lapsettomuushoidot ja km

[selviääkö]

Hei!
Kohtalotovereita/mielipiteitä kaipailisin! Täällä onkin jo tuo ketju "milloin pitäää luovuttaa" tjsp. mutta meillä vähän eri tilanne..
Eli meillä lapsettomuus paljastui miehestä johtuvaksi, päädyttiin hyvin nopealla aikataululla inssiin luovuttajan soluilla ja ekasta inssistä tärppäs.

Sitten se mikä on ongelma, raskaus olikin tuulimuna, ja minulle jouduttiin tekemään lääkkeellinen tyhjennys. Tyhjennys pelotti aivan kamalasti, mutta ei ollut onneksi kovin kivulias.

Meillä on yksi lapsi ennestään(mun entisestä suhteesta). Mulle on ollut ihan kamalan tärkeetä ettei lapsi jäisi ainoaksi ja olen myös haaveillut isosta perheestä. Esikon synnytys oli hyvin vaikea ja näinollen jäi synnytyspelot.
Silti lähdettiin hoitoihin mutta nyt tuntuu etten enää halua hoidoilla yrittää vaikka se ilmeisesti voisi onnistua kun (lääkärin mukaan) raskaudun helposti. Musta tuntuu etten kuitenkaan kestäisi toista tuulimunaa/keskenmenoa..
Joten mä haluaisin siirtyä adoptioon. Mutta mies ei. Ja nyt oon ihan umpikujassa kun tuntuu ettei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Ymmärtääkö kukaan miltä musta tuntuu? Tuntuu ettei miehen kaa keskustelu auta mitään kun molemmat selittää vaan omaa mielipidettään..
Ja toisaalta mä ajattelen et kun meillä hoidoissa ois kuitenkin käytettävä luovutettuja siittiöitä niin eihän sillä pitäis miehelle niin suurta merkitystä olla onko hoidoilla vai adoptiolla kun ei se hänen geeniensä siirtymiseen mitenkään vaikuta.. :/