsettomuus" vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi pystyä saamaan lisää lapsia, kun lapsia jo ennestäänkin on ?

Suren ehkä turhia, mutta kaikki tulee mieleen kun nyt taas tuntuu töihin menokin vaikealta.. joka kerta kun muistaa/huomaa mikä tilanne on, ei tee juuri muuta mieli tehdä kuin itkeä :|
 
Tuntuu niin pelottavalta jo pelkästään ajatella ovulaation aikaista seksiä jos taas on sama edessä, mutta kuitenkin haluaa lapsen vielä. Alkaa kalvamaan sellainen pelko tavallaan, että mitä jos TAAS saamme surra. Samalla pelottaa ajatus, että mitä jos ei enää ikinä onnistukaan. :|
 
Tiedän tai uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu...
Meillä lapset 2000 ja 2003 sitten km 6+ , kohtukuolema 36+, km 16+ ja vielä 14+.
En edes uskalla tosissani miettiä onko meillä vielä joskus elävä nyytti sylissä...
Kun syytä ei löydy.
Ja kun sitä ei löydy, käskettiin laihduttaa... :ashamed:
 

Yhteistyössä