Kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa. Pitää itsekin aktivoitua
Vauva ei ole enää kauaa vauva, kohta tulee 9kk täyteen. Ryömimään oppi vasta hetki sitten ja tuskin kovin kiireellä lähtee liikkeelle, jos on samanlainen hidas tuumailija kuin isompi versionsa.
Pari viikkoa sitten painoi 8kg ja pituutta on vähän yli 70cm. Kasvaa aika tasaisesti nollakäyrällä, vaikka pariin kuukauteen ei ole tullut painoa kuin kolmesataa grammaa.
Yöt muuttuivat lähes kokonaisiksi joskus joulun aikoihin. Välillä herää itkemään yöllä, mutta siitä selvitään yleensä tutin laittamisella. Syö kerran noin viiden aikaan ja sitten nukutaan vielä noin kahdeksaan. Vauva nukkuisi monesti pidempään aamulla, mutta koska isompi herää, niin ei siinä metelissä nuku kyllä sitten kukaan muukaan.
Kiinteitä menee neljä kertaa päivässä. Yleensä syö aika hyvin. Imetän yhä, mutta imetyskertojen määrä on vähentynyt. Vauva alkoi terottaa kahta pientä hammastaan mun rintaan, jos tarjosin väärään aikaan, niin olen sitten ottanut rinnalle harvemmin ja toimii, ei pure enää. Silti veikkaisin, että kaikki nukutussyötöt mukaan laskettuina imetän ehkä noin 7-8 kertaa päivässä.
Pikkuinen on alkanut matkia sanoja, kuulostaa aika hauskalta :heart: Äitiä hokee myös, mutta en ole yhtään varma tarkoittaako minua vai onko se vaan hauska sana hoettavaksi. Tunnistaa selvästi jo muutaman sanan, koska osaa kohdistaa katseensa juuri sinne mihin pitää, kun kysyn, että "missä xxxx?".
Vauvakuume vaivaa ajoittain, mutta ajatus on kyllä sen suuntainen, että ei vielä. Meillä oli tämä nykyinen ikäero vähän yli kaksi vuotta ja pakko myöntää, että viime kesänä mietin monen monta kertaa, että olisiko kolme vuotta ollut sittenkin parempi :stick: Ikää minulla on sen verran ettei nyt ihan viittä vuotta voi odotella. Varsinkin, kun nämä hoitokuviot ovat aina enemmän kuin epävarmoja, mutta ehkä reilun vuoden tai puolentoista kuluttua voisi alkaa ajatella PASsia.
Isomman uhma on välillä laantunut ja välillä pahentunut, mutta ihan hyvin me ollaan silti pärjätty näin jälkikäteen ajateltuna.
On ihanaa, kun vauvan voi laittaa hyvillä mielin hetkeksi isomman huoneeseen leikkimään, kun vaan turvaa lattian ensin, eli tarkistaa ettei ole mitään liian pieniä leluja saatavilla. Isompi tietää kyllä mitä pikkuiselle ei saa antaa ja tulee joka kerta kysymään minulta, että "äiti, saako tämän antaa?"
Saa tehtyä kotitöitä tai ruokaa nykyään paremmin. Aiemmin oli vaihe, että vauva ei viihtynyt yhtään lattialla yksin.
Nyt on käsillä taas hoitopaikkojen hakemiset, ensi kuussa pitää jättää "anomukset" sisään. Haen molemmille paikkaa samaan ryhmään, jossa on kyllä tilaa ja syksyllä vapautuu vielä lisää. Olen vielä vuoden kotona, mutta keikkatöitä teen jatkossa välillä, ainakin kesällä. Syksyllä sitten mahdollisuuksien mukaan vähän lisätienestiä. Tavallaan odotan innolla kesää, töitä ja aikuista seuraa, mutta toisaalta.. on tämä kotonaolokin ihan kivaa. Vaikka joskus tylsistyttääkin nämä ainaiset rutiinit, aamupesut, puurot, ruuanlaitot, kauppareissut, blaablaablaa. Yhden lapsen ollessa vauva oli niin helppoa vaan lähteä ex-tempore mihin vaan. Nyt vaatii kamalaa suunnittelua ja kahta kiloa lounaita, välipaloja, vaippoja, varavaatteita ja päiväunistressejä yhteen pieneen kyläilyyn