Lapsettomuudesta kärsineet ja km..

[Hilma]

Niin,miten olette selvinneet keskenmenosta jos takana pitkään yritystä tai erityisesti lapsettomuushoidoilla alkunsa saannet raskautuneet joille tullut km?
Itsellä takana 2 vuotta yritystä ja 8/05 syntynyt tyttö ja nyt tammikuussa eka PAS tärppäsi,mutta km maaliskuussa.
Pettymyksen jälkeen jäänyt katkeruus ja raivo päällimmäisiksi tunteiksi.Eikö meillä olisi voinut tärpätä tällä kertaa helposti?Kaikki olis ollut niin täydellistä,mutta ei.Nyt sitten paluu töihin ja esikko tarhaan elokuussa.Olisin niin mielelläni jäänyt vielä kotiin,mutta ei talous salli jos meinaa hoitoja vielä jatkaa.Hemmetti,kun tuo talouspuolikin aina mukana stressaamassa,kun ei oikein toivoa luonnollisesta raskautumisesta.
Parin viikonpäästä uusi yritys,mutta ei oikein jaksa uskoa,että onnistaisi.Pettymys tulee olemaan kuitenkin kauhea jos ei tärppää vaikka, kuinka itseään yrittää psyykata epäonnistumiseen.Vielä kaksi alkiota pakkasessa,mutta en jaksa uskoa,että molemmat selviäisivät sulatuksesta.Joten yritän henkisesti valmistautua uuteen IVF kierrokseen.
Onneksi kuitenkin on tuo ihana 1v 8kk vanha tyttö joka pitää mut järjissään ja kiinni arjessa.
Laittakaapa lapsettomuuden kanssa kamppailevat tuntojanne ja onnistumisianne km:n jälkeen.

 

[mollukka]

meillä lapsettomuutta nyt takana 2,5 vuotta. Hoidot aloitettiin tämän vuoden alusta, joista toisessa inssissä tärppäs. Se meni kuitenkin kesken sitten heti parin viikon jälkeen plussatestistä.

Ei siihen ole sanoja olemassa. Ei kertakaikkiaan ole. Sulle annetaan jotain ihanaa ja ihmeellistä koettavaksi ja sitten juuri kun olet alkanut tottumaan ajatukseen se viedäänkin pois.

Miten siitä selviää?! Uskottelemalla itselleen, että et ollut oikeasti raskaana, kuvittelit vain, ja se oli maailman ihanin kuvitelma. Aloittamalla hoidot taas uudestaan. Elätellen itselleen jonkinlaista toivetta siitä, että kerta se on kerran jo onnistunut, ehkä se onnistuu pian taas uudestaan.

Nyt on yksi yrityskerta keskenmenon jälkeen takana. Ja tähyillään taas seuraavaa kiertoa taas. Eli ei onnistunut. :ashamed: Miten muuten tätä jaksaa, kuin lantakasassa hetken rypemisen jälkeen nousee sieltä pois, ja aloittaa taas alusta. Ja koska meille hoidot ovat ainoa keino saada oma pieni ihme aikaan, niin PAKKO jatkaa hoitoja. PAKKO yrittää, vaikka tuntuu ettei aina edes jaksaisi.

Siinä minun selviytymistarina. Voimaa aivan valtavasti sinulle sun taistelussas. :hug: