Lapsettomuus läheisen näkökulmasta

Silläkin uhalla, että kirjoitukseni saattaa ärsyttää monia lapsettomia ihmisiä, koen tarpeellisena ilmaista tämän näkökulmani. Lähipiirissäni on lapsettomia ihmisiä, joista moni pariskunta on myös lapsettomuushoidoissa. Olen parhaani mukaan pyrkinyt tukemaan heitä ja kuuntelemaan aina kun he ovat halunneet kertoa tunteistaan.

Itselläni on yksi lapsi, mutta menneisyyteeni liittyy ongelmia lapsen saamisessa. Ennen kuin sain lapsen, olin todella lapsirakas ja viihdyin lasten kanssa hyvin. Läheisten lasten vanhemmat ovat aina mielellään antaneet lapset meille hoitoon. Nyt kun itse olen äiti, haluan että lapsellani on mahdollisimman paljon välittäviä aikuisia ympärillään. En halua mitenkään "omia" lastani vaan koen, että vastuulliset aikuiset ovat aina rikkaus lapsen elämässä.

Välillä kun kuuntelen lapsettomien puheita, niistä hieman välittyy sellainen ajatus kuin lapset olisivat jotain mitä voi omistaa ja hankkia. Lapsi on aina lahja ja sen ymmärtää varmasti viimeistään kun lapsen itse saa. Haluaisin muistuttaa kaikkia meitä siitä, että lapset ovat meidän kaikkien yhteisiä. Varmasti jokainen vanhempi on iloinen jos heidän lapsistaan välitetään ja heihin halutaan pitää yhteyttä.

Ymmärrän, että lapsettomuus aiheuttaa katkeruutta ja kateuttakin. Ei anneta sen kuitenkaan vaikuttaa jo olemassa olevien lasten elämään. Itse haluan antaa lastani hoitoon lapsettomille pariskunnille ja toivon että sitä ei koeta tyrkyttämisenä ja veitsen kääntämisenä haavassa.

Tekstistäni tuli aika pitkä, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea. Toivon että tätä ei ymmärretä väärin. En halua loukata ketään. Haluan vain sanoa että välitetäänhän kaikki meidän yhteisistä lapsistamme!

 

Ei kaikki halua ottaa lapsia hoitoon syystä tai toisesta vaikka lapsettomuus ei asiaan mitenkään liittyisi. Ihan totta että lapsia ei voi omistaa mutta ei lapset kyllä kaikkien yhteisiä ole..

 

Liittyykö tämä kysymys lapsettomuuteen vain sen taka, että lähipiirissäsi on joitakin lapsettomia? Itse kärsin lapsettomuudesta ja sen tuomista sivuoireista. Sanisin kuitenkin, että ihan varmasti lapsettomatkin välittävät toisten lapsista. He ymmärtävät, kuinka tärkeä asia lapsi on äidilleen, sillä he tuntevat sen suuren kaipuun, mitä lapsettomuus ihmsessä aiheuttaa.

Minusta lapsesi voi olla tärkeä ystävillesi myös ilman, että heidän tarvitsisi ottaa häntä hoitoon esimerkiksi viikonlopuksi. Syyt siihen, ettei toisen lasta haluta ottaa hoitoon, eivät välttämättä ole sinussa, lapsessasi tai edes lapsettomuudessa. Siihen voi olla yhtä monta syytä kuin on ystäviäsikin. Entäpä ne ystäväsi, joilla on lapsia? Koetko, että heidänkin tulee hoitaa lastasi yhtälailla kuin lapsettomien ystäviesikin, jotta koet, että lapsesi on heille tärkeä?