S
Surkeena toisten puolesta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja Surkeena toisten puolesta:Lisäisin, että erota saa enkä tuomitse heidän eroaan, toivon vain, että ero tulee oikeista syistä ja että tässä nyt ei tehdä tunnekuohuksissa mitään hätiköityä.
Tässäpä pointti: ero tulee oikeista syistä??? SINÄ et voi määritellä niítä oikeita syitä, vaan he! Yritä hyvä ihminen ymmärtää se! He elävät OMAA elämäänsä.
Niin ja lisään vielä: Toki sinulla saa olla mielipide, ei pahalla. Mutta ymmärrä, että sinun mielipiteesi on sinun ja se mitä he tekevät on heidän ratkaisunsa.
Mun mielipide ei ole, että on pakko jatkaa yhdessä onnettomina!!! haluan nähdä heidät onnellisina, vaikka sitten eri tahoilla. Kunhan se vain olisi se, mitä tämä asia korjaantuakseen vaatii. Toivon vain, että olisivat riittävän rationaalisia tämän päätöksen äärellä eivätkä he ajautuisi tielle, jota katuvat. Eroista on usein rationaalisuus kaukana. Olisin ehkä halunnut kuulla tässä, miten eroon päätyneet lapsettomuudesta kärsineet ovat eronsa kokeneet. Voiko lapsettomuus yksin olla hajoittava voima?? Nimittäin toivon, että se ei olisi ja että tässä olisi kyse muustakin ja sitten ero on kenties ihan paikallaan. Ja siis mä pelkään sitä synkkyyttä ja yksinäisyyttä, mitä heidän silmissään nyt nään. HUolehdin heidän jaksamisestaan. Onko väärin käydä läpi näitä tuntemuksia. On läheisilläkin tunteet ja hekin voivat kaivata tukea siinä, miten ymmärtää asioita ja miten he voisivat oppia katsomaan asioita. mIten olla parhaiten avuksi. LÄhipiiri on kuitenkin se, joka usein auttaa mäessä, auttaa kaverina jaloilleen. No, kaikkien viesti tuntuu olevan, että anna heidän olla, heidän asiansa. JOs olisin itse tuossa jamassa, toivoisin, että minulla olisi kavereita, olkapäitä ja tsemppaajia. Ja että hekin saavat olla epävarmoj itsestään. JOs mä oon vaan myötäilly eroa ihan kaikessa edes koettamatta tarjota toisenlaisia näkökulmia asiaan, oonko osa syyllinen jos joku päivä todetaankin eron olleen heidän elämänsä pahin virhe. Olisin mäkin kaveri kun en auttaisi näkemään asioita laajemmin. Kun toiset eivät selvästikään osaa olla kovin rationaalisia nyt, onko paha jos joku yrittää. Ei ole kyse siitä, että tekisi ratkaisuja heidän puolestaan tai manipuloisi heitä, vaan kertoisi elämän väreistä eikä vain pohtisi niitä mustavalkoisuuksia, mitä he nyt selvästikin pohtivat. No, ei näitä asiaoita voi heille tietystikään mennä sanomaan, mutta jotenkin toivon, että joku muu sanoisi. Tai jotain sellaista tapahtuisi, että he tajuaisivat muodostaa päätöksilleen pohjan, joka ei ole niin mustavalkoinen kuin se on nyt. Ja se on hyvin mustavalkoinen, mitä juuri keskustelimme.
Enkä ole muuten sanonut, että lapsettomuus olisi pienempi tragedia kuin joku muu. Olen sanonut, että on muitakin tragedioita, jotka voivat olla kokijalleen aivan yhtä suuria ja niiden kanssa on kuitenkin opittava elämään. JOs monien muiden murheiden kanssa on opittava elämään, niin eikö lapsettomuuden kanssa voi oppia elämään. En kuitenkaan vähätellyt heidän kokemustaan! Enkä sitä mitä he ovat keskenmenon kohdalla kokeneet! Ovat varmasti käsittämättömän tiukkoja paikkoja elämässä, mutta monet muutkin paikat ovat.