Lapsettomuushoitoa 45-vuotiaalle!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niinaliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos Niinaliina vielä palaa kullanmurujensa luota, niin minä haluaisin kuulla, mitä hän tekee työkseen. Onhan se aika erikoista, jos joku puhuu kahdeksan tuntia putkeen joka päivä omista asioistaan, kukaan ei pysty häntä millään ilveellä keskeyttämään, ja samalla kyseinen henkilö vielä onnistuu tekemään jotakin palkkansa eteen. Eipä tule mieleen muita kuvaukseen sopivia ammatteja kuin radiojuontaja.
 
[QUOTE="Leslie";22128347]Sairasta. Minun mielestä naisen ei kuulu saada lapsia enää 45-vuotiaanakaan. Oma äitini oli 40syntyessäni. Olen aina hävennyt hänen ikäänsä.[/QUOTE]

Sinun lapsesi tulevat häpeämään äitinsä typeryyttä.
 
Minä olen sitä mieltä että 45 v. on tosiaankin vanha saamaan lapsen, naiseksi. Minusta on tosin kyllä vähän ihmeellistä, että sen ikäisenä lapsen saaneita isiä ei niinkään kauhistella. Minusta tuo kauhistelu on kyllä yleensäkin aika turhaa.

Jos on varaa lapsettomuushoitoihin, niin se ei minusta kuulu pätkän vertaa kenellekään muulle, kaikkein vähiten työkavereille. Ja tuo ilmoittaminen hänestä työterveyteen, siis ihan JÄRKYTTÄVÄÄ!! Törkeää kerrassaan!! Jos minun työkaverini olisivat tehneet saman kun kävin hoidoissa, olisin ottanut lopputilin samantien. He onneksi olivat hengessä mukana ja kannustivat. Ei tekisi kyllä asenteen muutos pahaa sinullekaan, ja työkavereillesi.
 
[QUOTE="Jep";22127223]Kuules rakkaani, vaihdevuosi-iässä oleville ei tehdä hoitoja. Jos tälle naiselle niitä tehdään, hän ei ole vaihdevuosi-iässä.[/QUOTE]

Ei vaihdevuodet ole välttämättä iästä kiinni, vaan hormonitoiminnasta. Ja kyllä, hoitoja todellakin tehdään naisille joilla on ( ennenaikaiset ) vaihdevuodet.
 
[QUOTE="Jee";22127287]Kyllä on taas kivaa porukkaa Niinaliina ja työkaverit sekä myös täällä palstalla. Joskus kannattaisi teidän nuorina, helposti, haluamaanne aikaan, sopivan miehen kanssa lapsenne saaneiden mennä käymään lapsettomien palstoilla. Oikeasti pyrkiä kokemaan se joka kuukautinen toive, ne hormonihoitojen aiheuttamat oireet ja mielialan vaihtelut, kuukausittaiset pettymykset, se valtavan iso aukko sisimmässä jonka lapsettomuus aiheuttaa. Itse en lapsen saaneenakaan kykene milloinkaan unohtamaan aikaa, jolloin olin lapseton ja nuo tuskalliset kuukaudet kalenterissa/vuodet kalenterissa vain kuluivat. .[/QUOTE]

Ihan täydellinen peesi, sanasta sanaan. Hyvin kirjoitettu!!:flower:
 
mä en ole mitään mieltä siitä, onko 45-vuotias liian vanha saamaan lapsen (tai siis olen sitä mieltä, että iän puolesta ei ole liian vanha)

MUTTA mua kummastuttaa, että eikö teistä vastaajista kukaan näe sitä suurinta ongelmaa, mikä aloittajalla tässä oli: 45-vuotias jutuillansa aiheuttaa jatkuvaa haittaa koko työyhteisölle. ei työpaikalla kuulu jauhaa henkilökohtaisia asioita tuota määrää, mitä ap kertoo. vaikka ei siis viitenä päivänä viikossa 8 tuntia, niin jos tosiaan on niin, että jokainen kohtaaminen 45-veen kanssa valuu tuohon samaan aiheeseen, vaikka hänelle on sanottu, pyydetty ja puhuttu, että ei puhuisi aiheesta niin 45v on ISO ongelma.

en tiedä työyhteisöä, jolla olisi varaa antaa yhden häirikön tuhota työaikaa ja työhyvinvointia tolla tasolla. asia on ensimmäiseksi esimiehen ongelma ja esimies voi tilanteen vaatiessa ohjata naisen juttelemaan asiasta työterveyteen eli työterveys on ihan oikea osoite, jos häirintä on tota tasoa mitä ap kertoo.

ei 45veellä ole kaikki kunnossa, jollei ymmärrä, että työkavereiden ei kuulu kantaa hänen ongelmaa vuodesta toiseen, ei voi vaatia toisia kuuntelemaan tollaista. sitä varten on ystävät ja perhe. töissä on ollaan pääasiassa töissä eikä kaadeta muiden niskaan tota tahtia yhtä ja samaa asiaa vuodesta toiseen.
 
Joka työpaikalta löytyy jankuttajia, aiheet vain vaihtelevat. Joku puhuu aina lapsistaan, joku toinen taas koiristaan... taitaa olla nyt vain niin, että aihe ei kuulijoita miellytä. Ap:n tekstissä välittyi oma asenne vanhemman ihmisen lapsettomuushoitoja kohtaan. Ilmeisesti ap on saanut omat kullanmurunsa nuorella iällä ja siksi pitää sitä ainoana oikeana tapana. Jättäisin 45-vuotiaan lapsettomuushoitojen arvioinnin aivan lapsettomuusklinikan huoleksi. Luovutettuihin munasoluihin käydään myös psykologin arviossa ennen hoitoja. Luovutetuilla munasoluilla ihan hyvät mahdollisuudet onnistua ja sehän olisi työpaikankin etu ilmeisesti...
 
[QUOTE="Leslie";22128347]Sairasta. Minun mielestä naisen ei kuulu saada lapsia enää 45-vuotiaanakaan. Oma äitini oli 40syntyessäni. Olen aina hävennyt hänen ikäänsä.[/QUOTE]

Surullista. Toiset ihmiset tuntuvat löytävän tosi kummallisia syitä häpeään.

Minun äitini oli 38, kun synnyin. En ole koskaan hävennyt hänen ikäänsä, vaan ollut tyytyväinen siitä, että vanhemmat sisarukseni ehtivät "kouluttaa" sekä äitini että isäni todella hyviksi vanhemmiksi minulle.
 
mä en ole mitään mieltä siitä, onko 45-vuotias liian vanha saamaan lapsen (tai siis olen sitä mieltä, että iän puolesta ei ole liian vanha)

MUTTA mua kummastuttaa, että eikö teistä vastaajista kukaan näe sitä suurinta ongelmaa, mikä aloittajalla tässä oli: 45-vuotias jutuillansa aiheuttaa jatkuvaa haittaa koko työyhteisölle. ei työpaikalla kuulu jauhaa henkilökohtaisia asioita tuota määrää, mitä ap kertoo. vaikka ei siis viitenä päivänä viikossa 8 tuntia, niin jos tosiaan on niin, että jokainen kohtaaminen 45-veen kanssa valuu tuohon samaan aiheeseen, vaikka hänelle on sanottu, pyydetty ja puhuttu, että ei puhuisi aiheesta niin 45v on ISO ongelma.

en tiedä työyhteisöä, jolla olisi varaa antaa yhden häirikön tuhota työaikaa ja työhyvinvointia tolla tasolla. asia on ensimmäiseksi esimiehen ongelma ja esimies voi tilanteen vaatiessa ohjata naisen juttelemaan asiasta työterveyteen eli työterveys on ihan oikea osoite, jos häirintä on tota tasoa mitä ap kertoo.

ei 45veellä ole kaikki kunnossa, jollei ymmärrä, että työkavereiden ei kuulu kantaa hänen ongelmaa vuodesta toiseen, ei voi vaatia toisia kuuntelemaan tollaista. sitä varten on ystävät ja perhe. töissä on ollaan pääasiassa töissä eikä kaadeta muiden niskaan tota tahtia yhtä ja samaa asiaa vuodesta toiseen.
Mun työpaikalla on nainen joka puhuu joka jumalan päivä koirastaan. Tuntitolkulla. Koira sitä ja koira tätä. Eilen koira leikki sillä lelulla ja se joutu sohvan alle. Tänään koira pääsee pitkälle lenkille.

Eli ongelma on sama, nainen joka jauhaa samaa levyä päivästä ja viikosta toiseen. Ihan oikeastiko tämä susta ois työterveyden ongelma? Työterveydenkö kuuluu auttaa naista pääsemään irti "pakkomielteestään"?

Vai oisko se kuitenkin ihan esimiehelle kuuluva asia jos toisen juttelut häiritsee työntekoa. Ketäänhän ei voi kieltää omalla vapaa-ajallaan olemasta koirahullu (tai vauvakuumeinen), toisten työntekoa voi kieltää häiritsemästä.
 
Ei vaihdevuodet ole välttämättä iästä kiinni, vaan hormonitoiminnasta. Ja kyllä, hoitoja todellakin tehdään naisille joilla on ( ennenaikaiset ) vaihdevuodet.

ei ole iästä kiinni ei, mä olen 47 vuotias, ja monen palstalaisen mielestä jo mummo-iässä, mutta mulla ei ole vielä mitään oireita alkavista vaihdevuosista, menkat tulee edelleen 28-30 päivän välein kuten on alunperinkin tulleet, ja kuumista aalloista en tiedä vielä mitään
 
OLipas harvinaisen pimeä aloitus. Lukematta muuta kuin ensimmäisen sivun voin vain ihmetellä toimintaasi ap. Ei työkaverisi lapsettomuushoidot ole sinulta pois ap. Olet ilmeisesti ymmärtäväistä teeskennellen kuunnellut 45v:n vuodatuksia, mutta kun hän selkänsä kääntää, muuttuu tyyli. Niin tyypillinen ämmäkäärme! Ei se työkaverisi olisi asioistaan kertonut, jos ei olisi teihin luottanut. Tosi tyhmästi toimitte.

Ai niin, eihän suomessa 45-vuotiaille edes tehdä lapsettomuushoitoja, joten provosi meni nyt vähän pieleen.
 
ei ole iästä kiinni ei, mä olen 47 vuotias, ja monen palstalaisen mielestä jo mummo-iässä, mutta mulla ei ole vielä mitään oireita alkavista vaihdevuosista, menkat tulee edelleen 28-30 päivän välein kuten on alunperinkin tulleet, ja kuumista aalloista en tiedä vielä mitään

Juurikin näin. Mulla taas menkkoja ei ole ollut (ainakaan ilman hormonikorvaushoitoa) kuin 24-vuotiaana viimeksi.
 
[QUOTE="Joo";22130609]Mun työpaikalla on nainen joka puhuu joka jumalan päivä koirastaan. Tuntitolkulla. Koira sitä ja koira tätä. Eilen koira leikki sillä lelulla ja se joutu sohvan alle. Tänään koira pääsee pitkälle lenkille.

Eli ongelma on sama, nainen joka jauhaa samaa levyä päivästä ja viikosta toiseen. Ihan oikeastiko tämä susta ois työterveyden ongelma? Työterveydenkö kuuluu auttaa naista pääsemään irti "pakkomielteestään"?

Vai oisko se kuitenkin ihan esimiehelle kuuluva asia jos toisen juttelut häiritsee työntekoa. Ketäänhän ei voi kieltää omalla vapaa-ajallaan olemasta koirahullu (tai vauvakuumeinen), toisten työntekoa voi kieltää häiritsemästä.[/QUOTE]

kirjoitin näin: asia on ensimmäiseksi esimiehen ongelma ja esimies voi tilanteen vaatiessa ohjata naisen juttelemaan asiasta työterveyteen.

eli tarkoitin mitä kirjoitin eli esimiehen hoidettava asia. jollei ap:n tapauksessa 45v sittenkään lopeta on kyse jo pakkomielteestä, jollei osaa olla edes töissä asiasta hiljaa. koira-asiaa ja tuota lastenhankkimista ei voi ihan keskenään verrata, ap:n kuvaamassa tapauksessa saattaa myös olla kyse, että nainen on asian suhteen jo liiankin pakkomielteinen eikä osaa myöntää faktoja, hän saattaa tarvita siihen ulkopuolista apua (työterveydestä esim lähete psykologille).
 
ei ole iästä kiinni ei, mä olen 47 vuotias, ja monen palstalaisen mielestä jo mummo-iässä, mutta mulla ei ole vielä mitään oireita alkavista vaihdevuosista, menkat tulee edelleen 28-30 päivän välein kuten on alunperinkin tulleet, ja kuumista aalloista en tiedä vielä mitään

Joo samma här. Olen 46, eikä mitään oireita mistään vaihdevuosista. Menkat säännölliset, FSH matala. Ovuloin säännöllisesti, mikä on gynekäynneillä muiden asioiden ohessa todettu. Vielä viime vuonna tulin raskaaksi, ihan odottamatta. Kesken valitettavasti meni, eli munikset kyllä taitavat tällä iällä jo olla rupsahtaneita. Vaikka työkaverini saikin ainoan lapsensa 46.vuotiaana, eikä tod. hoidoilla.

Jostain olen lukenut, että 51-vuotiaana KESKIMÄÄRIN alkavat vaihdevuodet, mutta tämäkin on niin yksilöllistä... Äitini oli 57... Ihme juttu, mutta nuoremmilta puuttuu aika paljon tietoa näistä naisen elämänkaaren etapeista. Kaikki eivät kulje tilastokäyriä pitkin. Eivät valitettavasti nekään, joille vaihdevuodet iskevät jo kolmevitosena :( Tsemppiä!
 
kirjoitin näin: asia on ensimmäiseksi esimiehen ongelma ja esimies voi tilanteen vaatiessa ohjata naisen juttelemaan asiasta työterveyteen.

eli tarkoitin mitä kirjoitin eli esimiehen hoidettava asia. jollei ap:n tapauksessa 45v sittenkään lopeta on kyse jo pakkomielteestä, jollei osaa olla edes töissä asiasta hiljaa. koira-asiaa ja tuota lastenhankkimista ei voi ihan keskenään verrata, ap:n kuvaamassa tapauksessa saattaa myös olla kyse, että nainen on asian suhteen jo liiankin pakkomielteinen eikä osaa myöntää faktoja, hän saattaa tarvita siihen ulkopuolista apua (työterveydestä esim lähete psykologille).
Mun mielestä kyllä voi verrata. On aivan sama, millä jankuttamisella muiden työrauhaa häiritsee. Ja kokemuksesta tiedän, että lapseton nainen, joka jossain vaiheessa joutuu toteamaan, että hoidoista ei ole mitään hyötyä, voi muuttua varsinaiseksi riivinraudaksi. Ja vielä niin kieron pisteliäästi, ettei työnantaja pysty siihen edes puuttumaan.
 
Jos Niinaliina vielä palaa kullanmurujensa luota, niin minä haluaisin kuulla, mitä hän tekee työkseen. Onhan se aika erikoista, jos joku puhuu kahdeksan tuntia putkeen joka päivä omista asioistaan, kukaan ei pysty häntä millään ilveellä keskeyttämään, ja samalla kyseinen henkilö vielä onnistuu tekemään jotakin palkkansa eteen. Eipä tule mieleen muita kuvaukseen sopivia ammatteja kuin radiojuontaja.

Eieiei, olen ollut radiojuontajana, ja se on kyllä niin hektistä hommaa, ettei siinä tosiaankaan ehdi henk.koht. pulmia jauhaa :D! Vai eetteriinkö ajattelit, että juontaja niitä purkaa :)?
 
kirjoitin näin: asia on ensimmäiseksi esimiehen ongelma ja esimies voi tilanteen vaatiessa ohjata naisen juttelemaan asiasta työterveyteen.

eli tarkoitin mitä kirjoitin eli esimiehen hoidettava asia. jollei ap:n tapauksessa 45v sittenkään lopeta on kyse jo pakkomielteestä, jollei osaa olla edes töissä asiasta hiljaa. koira-asiaa ja tuota lastenhankkimista ei voi ihan keskenään verrata, ap:n kuvaamassa tapauksessa saattaa myös olla kyse, että nainen on asian suhteen jo liiankin pakkomielteinen eikä osaa myöntää faktoja, hän saattaa tarvita siihen ulkopuolista apua (työterveydestä esim lähete psykologille).

Jos kyse on pakkomielteestä, miksei koira-asiaa ja lapsettomuusasiaa voi verrata? Pakkomielteeseen tarvitsee usein apua, oli kohde mikä tahansa.

Musta tuntuu että sulla on nyt isoja ongelmia erottaa kaksi täysin erillistä ongelmaa: se, että tämä 45-vuotias henkilö kärsii lapsettomuudesta ja se, että tämä 45-vuotias henkilö ei osaa töissä pitää turpaansa kiinni omista asioistaan vaan häiritsee muiden töitä.

Lapsettomuushoidoissa käyminen 45-vuotiaana ei tee kenestäkään pakkomielteistä. Pakkomielteinen voi olla vaikka 25-vuotias vauvakuumeilija joka ei osaa olla jauhamatta kiertopäivistä ja ovislimoista.

Musta kuulostaa siltä että suurin ongelma tässä on ap työkavereineen, joka ei osaa avata suutaan ja sanoa että hei Pirjo, me ei jakseta kuunnella sun hoitojorinoita, voitko olla hiljaa. Sitten tehdään perinteiset ja puukotetaan selän takana.
 
ei ole iästä kiinni ei, mä olen 47 vuotias, ja monen palstalaisen mielestä jo mummo-iässä, mutta mulla ei ole vielä mitään oireita alkavista vaihdevuosista, menkat tulee edelleen 28-30 päivän välein kuten on alunperinkin tulleet, ja kuumista aalloista en tiedä vielä mitään

Mä olen saanut kokemusta kuumista aalloista 25-vuotiaana. :whistle: Kyse oli kylläkin siitä, että syöpähoitojen ajaksi mun munasarjat laitettiin lepotilaan, että ne on suojassa. Olisin saanut tarvittaessa lääkkeittä helpottamaan oireita, mutta pärjäsin ilman.

Jotkut on sitä mieltä, että naisen ei pitääsi ylipäätänsä saada lasta 45-vuotiaana. Mä olen ajatellut ittelleni takarajaksi 45v. lapsen saamisessa ja se on mun valinta eikä kenenkään muun. Lapsettomuushoitoohin tuskin kuitenkaan turvautuusin tuossa iässä.
 
[QUOTE="Juu";22130828]Musta kuulostaa siltä että suurin ongelma tässä on ap työkavereineen, joka ei osaa avata suutaan ja sanoa että hei Pirjo, me ei jakseta kuunnella sun hoitojorinoita, voitko olla hiljaa. Sitten tehdään perinteiset ja puukotetaan selän takana.[/QUOTE]

Juuri näin. Pahimmassa tapauksessa ap ja muut vielä ovat päällisin puolin ystävällisiä ja empaattisia tälle työkaverille.

Näin meni minun entisessä työpaikassani. kaikki olivat mukavia toisilleen, mutta puhuivat paskaa selän takana minkä kerkesivät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22130817:
Mun mielestä kyllä voi verrata. On aivan sama, millä jankuttamisella muiden työrauhaa häiritsee. Ja kokemuksesta tiedän, että lapseton nainen, joka jossain vaiheessa joutuu toteamaan, että hoidoista ei ole mitään hyötyä, voi muuttua varsinaiseksi riivinraudaksi. Ja vielä niin kieron pisteliäästi, ettei työnantaja pysty siihen edes puuttumaan.

juu, olen samaa mieltä, että on sama millä toisten työrauhaa häiritsee, mutta lemmikistä höpsähtäminen ei ole henkilölle itselleen niin haitallista kuin roikkua vuosikaudet lapsettomuushoidoissa, joista ei ole tulosta tullut.

jos lääkäri kertonut, että mahdollisuudet ovat esim olemattomat, niin esimiehen tehtävä on myös ohjata työntekijä saamaan apua, jos sellaista on tarjolla. oletan siis, että tämä ap:n kuvaama tapaus puhuu avoimesti kaikille asiasta ja uskoo joka kuukausi raskauden mahdollisuuteen.

toisaalta, turha tällaista pohdiskella kun ei meillä mitään faktoja ole. tiedän vain tapauksen, jossa henkilön mies oli täysin voimaton tilanteessa, jossa nainen ei suostunut tajuamaan, että omaa biologista lasta ei voi saada. nainen ei sitä pystynyt hyväksymään ja tarvitsi paljonkin ulkopuolista apua, jotta selvisi jotenkin eteenpäin.
 

Yhteistyössä