Mikähän kriisi minulla on välillä tuntuu, että en tosiaa enää jaksa kuunella noita lapsiani. Käy päähän jo pelkkä niiden leikkiminen ja nauraminen. Taidan tarvita itse hoitoa... :headwall:
Lapset ottaa päähän jo kovasti
- Viestiketjun aloittaja monitoimikone
- Ensimmäinen viesti
:/ Sama juttu täällä. 3,5 vuotiaat kaksostyttöni ovat uhma iässä ja nyt viime aikoina tapelleet keskenään jatkuvasti..aargh alkaa tällä mammalla olla "mehut" loppu :headwall:
Meillä 4-vuotias ja parikuinen vauva ja jatkuvasti poden huonoa omaatuntoa, kun hermostun usein isommalle, kun vauva itkee ja vaatii paljon eikä isomman vetkuttelua ja kiukuttelua meinaa millään jaksaa. Toivottavasti ei muistele isompana pahalla, kun äiti kiristelee :ashamed:
Sattumalta surffailemalla eksyin tähän keskusteluun ja tuntuu kovin tutulta, oli pakko kirjoittaa. Mulla on samankaltainen tilanne kuin Mindrellä, esikoinen 4-vuotias ja nuorimmainen 4 kk. Erona se, ettei vauva ole vaativa, vaan todella helppo. Sen takia podenkin ihan julmetun huonoa omatuntoa, kun "kiristelen" esikoiselle. En ymmärrä miksi olen melkein aina niin hitsin väsynyt ja kireä, vaikka meillä nukutaan todella hyvin. Silti vaan menee hermot usein ja tulee joskus tiuskittua esikoiselle ihan syyttä. Pyydän kyllä häneltä anteeksi aina kun olen turhaan kalkattanut, mutta silti... Välillä inhoan omaa käytöstäni ja mietin, että pitäisikö hankkiutua hoitoon... :'(
Minulla menee hermot yhdenkin uhmaikäisen lapsen kanssa !! 
Miksi sen on joka asiasta melkein oltava eri mieltä, en tajua ja jos ei mene asiat kuten hän haluaa, hirveää huutoa ja itkua.. Miten kauan tuo uhmaikä kestää ?? Rauhoittuukohan yhtään, jos on päivät isommassa ryhmässä päiväkodissa, on ajateltu siirtää sinne pph:lta syksyllä. Sitten on eskari ja koulunaloitus, mutta siihen on vielä pari vuotta. ARGHH !! :headwall:
Miksi sen on joka asiasta melkein oltava eri mieltä, en tajua ja jos ei mene asiat kuten hän haluaa, hirveää huutoa ja itkua.. Miten kauan tuo uhmaikä kestää ?? Rauhoittuukohan yhtään, jos on päivät isommassa ryhmässä päiväkodissa, on ajateltu siirtää sinne pph:lta syksyllä. Sitten on eskari ja koulunaloitus, mutta siihen on vielä pari vuotta. ARGHH !! :headwall:Teillä samanikäinen tyttö, itsellä tosin poika, mutta hänellä pahin uhma jo mennyt. Joskus ihmetyttää, miten kiltin lapsen olen saanutAlkuperäinen kirjoittaja MarjaK:Minulla menee hermot yhdenkin uhmaikäisen lapsen kanssa !!
En voi kyllä väittää, että meilläkään aina kaikki sujuis mallikkaasti, mutta pojaksi hän on rauhallinen ja tottelevainen tapaus. Meillä poika kävi vähän aikaa hoidossa vähän isommassa ryhmässä ja voin sanoa ettei ollut oikea paikka. Tuli todella rauhattomaksi myös kotona, koska hoitopäivät oli yhtä hulinaa. Nyt taas pph:ssa ja viihtyy huomattavasti paremmin. Toisenlaisen temperamentin omaavan lapsen kohdallahan voi olla ihan päinvastoin... jaksamisia!