Voi kuinka kateellisena lueskelen teitin synnytyskertomuksia ja samalla koen että en näköjään kestä yhtään mitään kipua kun kaikki eroaa niin kauhiasti mun synnytyksestä...
Mulla siis käynnistettiin synnytys (ehkä sekin osa syynä koviin kipuihin)eka tabletti laitettiin klo.11 joka sai aikaan pienet menkkakivut ja toka tabletti laitettiin klo.15 sama jomotus jatkui alavatsalla.Klo.17 kätilö siirsi mut käyrälle valvontahuoneeseen koska vauvan sydänäänet laski aina välillä.Sitten ne KIVUT (ja kirjoitan tarkotuksella isolla) alkoi klo.17.30.Ei löytynyt asentoa missä olis hyvä olla ja kipu oli oikeasti ihan kamala.Aaltomaisena se tuli mutta niitä kauheasti puhuttuja taukoja supistusten välissä ei todellakaan ollut.Niitä minäkin odotin ku kuuta nousevaa Jos oliskin ollut taukoja välissä niin ehkä sen olis kestänyt paremmin.Kipu siis väheni välillä mutta pois se ei ollut missään vaiheessa.Vessassa käyntikin oli tuskaa kun en ollut kivuton.Sain kipulääkkeitä mitä ne osastolla pysty tarjoamaan mutta ei ne auttaneet sitten klo.19.30 kävin vessassa ja huomasin vuotavani verta ihan reilusti,kysyin kätilöltä että kuuluukos tämä asiaan niin sanoi että ei kuulu ja lääkäri tuli käymään.En ollut kuin 1cm auki mutta koska vuoto oli niin runsasta lääkäri sano että siirretään rouva synnytyssaliin parempaa kipulääkitystä ja seurantaa varten.Siinä vaiheessa mut valmisteltiin leikkausta varten ja ajattelin että toivottavasti siihen ei päädytä.
Salissa oltiin klo.20 jossa sainkin sitten kovempia kipulääkkeitä (petidin) joista ei ihan kauheasti apua ollut,samalla hengittelin ilokaasua mikä mun yllätykseksi autto ehkä eniten kaikista.Jossakin vaiheessa lapselle laitettiin päähän anturi joka seuras sydämensykettä koska ne laski aina supistusten aikana niin halusivat varmuuden tarviiko mennä leikkaussaliin mutta onneks ei tarvinnu vaan laskut johtu huonosta kontaktista.Siinä vaiheessa meni lapsivedetkin.Epiduraalin sain siinä vaiheessa kun olin 3cm auki ja se auttoikin se vei VATSAkivut pois 15min. ja sen jälkeen alko tuntumaan että vauva tulee pyllystä ulos.Eli kivut voimistu ja ne siirty pylly puolelle (ei muuten mikään mukava kokemus kun tuntuu että pylly halkeaa ) Se anestesialääkäri sanokin että epiduraalin huonopuoli on juuri tuo että se vie vatsakivut mutta ei sitä selkäpuolen kipua. No minä ajattelin että kärvistellään sitten kun ajattelin että muuta ei ole tarjolla joten pakko kestää.Siinä meni varmaankin 1-2h ja lääkäri huomasi että olen melkein kokonaan auennut ja samalla jotkut lapsesta otetuissa verinäytteissä oli huononemista joten vauva oli saatava maailmaan. Päättivät vielä laittaa spinaalipuudutuksen jonkin pehmytkudosvastustuksen takia (jos puudutus auttais ponnistamaan) no kun se spinaali laitettiin niin sitten tuli se kauan odotettu taivas,kivut hävis täysin mutta niin hävis tuntokin alakropasta.En päässy nostamaan itseäni ylöspäin siinä sängyssä ja mies auttoi kiltisti.Sitten tulikin se ponnistusvaihe mutta ponnistapa oikein ja oikeaan aikaan kun et enää tunne yhtään mitään.En mä tienny millonka ne supistukset oli.Sanoin vain että nyt tuntuu painetta niin sain ponnistaa.Tulosta ei syntynyt joten lääkäri kaivoi imukupin jostakin,koska ilmeisesti vauvalla alko olemaan jo hätä.Pelästyin tietysti ihan kauheasti ja ponnistin minkä pystyin.Leikkasivat välilihan ja seuraavalla ponnistuksella sanoivatkin että pää on ulkona että älä ponnista enää,en kyllä tuntenut sitä että pää oli ulkona.Sitten menikin enää hetki ja tyttö oli ulkona.Iskä sai leikata napanuoran ja tyttöä vilautettiin mulle pikaisesti ja sitten se vietiin valvontaan ja minä jäin kursittavaksi.Hetken päästä tulivat sanomaan että iskä voi tulla katsomaan vauvaa,koska tyttö voi niin hyvin.
Kaikenkaikkiaan mulle ei jäänyt huono mieli synnytyksestä,kätilä oli meinaan niin upea ja lääkäri kanssa.Ja jos mies ei olis ollut siellä ei mistään olis varmaankaan tullut mitään kyllä siitä niin suuri tuki ja turva oli. Kivut oli kamalat mutta lääkäri sanokin myöhemmin että se synnytys eteni niin hirvittävän kovaa vauhtia että ei kuulemma ihme että olin niin kipeä,eli kait se käynnistys teki osansa. Mun harhakuvitelmat tauoista supistusten välillä oli tosiaan harhaa ja eipä siinä olis pystyny mihinkään suihkuun/ammeeseen menemäänkään mutta siltikin nyt kun asiaa miettii niin ei jäänyt kammoa ja tuloshan oli mitä parhain ja ihanin :heart: Ja kaikki synnytyksethän on erilaisia.
Mulla siis käynnistettiin synnytys (ehkä sekin osa syynä koviin kipuihin)eka tabletti laitettiin klo.11 joka sai aikaan pienet menkkakivut ja toka tabletti laitettiin klo.15 sama jomotus jatkui alavatsalla.Klo.17 kätilö siirsi mut käyrälle valvontahuoneeseen koska vauvan sydänäänet laski aina välillä.Sitten ne KIVUT (ja kirjoitan tarkotuksella isolla) alkoi klo.17.30.Ei löytynyt asentoa missä olis hyvä olla ja kipu oli oikeasti ihan kamala.Aaltomaisena se tuli mutta niitä kauheasti puhuttuja taukoja supistusten välissä ei todellakaan ollut.Niitä minäkin odotin ku kuuta nousevaa Jos oliskin ollut taukoja välissä niin ehkä sen olis kestänyt paremmin.Kipu siis väheni välillä mutta pois se ei ollut missään vaiheessa.Vessassa käyntikin oli tuskaa kun en ollut kivuton.Sain kipulääkkeitä mitä ne osastolla pysty tarjoamaan mutta ei ne auttaneet sitten klo.19.30 kävin vessassa ja huomasin vuotavani verta ihan reilusti,kysyin kätilöltä että kuuluukos tämä asiaan niin sanoi että ei kuulu ja lääkäri tuli käymään.En ollut kuin 1cm auki mutta koska vuoto oli niin runsasta lääkäri sano että siirretään rouva synnytyssaliin parempaa kipulääkitystä ja seurantaa varten.Siinä vaiheessa mut valmisteltiin leikkausta varten ja ajattelin että toivottavasti siihen ei päädytä.
Salissa oltiin klo.20 jossa sainkin sitten kovempia kipulääkkeitä (petidin) joista ei ihan kauheasti apua ollut,samalla hengittelin ilokaasua mikä mun yllätykseksi autto ehkä eniten kaikista.Jossakin vaiheessa lapselle laitettiin päähän anturi joka seuras sydämensykettä koska ne laski aina supistusten aikana niin halusivat varmuuden tarviiko mennä leikkaussaliin mutta onneks ei tarvinnu vaan laskut johtu huonosta kontaktista.Siinä vaiheessa meni lapsivedetkin.Epiduraalin sain siinä vaiheessa kun olin 3cm auki ja se auttoikin se vei VATSAkivut pois 15min. ja sen jälkeen alko tuntumaan että vauva tulee pyllystä ulos.Eli kivut voimistu ja ne siirty pylly puolelle (ei muuten mikään mukava kokemus kun tuntuu että pylly halkeaa ) Se anestesialääkäri sanokin että epiduraalin huonopuoli on juuri tuo että se vie vatsakivut mutta ei sitä selkäpuolen kipua. No minä ajattelin että kärvistellään sitten kun ajattelin että muuta ei ole tarjolla joten pakko kestää.Siinä meni varmaankin 1-2h ja lääkäri huomasi että olen melkein kokonaan auennut ja samalla jotkut lapsesta otetuissa verinäytteissä oli huononemista joten vauva oli saatava maailmaan. Päättivät vielä laittaa spinaalipuudutuksen jonkin pehmytkudosvastustuksen takia (jos puudutus auttais ponnistamaan) no kun se spinaali laitettiin niin sitten tuli se kauan odotettu taivas,kivut hävis täysin mutta niin hävis tuntokin alakropasta.En päässy nostamaan itseäni ylöspäin siinä sängyssä ja mies auttoi kiltisti.Sitten tulikin se ponnistusvaihe mutta ponnistapa oikein ja oikeaan aikaan kun et enää tunne yhtään mitään.En mä tienny millonka ne supistukset oli.Sanoin vain että nyt tuntuu painetta niin sain ponnistaa.Tulosta ei syntynyt joten lääkäri kaivoi imukupin jostakin,koska ilmeisesti vauvalla alko olemaan jo hätä.Pelästyin tietysti ihan kauheasti ja ponnistin minkä pystyin.Leikkasivat välilihan ja seuraavalla ponnistuksella sanoivatkin että pää on ulkona että älä ponnista enää,en kyllä tuntenut sitä että pää oli ulkona.Sitten menikin enää hetki ja tyttö oli ulkona.Iskä sai leikata napanuoran ja tyttöä vilautettiin mulle pikaisesti ja sitten se vietiin valvontaan ja minä jäin kursittavaksi.Hetken päästä tulivat sanomaan että iskä voi tulla katsomaan vauvaa,koska tyttö voi niin hyvin.
Kaikenkaikkiaan mulle ei jäänyt huono mieli synnytyksestä,kätilä oli meinaan niin upea ja lääkäri kanssa.Ja jos mies ei olis ollut siellä ei mistään olis varmaankaan tullut mitään kyllä siitä niin suuri tuki ja turva oli. Kivut oli kamalat mutta lääkäri sanokin myöhemmin että se synnytys eteni niin hirvittävän kovaa vauhtia että ei kuulemma ihme että olin niin kipeä,eli kait se käynnistys teki osansa. Mun harhakuvitelmat tauoista supistusten välillä oli tosiaan harhaa ja eipä siinä olis pystyny mihinkään suihkuun/ammeeseen menemäänkään mutta siltikin nyt kun asiaa miettii niin ei jäänyt kammoa ja tuloshan oli mitä parhain ja ihanin :heart: Ja kaikki synnytyksethän on erilaisia.