Lapsettomana voi sanoa että

Moni äiti tai isä valitsisi nyt lapsellisena varamasti toisin, jos olisi tiennyt mitä tuleman piti. Mutta harva niistä kuitenkaan luopuisi.

Luuletko?
Mä en ainakaan allekirjoita tuota, enkä usko että moni muukaan? :attn:

En allekirjoita minäkään Meille sais tulla vaikka heti lisää lapsia :heart:

 

Miksi tällaisen avauksen tekijä keskittyy vain niihin kommentteihin, jotka eivät ymmärrä hänen valintaansa? Suurin osa kommentoijista ja kommenteista on ollut myönteisiä, mutta vastauksia saavat vain ne, jotka kritisoivat yms.

 

Moni äiti tai isä valitsisi nyt lapsellisena varamasti toisin, jos olisi tiennyt mitä tuleman piti. Mutta harva niistä kuitenkaan luopuisi.

Luuletko?
Mä en ainakaan allekirjoita tuota, enkä usko että moni muukaan? :attn:

Kyllä. Tästä aiheesta on joskus tehty tutkimus, vähemmän tai enemmän tieteellinen, en muista tarkkaan, mutta aika moni vanhempi sanoi, että olis jääny lapset hankkimatta, jos olisi ollu kristallipallo ja tiennyt mitä tuleman piti. Liekö sitten tullu katkerat avioerot, huoltajuuskiistat tai mitä lie. Muutama lähiystäväkin on asian näin todennut, mutta silti ei missään nimessä olisi valmiita luopumaan nyt lapsistaan.

 

Ja mulla taas on olo, että mitä ihmettä sitä onkaan ikinä tehnyt ilman näitä lapsia. :heart: :heart: :heart:

 

Mä taas voin sanoa, että onneksi en ole lapseton!

Niinpä! Se on varmaan melko karmeeta.

No ei ehkä sellaiselle joka ei lapsia halua. Mä puhuin ittestäni, mä en haluaisi olla lapseton.

 

Ettekö tajua, että joku haluaa taas provoilla?

Miksi provoilisin? Eikö ihminen saa olla miehensä kanssa onnellisia? Moni ihminen on meille sanonut et voi " kateus " kun saatte olla kahdestaan, mennä ja tulla miten haluatte.

Jaa, vaikee uskoa tuota, ei ainakaan kuulu miun tuttavapiirin kateudenkohteisiin!

 

Ihan hyvä, että olet tyytyväinen olotilaasi. Monilla on niin harvoin hyvä olla. Kiva kun joku sen sanoo ääneen

 

Tuskin kukaan niitä lapsia väsännyt niitä poiskaa antaisi, ovathan ne rakkaita, mutta kyllä aika moni ikävöi niitä lapsettomia aikojaan ja jos mahdollista tekisi toisin, jos vielä olisi mahdollisuus valita. Eli kun lapset on, ei niistä luovuta, mutta jos olisi aikakone, ei niitä olisi tehty.

Mihin ihmeeseen sä perustat väitteesi ja millaisten ihmisten parissa sä elät? Mä en tiedä kuin vanhempia, jotka vaikka kuolisivat lastensa puolesta eivätkä todellakaan kadu mitään. Ehkä joku 15-vuotiaana holtittoman sikiämisen aloittanut työtön yksinhuoltaja saattaisi noin välillä ajatella, mutta tuskin kukaan muu...

 

Olihan se silloinkin ihanaa, mutta vielä ihanampaa se on kun on lapsia. Kun oma lapsi syntyi, heräsi sellainen äärettömän suuri rakkaus, jota ei sanat riitä kuvailemaan ja jota ei ennen lapsia tiennyt olevan olemassakaan.

 

En mäkään koskaan haluaisi olla lapseton. Lastenhankinta on oma valinta, lapsettomuus useimmiten ei. Toki voi sekin olla, mutta sellainen joka sen itse valinnut, tuskin tulee tänne palstalle uhoomaan miten "ihanaa" on olla lapseton. Jotenkin niin paistaa ap:n tekstistä läpi tuo katkeruus, ja sen synnyttämä tarve tulla tänne ja yrittää ärsyttää äitejä, joille tuo ihanuus, äitiys, on suotu.

 

Mukava että olet tyytyväinen. Kaikilla asioilla on ne hyvät puolensa. Itse mietin sitä, kun olen sitten vanha mummo, niin sitten minun lapseni ja mahdollisesti heidän lapsensa tulevat minua tapaamaan. Ja sitä, kun lapset tulevat halaamaan ja sanovat hyvää yötä, tai sanovat, että rakastan sinua äiti. :heart:

 

Miksi tällaisen avauksen tekijä keskittyy vain niihin kommentteihin, jotka eivät ymmärrä hänen valintaansa? Suurin osa kommentoijista ja kommenteista on ollut myönteisiä, mutta vastauksia saavat vain ne, jotka kritisoivat yms.

Mitä minä ymmärtäväisiin kommentoihin kommentoin ku he ymmärtävät, kun sitten taas nämä pahalla tuulella olevat laukasevat suustaan kaikkee " moskaa " että kyllä sitä ja tätä. En mä tästä riitely ketjua hakenut.

 

En mäkään koskaan haluaisi olla lapseton. Lastenhankinta on oma valinta, lapsettomuus useimmiten ei. Toki voi sekin olla, mutta sellainen joka sen itse valinnut, tuskin tulee tänne palstalle uhoomaan miten "ihanaa" on olla lapseton. Jotenkin niin paistaa ap:n tekstistä läpi tuo katkeruus, ja sen synnyttämä tarve tulla tänne ja yrittää ärsyttää äitejä, joille tuo ihanuus, äitiys, on suotu.

Miten ärsytän jos monet haluaa olla äitejä ja on onnellisia? Minä en oisi niin onnellinen lapsien kanssa kuin nyt olen miehen kanssa kahdestaan. On sitä hoidettu kavereiden lapsia välillä yö, siskon poikaa, ei se lapsi kuume ole syntynyt eikä synny. En silti lapsia vihaa, mutta meille se on helpompaa näin kun omia ei ole.

 

En mäkään koskaan haluaisi olla lapseton. Lastenhankinta on oma valinta, lapsettomuus useimmiten ei. Toki voi sekin olla, mutta sellainen joka sen itse valinnut, tuskin tulee tänne palstalle uhoomaan miten "ihanaa" on olla lapseton. Jotenkin niin paistaa ap:n tekstistä läpi tuo katkeruus, ja sen synnyttämä tarve tulla tänne ja yrittää ärsyttää äitejä, joille tuo ihanuus, äitiys, on suotu.

Miten ärsytän jos monet haluaa olla äitejä ja on onnellisia? Minä en oisi niin onnellinen lapsien kanssa kuin nyt olen miehen kanssa kahdestaan. On sitä hoidettu kavereiden lapsia välillä yö, siskon poikaa, ei se lapsi kuume ole syntynyt eikä synny. En silti lapsia vihaa, mutta meille se on helpompaa näin kun omia ei ole.

Voi, sä et mitenkään voi tietää mitään äitiydestä mitään hoitamalla muiden lapsia! Se äitiys ja sen ihanuus tulee jostain ihan muusta kun siitä, että SAA HOITAA lasta, vaikka toki sekin ihanaa on...
Jotenkin sulla täytyy olla kurjaa ja tää asia on varmaan tosi arka paikka, kun koit tarvetta tällaisen aloituksen tehdä. Otan todella osaa, ei ole varmaan helppoa kun sitä lasta ei kuulu...Mutta älä menetä toivoa!

 

Mitä tästäkin aiheesta nyt voisi sanoa? Kun on kokemusta molemmista tavoista elää, on paljon helpompi vertailla Mutta ei vertailua voi oikeasti tehdä, se on mahdotonta.

Minusta elämän suuria rikkauksia on olla vastuussa ja huolehtia toisistakin ihmisistä. Jollekin toiselle se on kauhistus, nykyään varsinkin kun kaikki on hyvin minä-lähtöistä. Vanhemmuus tuo tai voi tuoda sellaista syvyyttä ja rikkautta elämään, jota ei voi verrata esim. matkusteluun ja vapauteen tehdä mitä vain.

Onnellinen voi olla, vaikka kädessä raahautuisikin välillä kaksi uhmaikäistä tenavaa ja toisessa kauppakassi. Onnellinen on voinut olla myös ennen sitä aikaa, eri tavalla vain.

Jos ihmisellä on hyvä olla, ei omia valintoja tarvitse lähteä korostamaan. Onnelliset lapettomat ovat kokemukseni mukaan niitä, jotka eivät tuo asiaa korostetusti esille. Samoin perheellisten kohdalla.

 

En mäkään koskaan haluaisi olla lapseton. Lastenhankinta on oma valinta, lapsettomuus useimmiten ei. Toki voi sekin olla, mutta sellainen joka sen itse valinnut, tuskin tulee tänne palstalle uhoomaan miten "ihanaa" on olla lapseton. Jotenkin niin paistaa ap:n tekstistä läpi tuo katkeruus, ja sen synnyttämä tarve tulla tänne ja yrittää ärsyttää äitejä, joille tuo ihanuus, äitiys, on suotu.

Miten ärsytän jos monet haluaa olla äitejä ja on onnellisia? Minä en oisi niin onnellinen lapsien kanssa kuin nyt olen miehen kanssa kahdestaan. On sitä hoidettu kavereiden lapsia välillä yö, siskon poikaa, ei se lapsi kuume ole syntynyt eikä synny. En silti lapsia vihaa, mutta meille se on helpompaa näin kun omia ei ole.

Kyllä minä sen koen näitä lapsia hoidattaessa että musta ei olisi äidiksi. Sitä muksujen huutoa, rutinaa, sotkemista, leikittämistä ja mitä kaikkea vielä niin musta ei olisi siihen.
Voi, sä et mitenkään voi tietää mitään äitiydestä mitään hoitamalla muiden lapsia! Se äitiys ja sen ihanuus tulee jostain ihan muusta kun siitä, että SAA HOITAA lasta, vaikka toki sekin ihanaa on...
Jotenkin sulla täytyy olla kurjaa ja tää asia on varmaan tosi arka paikka, kun koit tarvetta tällaisen aloituksen tehdä. Otan todella osaa, ei ole varmaan helppoa kun sitä lasta ei kuulu...Mutta älä menetä toivoa!

 

En mäkään koskaan haluaisi olla lapseton. Lastenhankinta on oma valinta, lapsettomuus useimmiten ei. Toki voi sekin olla, mutta sellainen joka sen itse valinnut, tuskin tulee tänne palstalle uhoomaan miten "ihanaa" on olla lapseton. Jotenkin niin paistaa ap:n tekstistä läpi tuo katkeruus, ja sen synnyttämä tarve tulla tänne ja yrittää ärsyttää äitejä, joille tuo ihanuus, äitiys, on suotu.

Minä en oisi niin onnellinen lapsien kanssa kuin nyt olen miehen kanssa kahdestaan.

Et sä voi verrata onnellisuuttasi tuolla tavoin, kukaan ei voi ellei näe tulevaisuuteen.

 

Musta jotenkin tuntuu nämä jotka sanoo että mä olen katkeroitunut kun " en saa lapsia ", mitä en ole, että heitä toisaalta vatuttaa kun ei saa tehdä niin vapaasti asioita, kun ne lapset sitoo aika paljonkin kaikkeen, mutta olkaa ihan sitä mieltä rauhassa

 

Musta jotenkin tuntuu nämä jotka sanoo että mä olen katkeroitunut kun " en saa lapsia ", mitä en ole, että heitä toisaalta vatuttaa kun ei saa tehdä niin vapaasti asioita, kun ne lapset sitoo aika paljonkin kaikkeen, mutta olkaa ihan sitä mieltä rauhassa

Samaa mieltä! Ja kyllä mä illat ja yöt mieluummin harrastan kiihkeää seksiä mieheni kansa kun tyynnyttelen kersaa tai vaihdan kakkavaippoja. Mutta huvinsa kullakin.

 

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

 

Minäkin olin hirmu tyytyväinen elämääni lapsettomana, opiskelin pitkään, matkustelin ympäri maailmaa rinkka selässä, tein töitä ja bailasin ja pidin hauskaa.

Mutta se täytyy sanoa, että kyllä nyt näin äitinä elämään on tullut ihan toisenlainen perspektiivi, mitä ei millään reissaamisella tai muulla voisi saada.

Onnellinen varmasti olisin edelleen ilman lapsiakin, etenkin kun en voisi millään tietää, mitä vaille olisin jäänyt. Se onni vain olisi kovin toisenlainen kuin nyt.

 

Mun mielestä on vaan älyttömän hyvä, että tiedostat ettet haluaisi olla äiti etkä kykene siihen ja olet tekemättä lapsia
Koska varmasti osa "kaltaisistasi" tekee lapsia koska "pitää" tehdä ja sitten siitä kärsii kaikki.

 

Musta jotenkin tuntuu nämä jotka sanoo että mä olen katkeroitunut kun " en saa lapsia ", mitä en ole, että heitä toisaalta vatuttaa kun ei saa tehdä niin vapaasti asioita, kun ne lapset sitoo aika paljonkin kaikkeen, mutta olkaa ihan sitä mieltä rauhassa

Samaa mieltä! Ja kyllä mä illat ja yöt mieluummin harrastan kiihkeää seksiä mieheni kansa kun tyynnyttelen kersaa tai vaihdan kakkavaippoja. Mutta huvinsa kullakin.

Kyllä ne yöt meillä perheellisilläkin ihan muuhun kuin kakkavaippojen vaihtoon on xD Vauvaa tietenkin saattaa joskus joutua vähän tyynnyttelemään

 

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Mitä kaduilla, kavereiden lapsia näkee, töissä ohimennen äitien tai isiensäkaa, niiin ei voi muuta kun hymyillä itekseen kun asuu miehen kanssa kahdestaan, saa tehdä koska vaan mitäkin, eikä oo muita huollettavana. Joku varmaan sanoo että mitäs tällä palstalla teen, niin täällä on ihan hyviäkin keskusteluja ei lapsista.

Eihän sulla ole vertauskohdetta puhua kummanlainen elämä on parempaa. Voit puhua vain lapsettomasta ajastasi kun taas omista lapsista ei ole kokemusta. En itsekään kadehtinut lapsiperheitä koskaan, päinvastoin. Mutta kun oman sain, tilanne on aivan toinen.

Oman lapsen kanssa eläminen on aivan toisenlainen tunnetila kuin katsoa lapsettomana ihmisenä toisten elämää, se on vaan pintaa siitä mitä heillä on oikeasti. Harva palaisi ajassa entiseen. Ei se ettäkö aina hymyilyttäisi, onhan siinä haasteensa todentotta.

Parasta kaikessa vain on se miten niitä omia lapsiaan voi rakastaa, sitä tunnetta ei kyllä korvaa rakkaus mieheen eikä keneenkään.
Tämä on se asian ydin, sitä et ymmärrä ennenkuin sinusta tulee äiti.

Mulle riittää se mitä näen ystävien, sukulaisten lapsissa, että musta ei tule koskaan äitiä. Ei se äityis mitään ruusuilla tanssimista ole.

 

Musta jotenkin tuntuu nämä jotka sanoo että mä olen katkeroitunut kun " en saa lapsia ", mitä en ole, että heitä toisaalta vatuttaa kun ei saa tehdä niin vapaasti asioita, kun ne lapset sitoo aika paljonkin kaikkeen, mutta olkaa ihan sitä mieltä rauhassa

Samaa mieltä! Ja kyllä mä illat ja yöt mieluummin harrastan kiihkeää seksiä mieheni kansa kun tyynnyttelen kersaa tai vaihdan kakkavaippoja. Mutta huvinsa kullakin.

Niin, mutta eihän se koko elämä lasten kanssa sentään mitään itkun kuuntelua ja kakkavaipan vaihtamisia ole... Mullakin nyt 9 ja 4 vuotias, hyvin voidaan tehdä kaikkii kivoja juttuja, päästään menemään kahdestaankin. Ihan uusi ahaa-elämys meille oli se, miten kivaa olikin mennä lasten kanssa, kun käytiin yöllä niiden kanssa syömässä ihan kesäloman kunniaksi. Heillä on kyllä tosi hauskat jutut.

Muutamii juttui on, mitä ei voida tehdä. Ei voida suunnittelematta kahdestaan vaan lähteä ajelemaan ja päätyä ties minne. mutta vielä sitäkin ehditään sitten ajallaan. Olen miettinyt, että mikä onni on se, kun tehtiin lapset aikaisessa vaiheessa, niinelämää on jäljellä vielä paljon ja olemme sitten reippaat vielä kun saamme lapsenlapsiakin. :heart: