Lapsettomuus ja työ lasten kanssa

[möllikki]

Aika usein saan kuulla työkavereilta, että heidän paras antinsa työssään tulee omien lasten kasvattamisesta. He tietävät lapsettomuudestani.
En ymmärrä, miksi tällä asialla pitää lyödä lapsetonta?
Lapsettomuus on jo sinänsä rankka isku itsetunnolle, ja jos siihen kytkeytyy vielä työhön liittyvä "epäpätevyys", tuntuu todella raskaalta!
Ilmeisesti näyttää, etten ole missään elämän alueella pätevä, koska minulla ei ole lapsia!
Minulla ei ehkä koskaan tule edes olemaan mahdollisuutta "pätevöityä" työhöni omien lasten kasvattamisen kautta. En silti tunne olevani huono työssäni.
Juuri kun kuvittelee selvittäneensä päässään lapsettomuuden surun, se
pomppaa jossain uskomattomassa tilanteessa esiin. En olisi ikinä uskonut, että minua halutaan jopa lyödä tällä asialla ammatillisessa mielessä!

 

[fkflödasjhgö]

:hug:

 

[ST78]

möllikki. :hug: älä anna ajattelemattomien toopien vaikuttaa mieleesi. Itse olen myös usein törmännyt tunteettomiin lausahduksiin, jotka yritän saman tein heittää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä täytyy itse yrittää olla sata kertaa vahvempi kuin muut-ja tuhat kertaa ajattelevaisempi. Helpompi välillä sanottu kuin tehty. Uskon silti niin, että tämän koettelemuksen jälkeen olen paljon kokonaisempi ja vahvempi ihmisenä. Kaikella on tarkoituksensa. Ja syynsä. Vaikka välillä kaikki tuntuukin niin epäreilulta. Runsaasti tsemppiä sinulle. Ja muista että voima lähtee sisältäsi. :hug:

 

[Piiperöinen]

Hei
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Olen myöskin lapsien kanssa työtätekevä ja kun hain työapaikkaa muinoin minulta jopa kyseltiin että onko sinulla lapsia, työtä en saanut, koska aina joku jolla oli omia lapsia sai työn. Tämä tapahtui kolmen työpaikan kohdalla, ja myöskin sanottiin et omien lasten kautta saa parhaiten kokemusta lasten kanssa työskentelystä. Kukaan ei varsinaisesti myöntänyt että miksi juuri ne joilla oli lapsia aina saivat töitä, mutta se tunne jäi vahvasti minulle mieleen että sen takia he olivat jotenkin pätevämpiä työhön. Joten :hug: sinulle, sillä tollainen kaikki on rankkaa!! On vain laitettava sellaisten ihmisten sanat menemään samalla toisesta korvasta ulos vaikka helppoa se ei olekaan. Lapsettomuus on vaikea asia jo kerrakseen ja kukaan ei kaipaisi enää sen päälle kuulla toisten hehkutusta mitä heille lapset ovat antaneet. Tsemppiä!!

 

[Vinita]

Arggghhhh! Juuri tuollaisille työkavereille pitäisi antaa tukkapöllyä! :headwall:

Pitäisikö antaa samalla mitalla takaisin: " Kyllä ulkopuolisena näkee niiiin paljon selvemmin miten tyhmiä virheitä ihmiset tekevät lastensa kanssa". Tai "Kyllä sitä antaa näille lapsille niin paljon enemmän työssään kun niitä ei ole kotona"

Tai miten olis "Ihanaa kun on aikaa pitää parisuhde loisteessa ja peppu timminä, kun ei ole riiviöitä kotona". Miten olis: "Ihmiset ketkä ovat heti onnistuneet tulemaan raskaaksi eivät ymmärrä tosi elämän ongelmista mitään, eivätkä osaa arvostaa lapsiaan tarpeeksi".

Kuten joku yllä kirjoitetti niin tämä lapsettomuuskokemus vahvistaa todella paljon. Jos ihmisen täytyy olla tuolla tasolla ajattelematon kuin työkaverisi, niin ajattele mitä he elämässään menettävät. Tuskin tekevät tuota vain sinulle. Jostain ollaan nyt kateellisia. Ettet vain hoitaisi työtäsi "iiankin hyvin" heidän mielestään?

:hug:

 

[TKK]

Hei!

Itse kanssa olen työskennellyt lasten parissa ja kohdannut saman ilmiön. Monesti se tuli esille tilanteessa, joissa ihmettelin ääneen vanhempien haluttomuutta viettää esim. vapaapäiviä lapsen kanssa tai lapsen pitkiä hoitopäiviä (jos hoitopäivän pituus olisi ollut mahdollista selvästi lyhentää). Silloin tuli joiltain työkavereilta kommenttia, että "kyllä sinä sitten ymmärrät, kun on omia lapsia" jne..

Itse ainakin opettelin ajattelemaan asian niin, että koskapa minulla ei ole lapsia, niin minulla saattaa tosiaan olla tuore näkökanta asioihin, koska en katso asioita äitilasien läpi. Joskus myös muiden työntekijöiden kasvatus oli tyyliä "samaan tapaan töissä kuin kotona". Mielestäni muiden lapsia ei voi kohdella kuin omiaan (riuhtoa kädestä, kun lapsi kiukuttelee tms.), vaan koko ajan tulee säilyttää tietty ammatillinen näkemys työhön. Se ei silti estä kiintymästä hoitamiinsa lapsiin tai eläytymästä lasten maailmaan. Ja ennen kaikkea lapsethan kaipaavan turvallista, rajoja asettavaa sekä sylin tarjoavaa aikuista, eikä siihen tarvita omia lapsia.

Onneksi missään työpaikassa, jossa olen ollut, ei ole ollut näitä ymmärtämättömyyttään töksäytteleviä tai muuten ammattitaidottomia ihmisiä kuin muutama.

 

[Vilma-Onni]

Mulla aikanaan (kun oli vuoden päivät yritystä takana) pomo sanoi, että sitten kun oot omat lapset kasvattanut, oot hyvä tässä työssä. (suunnilleen noin hän sanoi). Sanoin, että mielelläni olisin jo omaa kotona hoitamassa, jos vaan sellaisen saisin...
En tiedä, tajusko loukkaavansa mua?
Siitä on jo pian 10v aikaa, mutta unohda en...

 

[taustalla]

Ei se äidiksi tulo ketään pätevöitä :/ Varsinkin empatian puolella näyttää olevan isoja aukkoja, jos tuollaisia suustaan päästävät.