Lapset joissa ei ole koskaan mitään vikaa ja syy on aina muissa?

[vierailija]

Onko kaikissa naapurustoissa aina ne vanhemmat, joiden lapsissa ei ole koskaan mitään vikaa ja jotka ei saa minkäänlaista rangaistusta tekemisistään? Ihan sama mitä hölmöyksiä lapset keksivät keskenään, ovat vanhemmat sitä mieltä, että heidän lapsensa on ollut vain sivustaseuraajana.

 

[vierailija]

Varmaan. Joka naapurustosta löytyy varmaan se setäkin, joka syyllistää lapsia ihan kaikesta ja liioittelee, vaikka eivät oikeastaan ole tehneet mitään pahaa?

 

[AivanSama]

Kyllä meidän nurkilla on tämänkaltainen perhe. Omat lapseni ovat melko huvittuneita niiden touhuista ja ihmettelevät välillä kotona, miten joku voi tehdä niin paljon paskaa saamatta siitä minkäänlaisia seurauksia.

Vielä ei ole löytynyt sitä turhasta syyttelevää setää tai tätiä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no nykyisin näitä kakaroita löytyy ihan joka puolelta

 

[vierailija]

Narsistien lapsia.

 

[vierailija]

Nazien lapsia.

 

[vierailija]

Jos ap olisi yhtään tutustunut kasvatusalan tutkimukseen ja kasvatussuosituksiin niin tietäisi, ettei lasten rankaiseminen auta mitään vaan päin vastoin heikentää lasten käytöstä. Rangaistu lapsi ei opi muuta kuin sen, että hänen vanhempansa (joiden kuuluisi haluta hänelle hyvää) haluavatkin tahallaan aiheuttaa hänelle pahaa oloa. Tämä tuhoaa luottamussuhteen lapsen ja vanhempien väliltä ja saa lapsen "taistelemaan" vanhempiaan vastaan ja hylkäämään luontaisen halunsa uskoa vanhemman sanaa.

Se mikä oikeasti auttaa on lapsen opettaminen ja varsinkin tunnekasvatus, joka pitää sisällään mm. tunteiden sanoittamisen.

 

[vierailija]

Jos ap olisi yhtään tutustunut kasvatusalan tutkimukseen ja kasvatussuosituksiin niin tietäisi, ettei lasten rankaiseminen auta mitään vaan päin vastoin heikentää lasten käytöstä. Rangaistu lapsi ei opi muuta kuin sen, että hänen vanhempansa (joiden kuuluisi haluta hänelle hyvää) haluavatkin tahallaan aiheuttaa hänelle pahaa oloa. Tämä tuhoaa luottamussuhteen lapsen ja vanhempien väliltä ja saa lapsen "taistelemaan" vanhempiaan vastaan ja hylkäämään luontaisen halunsa uskoa vanhemman sanaa.

Se mikä oikeasti auttaa on lapsen opettaminen ja varsinkin tunnekasvatus, joka pitää sisällään mm. tunteiden sanoittamisen.

Ongelma on siinä, että esimerkiksi tuo tunteiden sanoittaminen toimii ainoastaan niiden fiksujen lasten kanssa, jotka eivät muutenkaan paljon perseilisi. Häirikkölapsen kohdalla saat sanoittaa niitä tunteita kaikessa rauhassa aina siihen asti kun se muuttaa pois kotoa nuorisovankilaan.