Lapset ja uusi mies?

Apua kaivataan.. Olen tapaillut miehen kanssa puolisen vuotta, tuntteet alkavat olla syviä kummankin osalta. ainut mikä mättää on että hän ei ole tavannut lapsiani vieläkään.. On ollut alusta asti tietoinen kahdesta pojastani, mutta ei kaikesta keskuteluista ja odottamisesta ole edellenkään "valmis" tutustumaan lapsiin..
Millä ihmeellä saan miehen uskaltamaan ja tutustumaan lapsiini?
Välitän tästä tyypistä todella paljon, mutta..

 

Kuulostaa sillä tavalla tutulta, että olin itse aika samassa tilanteessa joskus. Olen ns. totaali-yh, mikä teki asiasta vielä vaikeamman. Tapailin erästä miestä yhteensä 1,5 vuotta ja tämän aikana hän tapasi lapseni ihan muutaman kerran ja nekin "vahingossa", kun törmäsimme sattumalta jossain. Lapseni alkoi viettää aina vain enemmän aikaa isovanhemmillaan hoidossa, saatoin lähteä töistä muutamia tunteja aikaisemmin jotta ehdin miehen luo ennen lapsen hakemista päiväkodista jne. Yritin selittää miehelle, että olisi paljon helpompaa, jos hän nyt vain viettäisi aikaa minun JA lapseni kanssa. Että perhe meidän ei tarvitse olla, mutta minun kanssani samassa paketissa tulee lapsi. Mies pyysi aikaa, sanoi ettei ole valmis vielä ja aikanaan hän kyllä lupaa yrittää. Jossain vaiheessa vaan en jaksanut enää repiä itseäni lapsen ja miehen välillä, vaikka miehestä kovasti välitinkin jo sen reilun vuoden jälkeen. Tein inhottavasti ja annoin miehelle tasan 2 vaihtoehtoa ja niistä hän valitsi sen toisen ja jatkoi eteenpäin yksin. Hyvä niin, sillä myöhemmin kohdalle osui mies, joka alusta saakka hyväksyi lapseni osaksi tätä suhdetta, joka oli heti valmis tapaamaan lapsen ja viettämään aikaa "perheenä".

En nyt sano, että sinun miehesi jatkaa samaa rataa vielä vuoden, mutta ethän anna tilanteen mennä liian pitkälle? Oletko kysynyt mieheltä, mitä se vaatii että hän olisi valmis? Onko hänellä sellainen olo, ettei osaa tai tiedä miten olla lasten kanssa? Voisitteko mennä aluksi yhdessä vaikka elokuviin tai vastaavanlaiseen, jossa pääpaino ei ole miehen ja lapsiesi kommunikoinnissa? Oletan, että miehellä ei ole itsellään lapsia? Tokihan se on uusi ja varmasti tavallaan pelottavakin tilanne hänelle, mutta ettehän te yksinkertaisesti voi nähdä suhteella tulevaisuutta, jos se tulevaisuus on nykytilanteen kaltainen ja varmasti mieskin sen ymmärtää. Mitään kovin konkreettista neuvoa mulla ei ole antaa, mutta kyllä sen ehkä pitäisi lähteä miehen omasta halusta tavata lapset ettei hän nyt sitten koe että sinä olet siihen painostanut. Tässähän se punnitaan, välittääkö mies tarpeeksi edes yrittääkseen lastesi kanssa. Ja yrittämistä enempää ei tietenkään toiselta voi edes vaatia. Tsemppiä teille, toivottavasti se siitä vielä..

 

Iso kiitos vastauksestasi!

Ei, en anna mennä tilanteen liian pitkälle..Kait. Näin itsellenikin hoen että joko tai ei! Helpommin taas sanottu kun tehty!
Me lopettettiin tämä tapailu ja annettiin olla, se sai mennä ja unohdetaan..Itse kumminkin otti taas parissa viikossa yhteyttä ja tahtoi nähdä. Suostuin ja se tuntuu nyt taas virheeltä kun kaikki jatkuu samana. Pyysi minulta paria-kolmea viikkoa, muutosta ei tapahdu.
Olen todella ehdottanut että mentäisiin leffaan tai jotain muuta, ei tulisi tapaamaan lapsiani kotiini..Kuulostaa hyvältä, mutta ei tee mitään alotetta.. En painoista, enkä edes enää puhu pojistani (paitsi jos jotain ihan hassua on tapahtunut ja tahdon jakaa sen) Kyselee niistä ja on todella kiinostunut mitä heille kulluu!
Miehellä ei tosiaan ole omia lapsia, mutta hän on ollut kauansitten suhteessa jossa oli lapset ja luulen syvästi että on jollakin tavalla jäännyt "trauma" tästä, kun joutunut ns. luopumaan sitten niistä lapsista kun suhde on loppunut. Ei ole kummemmin puhunut tästä suhteesta, mutta on puhunut muuten paljon kuinka tykkää lapsista..
On myös asettanyt minulle "ehdon" ei voi olla minun kanssa jos en perusta perehttä hänen kanssaan..tai halua joskus vielä lapsia. Olen sanonut haluavani vielä ainakin yhden jos sellanen mies osuu kohdille (hän on) Mutta olen myös sanonut että en voi todellakaan luvata perustaa hänen kanssaa perhettä, jos hän ei tutustu lapsiini ja olen varma että he tuleva toimeen.
Olen vain sellasessa umpikujassa, josta on kaksi tietä pois ja en tiedä kumpaa kulkea.. Tunteet tätä miestä kohtaan ovat kumminkin jo aika R alkuisia..

 

Onpa tosiaan hankala tilanne. Ihan ymmärrettävää, jos mies ei luopumisen pelossa halua tutustua lapsiisi, mutta eihän elämää vaan voi elää niin. Ajattelemalla kaikkea, mikä voi mennä pieleen ja että mitä jos.. ja jos. Mies kuitenkin haluaa ja pitää lapsista, kyllä minä tuossa vaiheessa vaatisin vetämään syvään henkeä ja tapaamaan lapseni.
Sulla on siis kaksi tietä, toinen on pois suhteesta ja toinen on.. mikä? Jatkaa samalla tavalla ja toivoa, että mies joskus haluaa kuitenkin lapsesi tavata? Ja entä jos ei haluakaan? Kuvittele, että olette samassa tilanteessa vielä ensi kesän keskiviikkonakin. Anteeksi jos tämä nyt kuulostaa tylyltä, mutta kyllähän kaksi aikuista ihmistä tietää miten tämänkin on nyt melkein pakko mennä. Mies sen tietää ihan varmasti myös, ja minä en (täysin ulkopuolisena) keksi mikä lukko hänellä on niin voimakas, ettei edes sinun vuoksesi voi ottaa sitä yhtä askelta. Hän kuitenkin on selvästi ainakin jollakin tasolla tosissaan kanssasi, eihän hän nyt vaan voi kuvitella että noin voi jatkua. Toki se on rakastuneena vaikeaa, mutta rakastathan sinä lapsiasikin. Mulle joku joskus sanoi, että miehiä saattaa tulla ja mennä, rakastaa ja ei rakastaa. Mutta lapset ne on jotka pysyvät ja aina rakastavat, joita aina rakastaa.

Voi, jos elämä voisikin aina olla ihan mustavalkoista..