lapset menossa hoitoon, äitiä ahdistaa

[Mimmi811 harmaana]

Ma se alkaa sitten, mulla työt ja lapsilla hoitoon meno. En saa nytten unta, kun mua ahdistaa ja masentaa jo valmiiksi ma. Miehelleni en voi tuntojani kertoa, sitä kun ei tunnu kiinnostavan yhtään mun vointi :'( .
Lapsilla luotettava ja tuttu hoitaja (pph), että siinä mielessä ei ongelmia.Isompi lapsistamme on niin mun perään, että varmaan siinä ma töissä itketään paljon.Nuorempi likka ei ole ihan vielä vuottakaan, joten hällä sopeutuminen hoitoon on varmaan helpompaa.
Mietin, että olenko huono äiti, kun vien lapseni noin nuorena hoitoon, mutta nykyään se tuntuu olevan pakko, kun asuntolaina pukkaa päälle :snotty: .
Murehdin sitä, kun nää viimeset viikot meni niin nopsaan, et kerkesinkö olemaan tarpeeksi paljo lasten kanssa sillo.
Äsken jo mietin, et pitäskö rueta tekee yötöitä/iltatöitä, että oisko se parempi vaihtoehto.
Heh, taidan olla väsyny, kun ajatukset poukkoilee noin.Ja, onhan se iso muutos mulle sekä lapsille töihin ja hoitoon meno. Kaipa siihenki ajan kanssa tottuu.Onko kellään muulla ollu vastaavanlaisia tuntemuksia? Ois kiva kuulla muiden mietteitä, jos se helpottas joteski...

 

[sibelius79]

älä ainakaan ilta tai yötyöhön hae..minä lähdin takaisin töihin kun tyttö oli n.10kk. vanhempi 5½vuotta..mutta en oikein tiiä mitä siinä kävi mutta unet hävisi masensi koko ajan uudet työkaverit ei oikein ottanut enää porukkaan ja alakin alkoi ahdistamaan..ravintola-alalla olin /olen no niin loppuun paloin parissa kuukaudessa ja kova ikävä pienempää et irtisanouduin työstäni :'(
nyt sit taas pelottaa just et kuinka lainat ja muut maksetaan miehellä nyt onneksi ollut hommia mutta kun hänellä ei vakipaikka niin tulevaisuudesta ei mitään tietoa.. :/ nyt olen siitä onnellinen et saan pienemmän kanssa kotona olla enimmäkseen mut syyllinen/huono olo siitä et en kyennyt olemaan töissä ja minusta on tullut jotenkin sosiaalinen jännittäjä jota en koskaan ole ollut..ja jotenkin en tule toimeen ihmisten kanssa joiden kanssa ennen ollut
nyt toivon että saisin päätettyä mikä ala kiinnostaisi ja mitä olisi mahdollista jossain vaiheessa lähteä oppisopimuksella tai muuten lähteä oppimaan
ja toivon että saisin vielä joskus vakipaikan jostakin..
tämä ei kovin rohkaiseva mielipide mutta jos sinulla työpaikka jossa viihdyt niin lapset kyllä sopeutuu hoitoon-paremmin ja helpommin varmaan kuin me äidit itsesyytöksiemme kera

 

[kati]

Kai se töihin palaaminen jokaista äitiä hiukan hermostuttaa.
Itelläni on mennyt ihan hyvin loppujen lopuksi vaikka aluksi podin hiukan huonoa omaatuntoa. Kun viimeksi palasin töihin oli nuorin lapseni 1.1v. Eka viikon olin kyllä hiukan pyörryksissä mutta sitten kaikki alkoi rullaamann hyvin ja lapset viihtyivät hoitopaikassa hyvin.
Kyllä se siitä varmasti alkaa teilläkin sujumaan!!

 

[äiti]

Älä murehdi turhaan, elämä menee omalla painollaan! Palasin syksyllä töihin ja laitoin 3-vuotiaani tarhaan. Murehdin kanssa suuresti etukäteen, miten tarhaelämä lähtee käyntiin. Alku meni aika hyvin ja sitten tuli takapakkia; lapsi parkui aamulla kuuden aikaan, ettei halua mennä tarhaan. Mikään ei auttanut, vaan pakko oli lapsi sinne viedä, huuto loppui kuulemma heti lähdin pois.
Et ole ainoa äiti, joka pohtii, miten lapsi pärjää hoidossa. Ole armollinen itsellesi ja vapauta itsesi syyllisyydestä! Sullakaan ei varmaan ole vaihtoehtoja; töissä pitää käydä ja lasta ei voi ottaa mukaan, joten lapsi pitää laittaa päivähoitoon.
Pian huomaat olevasi koululaisen äiti ja lohduttelevasi työpaikalla ntyökavereitasi, joiden lapset on aloittaneet päivähoidon...

 

[hietakirppu harmaana]

Mulla kans tänään ensimmäinen työpäivä. Tai no lauantaina jo oli, mutta mies hoiti poikaa. Tänään sitten eka kertaa koko päivä mummin kanssa... Musta tuntuu, että äidillä on tässä vaikeempaa ja enemmän ikävä.

Poika siis nyt 10 kk.