Lapsettomat kaverit ovat kaatellisia kotiäitiydestäni!!

["Kotiäiti"]

tähän olen nyt törmännyt ja USEIN! Lapsettomat kaverit ovat niin katellisia tästä, että olen ollut 3v kotona. Onko tollaset ihmiset edes kavereita ja myös sekin, että aivan läheiset sukulaiset (siskot, veljet ym) kellä ei ole lapsia ovat hekin tavallaan kateellisia.

 

["vieras"]

Eikö sitten saisi olla kateellinen jos on kaverisi?

 

[PinkLily]

en kyl tajua miks täytyis olla kateellinen.. Tai jos on niin kateellinen niin tekis asialle jotain. niin mä teen..

 

["Kotiäiti"]

[QUOTE="vieras";22563261]Eikö sitten saisi olla kateellinen jos on kaverisi?[/QUOTE]

mun mielestä siinä ei ole mitään minkä takia pitää olla katellinen...

 

["vieras"]

Mitähän he siis sinun mielestäsi kadehtivat?

 

[versatile]

Miten se ilmenee?

 

["vieras"]

Miten se ilmenee?

Ja mitä se haittaa?

 

[versatile]

Mä voin antaa tähän lapsettoman ihmisen näkökannan. Lähinnä aikaisemmat kerrat, jolloin minulla on esiintynyt pientä vauvakuumetta ovat liittyneet töissä erittäin stressaaviin kausiin, ja siitä olen vetänyt johtopäätöksen, että enemmän kaipasin sitä että saisi olla kotona rauhassa lapsen kanssa ilman ulkopuolisia paineita. Miehen sisko oli kotiäitinä ja se elämä tuntui jotenkin helpolta (en sano että se sitä välttämättä on). Mutta ei tämä kohdallani ainakaan ollut varsinaista kateutta ja jotenkin tuntuu tosi oudolta kun väität että kaikki kaverisi ja sukulaisesi ovat kateellisia?

 

[hoya bella]

Millä tavalla he ovat kateellisia sinun kotiäitiydestä?

 

[lapseton orava]

Ainoa syy, miksi minä voisin koskaan lapsia tehdä on se, että äitiys on käytännössä ainoa yhteiskunnallisesti hyväksyttävä syy hypätä pois oravanpyörästä. Muiden kuin äitien odotetaan puskevan pitkää päivää toimistolla ilman mitään hengähdystaukoja vähintään 40 vuotta. Toki tiedän, että tämä ei ole oikea motiivi hankkia lapsia, joten jätän tekemättä.

 

[...]

Niin ovat omanikin, ja toisaalta ymmärrän. Itse saan makoilla kotona päivät pitkät, nauttia vapaa-ajasta ja touhuta vain mukavia lasten kanssa, kun he joutuvat kaiket päivät stressaamaan töissä. Eli ihan ymmärrettävää hiukan tuntea kateutta, mutta jos ovat todella kavereitasi, niin tuskin ystävyytenne tuohon kaatuu.

 

[kotiäiti myös]

Niin ovat omanikin, ja toisaalta ymmärrän. Itse saan makoilla kotona päivät pitkät, nauttia vapaa-ajasta ja touhuta vain mukavia lasten kanssa, kun he joutuvat kaiket päivät stressaamaan töissä. Eli ihan ymmärrettävää hiukan tuntea kateutta, mutta jos ovat todella kavereitasi, niin tuskin ystävyytenne tuohon kaatuu.

Makoilla??
Olen itse katellinen lapsettomille ihmisille ketkä saavat mennä ja huidella miten haluaa. Ainoa mitä eivät sitten koe, on rakkaus lapseen ja huomata muutakin kuin oman napansa!

 

[Tepadj]

Saispa uudesta eläimestäkin "äitiyslomaa".

 

[Ennen lapsia oli helppoa]

Ainoa syy, miksi minä voisin koskaan lapsia tehdä on se, että äitiys on käytännössä ainoa yhteiskunnallisesti hyväksyttävä syy hypätä pois oravanpyörästä. Muiden kuin äitien odotetaan puskevan pitkää päivää toimistolla ilman mitään hengähdystaukoja vähintään 40 vuotta. Toki tiedän, että tämä ei ole oikea motiivi hankkia lapsia, joten jätän tekemättä.

Lapsettoman silmin kotiäidin elämä voi vaikuttaa helpolta etenkin, jos kaverilla on helpot lapset. Itse muistelen välillä kaiholla lapsetonta aikaa, jolloin elämä oli helppoa ja oli paljon vapaa-aikaa. Joka päivä töistä lähdettyä sai tehdä mitä halusi ja viikonloput olivat kokonaan vapaita.

Nyt en ole saanut nukkua kunnolla vuosikausiin ja vapaa-aikaa on ehkä pari tuntia kuukaudessa. Helppoa, joo...

 

["aapee"]

Lapsettoman silmin kotiäidin elämä voi vaikuttaa helpolta etenkin, jos kaverilla on helpot lapset. Itse muistelen välillä kaiholla lapsetonta aikaa, jolloin elämä oli helppoa ja oli paljon vapaa-aikaa. Joka päivä töistä lähdettyä sai tehdä mitä halusi ja viikonloput olivat kokonaan vapaita.

Nyt en ole saanut nukkua kunnolla vuosikausiin ja vapaa-aikaa on ehkä pari tuntia kuukaudessa. Helppoa, joo...

näin juuri.. tätä monet lapsettomat eivät ymmärrä ennen kuin itsellä on lapsia. Olkoon ne sitten helppoja tapauksia tai eivät.

 

["tinttamari"]

He eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä kadehtivat.

 

[...]

Makoilla??
Olen itse katellinen lapsettomille ihmisille ketkä saavat mennä ja huidella miten haluaa. Ainoa mitä eivät sitten koe, on rakkaus lapseen ja huomata muutakin kuin oman napansa!

No siis tarkoitan, että itse saan aamupalan jälkeen palata sänkyyn lehden ja lasten kanssa makoilemaan, ja ottaa muutenkin rennosti.

 

[,.,.,]

mut mites sit ne äidit jotka käyvät töissä ja kasvattavat samalla pari kolme lasta? onko meille kukaan kateellinen? itse olen ollut kotiäitinä yhteensä 4vuotta, minulla on tuona aikana ollut lapsettomia ja lapsellisia ystäviä toiset ovat käyneet töissä, toiset ovat olleet kotona.
nyt kun itse käyn töissä ja on kavereita, jotka ovat tällähetkellä kotona, niin koen jotenkin helkpoksi tämän oman elämäni..en osaa selittää että miksi, ehkä siksi, että omat lapset on jo suht omatoimisia, mulla on mielekäs työ ja osaan todella nauttia vapaapäivistäni ja ajasta kotona ja pergheen kanssa.

 

[hmmmm]

Lapsettoman silmin kotiäidin elämä voi vaikuttaa helpolta etenkin, jos kaverilla on helpot lapset. Itse muistelen välillä kaiholla lapsetonta aikaa, jolloin elämä oli helppoa ja oli paljon vapaa-aikaa. Joka päivä töistä lähdettyä sai tehdä mitä halusi ja viikonloput olivat kokonaan vapaita.

Nyt en ole saanut nukkua kunnolla vuosikausiin ja vapaa-aikaa on ehkä pari tuntia kuukaudessa. Helppoa, joo...

Kyllä itse ainakin olen nauttin täysin rinnoin tästä kotonaoloajasta. Olen nyt kohta kolme vuotta ollut kotona, ja töihin paluu tuntuu jo näin etukäteen ajateltuna kamalan stressaavalta.
Vaikka nyt välillä esim. lasten sairastaessa tuntuu, että mielummin istuisi siellä toimistossa, niin kyllä tämä aika lasten kanssa kotona on kaiken kaikkiaan ollut aivan älyttömän ihanaa ja helppoa työelämään verrattuna.

 

["vieras"]

No siis tarkoitan, että itse saan aamupalan jälkeen palata sänkyyn lehden ja lasten kanssa makoilemaan, ja ottaa muutenkin rennosti.

Sinä saat. Meillä ei lasta heräämisen jälkeen saa sänkyyn ennen kuin taas on yöunien aika. Ei todellakaan ole mikään köllöttelijä. Jos joskus aamulla tulee viereen köllöttelemään, on melko varmasti kipeä - eikä silloinkaan kovin pienestä nuupahda. Että joo: mä joskus kadehdin lapsettomia ja flegmaatikkolasten vanhempia, kun itse joudun aloittamaan päivän sata lasissa joka aamu kuudelta

 

[äiti 44 v]

[QUOTE="Kotiäiti";22563244]tähän olen nyt törmännyt ja USEIN! Lapsettomat kaverit ovat niin katellisia tästä, että olen ollut 3v kotona. Onko tollaset ihmiset edes kavereita ja myös sekin, että aivan läheiset sukulaiset (siskot, veljet ym) kellä ei ole lapsia ovat hekin tavallaan kateellisia.[/QUOTE]

Onnittelut!

Ihmisyyden korkein olotila on se, että joku älyää olla kateellinen toiselle. Tämä kateuden kohde on siinä korkeassa olotilassa, kateellinen puolestaan alennustilassa häh häh...

Vakavasti sanoen, syystä ovatkin sinulle kateellisia! Itsekin olisin ellen olisi tajunnut olla vuosia kotiäitinä! Onneksi olen ollut, se on järkevin ja hyödyllisin uravalinta jonka nainen voi tehdä. Hyöty tulee lasten kautta lopulta koko yhteiskunnalle ja onhan se yhteiskunnalle lyhyelläkin aikavälillä huomattavasti halvempaa kuin tarhahoito tai pph.

 

[lapseton sivullinen]

No mitä? Onko se ihme jos joku on kateellinen? Surkutellako pitäisi, että "no hitto minä on ikinä tuohon ryhtyisi"?
Jospa ne sitä itsekin haluaa vaan ei syystä taikka toisesta saa?

Olen tahattomasti lapseton ja voi että mua riepoo, kun joku valittaa sitä kotiäitiyden rankkuutta. "Ja mulla ei oo lomaa ollenkaan. On tää niin rankkaa. Yöunetkin loppu jo seittemältä. Voivoi ja valivali. "

Voin myöntää olevani ihan aidosti kateellinen, kun joku SAA olla lasten kanssa kotona ja touhuta lastenjuttuja ja elää lapsentahtisesti. En tietääkseni sitä ole mitenkään osoittanut, muuten kuin sanomalla ehkä että "kelpais mullekin". Jos se on häiritsevää kateutta, niin ei voi mitään.

Omia lapsia ei tule mutta olen matkalla sijaisäidiksi. Teen siis kyllä kaikkeni, jotta voisin hoitaa lapsia kotona "elämäntyönäni" vaikka ne lapset eivät biologisesti omia olekaan. Se on jotain jota todella haluan, ja olen_kateellinen_niille jotka ovat sen jo saaneet.

 

["Kotiäiti"]

ap kysyjä täällä vielä.. tarkoitin myös tuolla, että oma siskoni ei koskaan kysele (kuin kännipäissään) lapsestamme ja saattaa mennä puoli vuotta, että näemme vaikka asumme samassa kaupungissa. Mielestäni outoa

 

[Ennen lapsia oli helppoa]

Kyllä itse ainakin olen nauttin täysin rinnoin tästä kotonaoloajasta. Olen nyt kohta kolme vuotta ollut kotona, ja töihin paluu tuntuu jo näin etukäteen ajateltuna kamalan stressaavalta.
Vaikka nyt välillä esim. lasten sairastaessa tuntuu, että mielummin istuisi siellä toimistossa, niin kyllä tämä aika lasten kanssa kotona on kaiken kaikkiaan ollut aivan älyttömän ihanaa ja helppoa työelämään verrattuna.

Itse olen jo palannut työelämään ja työpäivä nimenomaan tuo tasapainoa päiviin (vaativa asiantuntijatyö). Lapset menee täysillä aamukuudesta iltakymmeneen, joten työelämä tuo edes vähän sitä "omaa aikaa" ja mahdollisuuden keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Töissä saa myös istuskella (töitä tehdessä) eikä koko ajan tarvitse säntäillä joka suuntaan.

 

[nyt työelämässä]

Ex-kotiäitinä, nykyisenä työssä käyvänä äitinä kadehdin, tai sanotaan mielummin kaipaan lapsetonta aikaa. Kun sai mennä ja tulla niin kuin itse halusi, syödä jos oli nälkä, ei tarvinnut toimia erotuomarina 24/7 (lievästi liioiteltuna) eikä mennä ulos jos ei huvittanut.
Mutta lapsettomaan elämään en nykyistä elämääni kuitenkaan vaihtaisi :heart:

Mutta ei, kotiäitiyttä ei kaipaa enkä kadehdi. On ihanaa, että elämässä on muutakin kuin koti ja muksut.