Lapset vs. koirat

Meillä on suvussa suuri riita. Se koskee isovanhempien suhtautumista lastenlapsiin ja lasten koiriin. Siskollani on kaksi vasikan kokoista koiraa ja nämä koirat ovat siskolleni ja hänen aviomiehelle maailman keskipisteitä. Lapsia heillä ei ole eikä tule. Minulla on kaksi lasta ja veljelläni 4. Siskoni ei voi käsittää miten äitini eli lasteni mummo odottaa innolla kylään lastenlapsiaan, mutta ei läheskään niin innolla siskoni koiria. Siskon mielestä koirat ovat paljon tärkeämpiä kuin lapset eikä voi yhtään ymmärtää miksi muut ei ajattele näin. Koiria ei saa komentaa pysymään kaukana pienistä lapsista vaan niiden pitäisi antaa mielensä mukaan ravata ympäri 90neliön taloa lapset jaloissaan. Siskoni on tervetullut äitini luo, mutta koirat ja lapset eivät yksinkertaisesti mahdu saman katon alle. Eikä niitä voi pitää ulkonakaan.

Tästä aiheesta tapellaan lähes joka kerta kun yhteen paikkaan yritetään porukalla mahtua.

 

Meillä on suvussa suuri riita. Se koskee isovanhempien suhtautumista lastenlapsiin ja lasten koiriin. Siskollani on kaksi vasikan kokoista koiraa ja nämä koirat ovat siskolleni ja hänen aviomiehelle maailman keskipisteitä. Lapsia heillä ei ole eikä tule. Minulla on kaksi lasta ja veljelläni 4. Siskoni ei voi käsittää miten äitini eli lasteni mummo odottaa innolla kylään lastenlapsiaan, mutta ei läheskään niin innolla siskoni koiria. Siskon mielestä koirat ovat paljon tärkeämpiä kuin lapset eikä voi yhtään ymmärtää miksi muut ei ajattele näin. Koiria ei saa komentaa pysymään kaukana pienistä lapsista vaan niiden pitäisi antaa mielensä mukaan ravata ympäri 90neliön taloa lapset jaloissaan. Siskoni on tervetullut äitini luo, mutta koirat ja lapset eivät yksinkertaisesti mahdu saman katon alle. Eikä niitä voi pitää ulkonakaan.

Tästä aiheesta tapellaan lähes joka kerta kun yhteen paikkaan yritetään porukalla mahtua.

Miksi ei mahdu? Aika mahdoton tilanne.

 

Ymmärrän kyllä, että siskolles koirat on tärkeitä, mutta pitäis kyllä muistaa, että talossa talon tavat. Äitisi kodissa on äitisi säännöt ja ne vaan pitäis kaikkien hyväksyä.

 

Koirat on siskosi lapsia ja on selvä, että koirat on hänelle kaikkein tärkeintä. Mutta siskosi pitäisi ymmärtää, että kaikille muille tärkeintä ovat sinun lapsesi, jotka ovat oikeasti ihmisiä.

 

Jopas on erikoinen sisko sinulla. Huhhuh!

 

Tästä aiheesta tapellaan lähes joka kerta kun yhteen paikkaan yritetään porukalla mahtua.

Miksi ei mahdu? Aika mahdoton tilanne.
[/quote]

Siksi kun ne koirat on niin isoja ja juoksevat ympäriinsä koko ajan ja lapset ovat pieniä, ryömivät, konttaavat ja kävelevät tukia pitkin ym..

 

Ymmärrän kyllä, että siskolles koirat on tärkeitä, mutta pitäis kyllä muistaa, että talossa talon tavat. Äitisi kodissa on äitisi säännöt ja ne vaan pitäis kaikkien hyväksyä.

Se, että ei tahdo koiria sinne niin tarkoittaa automaattisesti että ei tahdoa siskoa ja hänen miestä. Heidän mielestä. Eikä tässä suostuta näkemään asiaa muiden kannalta..

 

No ei kait sitten auta kun laittaa koirat aidattuun huoneeseen (aita oven eteen tai ovi kiinni), ulos tai käydä eri aikaan. Äidilläsi on sananvalta tässä asiassa.

 

Ymmärrän kyllä, että siskolles koirat on tärkeitä, mutta pitäis kyllä muistaa, että talossa talon tavat. Äitisi kodissa on äitisi säännöt ja ne vaan pitäis kaikkien hyväksyä.

Se, että ei tahdo koiria sinne niin tarkoittaa automaattisesti että ei tahdoa siskoa ja hänen miestä. Heidän mielestä. Eikä tässä suostuta näkemään asiaa muiden kannalta..

Niiden pitäs opettaa ne koirat paremmin, että ne ei ois lapsille vaaraksi vaan istuis käskettäessä paikallaan. Ihan samalla tavalla, kun mä opetan mun tytölle, ettei lyö serkkupoikaa autolla päähän.

 

Joillekin lapsettomille koirat ovat todella lasten korvike ja niitä pidetään ihmisen asemassa. Sikäli ymmärrän siskoasi, vaikka itse olenkin pitänyt koiriani vain koirina aina, myös ennen lasten syntymää. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi jotkut raahaa koirat mukaan kyläpaikkaan. Sen ymmärrän, että jos ei voi jättää esim pitkän matkan takia kotiin, mutta silloinkin pitäisi toimia sen mukaan mitään isäntäväki on mieltä. Jos heille ei sovi koirien vierailu, niin sitten jätetään kotiin. Vieraat lapset ja koirat ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, joten fiksua olisi joko jättää koirat kotiin tai jos pakko olla mukana, niin ainakin eri huoneessa kuin lapset tai sitten autossa/ulkona.

 

No mun mielestä kaikkien ei tarvi hyväksyä koiria taloonsa,me ainakin aina kysytään että käykö jos koiraki tulee,tosin ei sitä hirveesti kylässä kuleteta mukana.

 

Ymmärrän kyllä, että siskolles koirat on tärkeitä, mutta pitäis kyllä muistaa, että talossa talon tavat. Äitisi kodissa on äitisi säännöt ja ne vaan pitäis kaikkien hyväksyä.

Se, että ei tahdo koiria sinne niin tarkoittaa automaattisesti että ei tahdoa siskoa ja hänen miestä. Heidän mielestä. Eikä tässä suostuta näkemään asiaa muiden kannalta..

Niiden pitäs opettaa ne koirat paremmin, että ne ei ois lapsille vaaraksi vaan istuis käskettäessä paikallaan. Ihan samalla tavalla, kun mä opetan mun tytölle, ettei lyö serkkupoikaa autolla päähän.

No niinpä. Minun on jotenkin vaikea ymmärtää etteivät mahdu samaan tupaan. Meidän muksut ja koirat on aina mahtuneet ihan ongelmitta.

 

Onko hän ihan terve henkisesti?
Luulisi terveen täysi -ikäisen ymmärtävän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin hän. Kaikille koira ei ole lapsenlapsen veroinen, varsinkin jos ei ole oma koira.

 

meilläkin on vasikan kokonen koira,muttei kyllä kuvitella et kaikki haluaa et otetaan se mukaan kun mennään kyläileen..lapsi sen sijaan tietysti otetaan mukaan,muttei sillä kyllä ookkaan tapana levittää kuolaa seinille,ei lähe karvaa,eikä se vie niin paljo tilaakaan ku tuo koira,joten ihmettelen myös eikö siskosi tosiaan osaa ajatella että vaikka koirat on hänelle rakkaita,ei ne välttämättä sitä muille ole...

 

Ymmärrän kyllä, että siskolles koirat on tärkeitä, mutta pitäis kyllä muistaa, että talossa talon tavat. Äitisi kodissa on äitisi säännöt ja ne vaan pitäis kaikkien hyväksyä.

Se, että ei tahdo koiria sinne niin tarkoittaa automaattisesti että ei tahdoa siskoa ja hänen miestä. Heidän mielestä. Eikä tässä suostuta näkemään asiaa muiden kannalta..

Niiden pitäs opettaa ne koirat paremmin, että ne ei ois lapsille vaaraksi vaan istuis käskettäessä paikallaan. Ihan samalla tavalla, kun mä opetan mun tytölle, ettei lyö serkkupoikaa autolla päähän.

Näinhän se pitäisi mennä. MUTTA koirat tottelevat hetken ja taas ravaavat ympäriinsä eli siskon mies karjuu koko ajan koirille ja kuten kaikki tietää niin pienet lapset pelkäävät tällaista vihaista huutoa ja sitten huutavat lopulta kaikki..

 

minkä rotuisista on kyse?

 

Kyllä se kuitenkin on niin, että yleensä koiria ei oteta joka paikkaan mukaan, varsinkin jos ne on tosi isoja.

 

no eikös se ole tällä palstallakin huomattu, että koira on kuningas, ja jos se vaikka sattuu puraisemaan lasta, niin taatusti se on lapsen vika, kun on elänyt normaalia lapsen elämää juoksemisineen ja riehumisineen, eikä pysynyt siellä nurkassa hiljaa, että koira kuningas on saanut rauhassa oleilla talossa

 

minkä rotuisista on kyse?

Sekarotuisia.

 

Kuningas Koira. B)

 

Joillekin lapsettomille koirat ovat todella lasten korvike ja niitä pidetään ihmisen asemassa. Sikäli ymmärrän siskoasi, vaikka itse olenkin pitänyt koiriani vain koirina aina, myös ennen lasten syntymää. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi jotkut raahaa koirat mukaan kyläpaikkaan. Sen ymmärrän, että jos ei voi jättää esim pitkän matkan takia kotiin, mutta silloinkin pitäisi toimia sen mukaan mitään isäntäväki on mieltä. Jos heille ei sovi koirien vierailu, niin sitten jätetään kotiin. Vieraat lapset ja koirat ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, joten fiksua olisi joko jättää koirat kotiin tai jos pakko olla mukana, niin ainakin eri huoneessa kuin lapset tai sitten autossa/ulkona.

Meilläkin koirat ovat aina olleet koiria. Tosin meitä kerran syytettiin eläinrääkkäyksestä kun emme ole koskaan kutsuneet itseämme "äidiksi" ja "isiksi" koirille . Mutta koska syyttäjän hmmm... mielenlaatu ei ole kaikkein korkeimpia niin hupia on tuosta riittänyt!

Kerran tuli tenkkapoo, kun piti lähteä kylään 700 kilometrin päähän ja veimme koirat 100 kilsan päähän kotoa hoitoon. Sinne hoitopaikkaan päästyämme kuulimme, ettei hoitaja otakaan niitä. Eli ei muuta kuin soitto kyläpaikkaan, voimmeko ottaa koirat mukaan. Ei voitu joten pahoitellen jouduimme toteamaan, ettemme voikaan nyt tulla. Ja siitähän sitten vedettiin palkokasvia oikein koko suvun voimin "miten meille on koirat tärkeämpiä kuin sukulaisen luo meno!!!". No kun ei koiria voi yli kahdeksi vuorokaudeksi kotiinkaan jättää niin näin se nyt meni.

Jos kyläpaikkaan ei kauhean pitkä matka ole, voi koirat kyllä jättää kotiin. Ei meillä ole koiraa mukana jos muutamaksi tunniksi jonnekin lähdetään mutta esim. jouluna, kun paluusta ei ole tietoa, niin koira tulee mukaan. Eihän lapsiakaan kaikkiin tilaisuuksiin hyväksytä .

 

Meillä on koira, iso sellainen, ja lapsia...eikä mulle tulis mieleenikään ottaa kaikkia mukaan esim juuri mummulaan, kun tiedän että mummu ei pidä koirista, eikä niitä sisälle halua temuamaan. Tehdään sitten sellaisia reissuja että hauva ei joudu mahdottomia aikoja olemaan yksinja käydään useammin sellaisina vuodenaikoina kun koiran kanssa voi olla enempi ulkosallakin ( eli ei ole näin kuraista,sada kaatamalla, ei himopakkasta ym)

 

Mulla kans pari tuttavapariskuntaa joilla toisilla kaksi (pientä) toisilla yksi (iso) koira ja nämä elukat on heille tärkeempiä, kuin monelle on muksut. Tämä toinen nainen tuli tupperi-kutsuille näiden koiriensa kanssa! "Kun mies oli töissä..."
Toinen pariskunta (joilla siis on tämä iso koira) myös elävät koiran rytmin mukaan: "oi, meen "Mustilla" on nyt ruoka-aika, tarvii lähtee kotiin" tai "voi vitsi, mä otin iltavuoron perjantaiksi, ku unohdin, et sul on se hieroja. Mihin "Musti" laitetaan?". Tai sitten tämä koira on mukana kylässä (eikä osaa käyttäytyä).
Ja tämä pariskunta puhuu "mustista" ihan kuin se olisi ihminen. Sen serkku sitäjatätä, sen täti sitäjatätä.Eivätkä paljon muusta nykyään puhukaan....

Mun mielestä sairasta. Ja juu ei ole kummallakaan lapsia. Tosin ei minullakaan, mutta koira löytyy kyllä.
Koira voi parhaiten, kun saa elää koirana.

*muoks* ei noi hymiöt tonne kuulu, mut olkoon nyt

 

Eläin on eläin vaikka voissa paistas ja jää aina kakkoseksi ihmiselle
ymmärtäisin jos kärsis lapsettomuudesta ja silloin koira olis elämä.Mutta jos koiraa pitää kohdella samalla tavalla kuin ihmistä kyläpaikassa on tosi outoo,vaikka se eläin oliskin sen perheen lapsi niin kylässä se on koira!
Mun sisko kärsii lapsetomuudesta eikä siltikään vaadi että sen koira pitää päästää samaan ruokapöytään syömään kuin me ihmiset.

ihminen on tässä asissa ekana ja sitten nämä siskosi vasikkavauvat,,rakastan eläimiä ja jouduin itse luopumaan 5v sakemannista keväällä joten tiedän kyllä miten koiraa voi rakastaa ja kovaa

 

No juu, meillä vähän samanlainen tilanne, vaikkei ongelma tuollainen. Minulla kaksi lasta, siskolla kolme ja toisella siskolla miehineen koiria useampi. Se vasikankokoinen siirtyi ajasta iäsyyteen muutama vuosi sitten eli nyt ollaan vähän pienemmällä linjalla (dobermann, collie).

Meillä kuitenkin mummolaan mahtuu niin koirat kuin lapsetkin, mummolla itselläänkin koiria. Meillä ongelman, jos tuota ongelmaksi voi kutsua, ovat tehneet koirien sijasta lapset. Siskon keskimmäinen, vilkan 2,5v olisi koirien kimpussa turhan kovinkin ottein ja häntä saa olla yhteisten vierailujen aikana ojentamassa. Samoin meidän vajaa 3v saattaa turhan tiukin ottein ottaa turkista kiinni. Isoin ongelma on varmaan meidän 1,5v joka "pelkää" koiria. Ei mitään kauhua, mutta sellaista että koirat ärsyttää häntä ja meinaa ruveta kiljumaan aina kun koira tulee lähelle. Nyt kun tuo siskon 9kk on päässyt liikkeelle on hänkin uteliaana koirien kimpussa...

Mutta siis ihan yleisön (äitini ja minun) pyynnöstä koira-siskokin tuppaa ottamaan omaa laumaansa mukaan kun äidin luona ollaan. Toinen sisko ei koirista niin välitä, hänen puolestaan varmaan olisi helpompi ilman niitä. Siinä sitten ollaan niin kuin parhaaksi nähdään.