@Mariamimi siis niin jännää tuo kaikki, kääk sentään! Eli onko tuo nyt sitten vähän niinkuin puolilääkkeellinen kierto, kun tehdään ovulaation induktio? Toisaalta hyvä, että tehdään pas. Joskushan noita luovutuksia tehdään tuoresiirtona, jolloin pitäis päästä saajan samaan rytmiin kierron kanssa kuin luovuttajan, se vasta säätämistä varmaankin on...
@Keltainenkukka92 no onneksi nyt menkat alkoi sulla edes ihan jees päivänä. Kyllähän se aika ärsyttävää on, kun koko ajan joutuu töiden kanssa säätämään jne. Mä en ole kertonut töissä kellekään, ei ainakaan nyt ihan tunnu siltä (tiimi melko uusi). Onneksi kuitenkin työajat joustaa ja klinikka on työpaikan lähellä.
@haaveillen tiedätkö vielä, tuleeko sulle pas vai tuoresiirto? Onko sulla ikää minkä verran (jos haluat kertoa
)
Vielä niistä hormoniasioista. Hoidot kun alko 2016, niin siitä lähtien on ollut enimmäkseen hoidot menossa, raskaana tai imettänyt. Oon paljon noita zombi-olojani, haluttomuutta jne laittanut niidenkin aikojen piikkiin. Viimeisimmän imetyksen lopettamisen jälkeen kävin gynellä puhumassa haluttomuudesta, limakalvojen kuivuudesta jne. Paikallista estrogeenia (puikkoja/voidetta) tarjottiin ja käytinkin niitä, mutta ei suun kautta estrogeenia ilmeisesti nuorille kovin äkkiä laiteta, koska kasvattaa syöpäriskiä. Mutta nyt kun näiden hoitojen takia Estradot on, niin olo on kyllä parempi. Pitää uudestaan ottaa puheeksi, kun tämä rumba on ohi. Mt-ongelmiin on mulla muitakin, isoja syitä, mutta ihan taatusti tämä on rikkana rokassa siinä. Lisäksi mielialalääkkeen aloittamisen jälkeen oon lihonut 7 kg
Sekin ärsyttää ja vaikuttaa itsetuntoon ja seksuaalisuuteen.
Ja vastaus vierailijalle, joka kyselit miten jaksaa. Eniten mua auttaa mieluisiin aisoihin, harrastuksiin ym keskittyminen. Itsellä myös työura on aika hyvässä nosteessa nyt. Nyt kun kolmonen yrityksessä niin olo on aika lunki, mutta muistan että ekaa yrittäessä oli kyllä syvät vedet mitä soudettiin. Olin 28v ja KAIKKI kaverit sai lapsiaan siihen aikaan. Yhtenä aamuna muistan, kun kävelin pimeässä marraskuussa sairaalalle klinikkaa kohti, kun olin illalla saanut yhdeltä ystävältä viestin, että toinen lapsi syntyi ja ovat siellä sairaalassa. Katselin valoja ikkunoissa ja ajattelin, että tuolla he ovat sylikkäin toisiinsa tutustumassa, ja minä rämmin tässä helvetin suossa ja maksan siitä vielä tonnikaupalla isoja laskuja, eikä vaan tärppää.
Vertaistuki tuntuu myös toimivan tosi hyvin. Yksi läheinen on ollut hoidoissa myös, hänen kanssa paljon juteltu. Toiseen tutustuin tällä palstalla aloimme tavata livenäkin. Ja sitten tämä palstailu tietty
eipä näitä juttuja muut tajua kuin ne, joilla sama tilanne.
t. MyMa
@Keltainenkukka92 no onneksi nyt menkat alkoi sulla edes ihan jees päivänä. Kyllähän se aika ärsyttävää on, kun koko ajan joutuu töiden kanssa säätämään jne. Mä en ole kertonut töissä kellekään, ei ainakaan nyt ihan tunnu siltä (tiimi melko uusi). Onneksi kuitenkin työajat joustaa ja klinikka on työpaikan lähellä.
@haaveillen tiedätkö vielä, tuleeko sulle pas vai tuoresiirto? Onko sulla ikää minkä verran (jos haluat kertoa

Vielä niistä hormoniasioista. Hoidot kun alko 2016, niin siitä lähtien on ollut enimmäkseen hoidot menossa, raskaana tai imettänyt. Oon paljon noita zombi-olojani, haluttomuutta jne laittanut niidenkin aikojen piikkiin. Viimeisimmän imetyksen lopettamisen jälkeen kävin gynellä puhumassa haluttomuudesta, limakalvojen kuivuudesta jne. Paikallista estrogeenia (puikkoja/voidetta) tarjottiin ja käytinkin niitä, mutta ei suun kautta estrogeenia ilmeisesti nuorille kovin äkkiä laiteta, koska kasvattaa syöpäriskiä. Mutta nyt kun näiden hoitojen takia Estradot on, niin olo on kyllä parempi. Pitää uudestaan ottaa puheeksi, kun tämä rumba on ohi. Mt-ongelmiin on mulla muitakin, isoja syitä, mutta ihan taatusti tämä on rikkana rokassa siinä. Lisäksi mielialalääkkeen aloittamisen jälkeen oon lihonut 7 kg

Ja vastaus vierailijalle, joka kyselit miten jaksaa. Eniten mua auttaa mieluisiin aisoihin, harrastuksiin ym keskittyminen. Itsellä myös työura on aika hyvässä nosteessa nyt. Nyt kun kolmonen yrityksessä niin olo on aika lunki, mutta muistan että ekaa yrittäessä oli kyllä syvät vedet mitä soudettiin. Olin 28v ja KAIKKI kaverit sai lapsiaan siihen aikaan. Yhtenä aamuna muistan, kun kävelin pimeässä marraskuussa sairaalalle klinikkaa kohti, kun olin illalla saanut yhdeltä ystävältä viestin, että toinen lapsi syntyi ja ovat siellä sairaalassa. Katselin valoja ikkunoissa ja ajattelin, että tuolla he ovat sylikkäin toisiinsa tutustumassa, ja minä rämmin tässä helvetin suossa ja maksan siitä vielä tonnikaupalla isoja laskuja, eikä vaan tärppää.
Vertaistuki tuntuu myös toimivan tosi hyvin. Yksi läheinen on ollut hoidoissa myös, hänen kanssa paljon juteltu. Toiseen tutustuin tällä palstalla aloimme tavata livenäkin. Ja sitten tämä palstailu tietty

t. MyMa