Toggle sidebar

Lapset ja äitipuoli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Make
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Make

Vieras
Ajattelin tätä kautta kysyä lähinnä naisten neuvoa asiassa, joka on minua painanut. Minulla on kaksi lasta, 10 ja 12 v. Olen nyt ollut noin vuoden yhdessä naisen kanssa, eli siis asumme yhdessä. Keskinäinen suhteemme tuntuu toimivan, mutta minua on jo pitkään painanut hänen suhteensa lapsiini. Hän on hirveän tiukka ja arvosteleva ja huomaan, että se alkaa jäytää myös meidän suhdettamme. Tiedän ja ymmärrän toki että lapsia pitää kasvattaa ja usein tiukasti ojentaakin, en ole mikään pehmoisä. Mutta jos melkein jokainen sana on jonkinlaista moitetta ja arvostelua eikä vastapainoksi juuri koskaan tule minkäänlaista positiivista palautetta, niin onko vika minun suhtautumisessani vai missä. Itse olen aina kuitenkin antanut lapsilleni myös rakkautta. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kumppanini ei hyväksy lapsiani vaan yrittää vain muokata heitä joksikin muuksi. Aina jos ehdotan, että tekisimme jotain kivaa myös lasten kanssa, ei se koskaan häntä kiinnosta, vaan silloin joudun aina menemään yksin ja meillä on oikein mukavaa. Toivonko mahdottomia kun kuitenkin haluaisin tehdä asioita yhdessä koko perheenä eikä aina erikseen lasten ja kumppanin kanssa? Haluaisin saada suhteen toimimaan mutta keinot tuntuvat olevan vähissä.
 
Vakavan keskustelun paikka.
Nykyinen puolisosi on ilmiselvästi epävarma asemastaan, kokee lapset ja ehkä entisen puolisosikin kilpailijakseen. Hyvin vaikea asetelma. Mikähän mahtanee ola tilanne sitten, jos teillä on yhteisiä lapsia? Sitä ennen tilanne pitää saada selvitettyä, muutoin ristiriita ei ainakaan helpota. Mieleeni tulee kyllä myös sellainen vaihtoehto, että voisit löytää lämpimämmänkin ihmisen, meitäkin on, esimerkkeinä minä ja sisareni, lapsirakkaita ilman rajaisia.

Jotkut naiset ja miehet eivät pysty pitämään saati rakastamaan toisen lapsia, vaan mustasukkaisuus vaanii taustalla aina vaikuttimena. Valitettavan läheisesti ja murhemielin olen seurannut ilmiötä omassa suvussamme. Veljeni uusi vaimo on hyvä ja lämmin äiti omalle lapselleen ja kaikin puolin hyvä ihminen muutoinkin. Hän on sanonut, että jos järjellä voisi tunteitan käskeä, hän rakastaisi myös miehensä aiempaa lasta, mutta ei siihen pysty. Hänellä on ollut aikaa harjoitella jo 20 vuotta, eikä se ole muuttunut. Veljelleni se on vieläkin vaikeaa, koska hän on nyt myös ukki.

Kunpa uudet vaimot sisäistäisivät, että oman puolison rakkaus syvenee entisestään, jos he pystyisivät olemaan lämpimiä tämän lapsille.

Lapsillesi kuitenkin isä on tärkein, sinun tulee pitää kiinni oikeudestasi olla rakastava ja hyvä isä, puolustaa heitä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Se ei ole pois keneltäkään, eikä kenelläkään ole oikeutta tulla isän ja lasten väliin. Jos kerran ei ole muuta keinoa, vietät aikaa lastesi kanssa keskenänne. Kannattaa kuitenkin houkutella uusi puoliso yhteisiin menoihin mukaan. Kun huomioit häntäkin näissä tilanteissa ja osoitat huolenpitoa ja rakkautta sekä hänelle että lapsillesi, hän saattaa lientyä ja osata lähestyä myös lapsia.

Jospahan et kuitenkaan pidä kiirettä suhteen kiinnittämiseen, vaan luotailet, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Äitinä ja naisena myönnän, että ihokarvani ovat vähän pystyssä lasten puolesta. Ei heidän itsetuntoaan saa mollata. Aikuisen on pystyttävä kehittymään myös, sen panisin ehdoksi, jotta uutta parisuhdetta kannattaa jatkaa.
 
Vielä jäi vähän mielen päälle...
Missä määrin kumppanisi on muutoin itsekeskeinen ja itsekäs? Kuvauksesi perusteella minulle tuli tunne, että hän on aika määräilevä.

Topakkuus on eri asia kuin se mitä kuvaat, topakka on yleensä lämmin ja ymmärtäväinen, vaikka pitääkin järjestystä yllä.

Miettimistä sinulla piisaa!!!!
 
Täysin samaa mieltä meikämaijan kanssa.

Olen samassa tilanteessa äitipuolena, lapset miltei samanikäsiä kuin teillä. Yhteenmennessämme mieheni kans samoja tunteita velloi minunki päässäni. Mutta kun lapset ottivat minut niin avosylin vastaan en voinut kuin olla onnellinen uudesta perheestäni. Mamma (minä) on niin tärkeä, ettei mitään tehdä ilman häntä. Ja tämä kaikki käytös on tullu ihan luonnostaan, painostamalla se ei onnistuisikaan.

Siipallasi on nyt asenneongelma. Koko kuvio on aivan sairas kun puoliso kilpailee samasta huomiosta kuin lapset. Hän on epävarma asemastaan, miettii kumpi merkitsee sulle enemmän, lapset vai hän. Keskustele hänen kanssaan ja kerro, että lapset ovat sulle tärkeät mutta niin on myös hän. Kerro että perheenne kärsii hänen kiukuttelustaan, sitähän tuo on kun yhdessä ei passaa liikkua.

Jos asia ei korjaannu, eroa. Lapset kärsivät luultavasti tavattomasti tilanteesta, onhan kotona kaiken aikaa joku joka ei heistä välitä. Sitä paitsi kohta saattaa olla edessä tilanne, jossa lapset ja puoliso ""riitelevät"" sinusta ja ajastasi.

Uusioliittoon mennessään on aikuisen ihmisen tajuttava että se on kaikki tai ei mitään. Siis koko paketti lapsineen päivineen, ei vain se ihana ihminen johon on rakastunut. Keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa. Rakastakaa toisianne ja lapsia. Näyttäkää se toisillenne, kaikki neljä. Kun puolisosi muuttaisi omaa käytöstään ja alkaisi kohdella muksuja rakastavasti, lapset alkavat toimia luultavasti samoin. Silloin hän huomaisi olevansa tärkeä osa perhettä, eikä ulkopuolinen porukassa.
Mitä jos tulostaisit näitä juttuja hänelle luettavaksi, omasi myös?

Kaikkea hyvää, t: uusperheen onnellinen äiti =)
 
Kiitos Meikämaija vastauksistasi. Ne antoivat paljon lisää ajattelemisen aihetta.
En ole varmaankaan tarpeeksi miettinyt tuota kumppanin itsekkyyttä. Koska omat tunteet ovat häntä kohtaan muuten mielestäni kunnossa en ehkä ole halunnut ajatella koko asiaa. Olen kuitenkin luonteeltani romanttinen ja uskollinen ja haluan aina uskoa toisesta hyvää. Siksi tämä ristiriita raastaakin minua, kun en voi ymmärtää hänen tunteettomuuttaan tietyissä tilanteissa. Eihän miehet tietenkään koskaan voi kokonaan naista ymmärtää…
Toisaalta on helpottavaa kuulla, että on myös naisia, jotka ajattelevat tästä kuten minä, koska sitä usein näissä tilanteissa miettii, että onko tämä nyt niitä miehen ja naisen välisiä eroja.
Tuo omien lasten puolustaminen epäoikeudenmukaiselta kohtelulta on juuri se kaikkein vaikein tilanne, kun tietää, että siinä tilanteessa joutuu aina valitsemaan puolensa ja silloin on aina toista puolta vastaan. Ja kun sen tietää usein jo etukäteen, että niin tulee tapahtumaan ja mikä riita siitä syntyy, niin sellaisia tilanteita pyrkii välttämään.
Tiedän, että tilanne varmaan toimii jotenkin, jos teen asioita yksin sekä lasten että kumppanin kanssa, mutta on vaan niin kovin vaikeaa ymmärtää miksi niitä ei voisi tehdä yhdessä. Kummassakin tapauksessa tuntuu, että jotain puuttuu…
 
Oletko Make löytänyt Suomen uusperheellisten liiton kotisivut? www.suomenuusperheellistenliitto.fi

Siellä on myös keskustelupalsta, jonne kirjoittamalla voisit saada vastauksia ihmisiltä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä - tai siippasi. Ulkopuolelta kun on aina helpompi kivittää.

Tietänet, että tilanne ei ole puolisollesikaan helppo eikä hän välttämättä ymmärrä omaa toimintaansa, ei edes näe sitä kuten sinä.

 
Sinulle on kehittynyt ikävä tilanne, vaikka mahdolisuuksia kaikkeen hyvään olisi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa erottaa miehen ja naisen välistä rakkautta ja rakkautta lapseen toisitaan. Ne ovat ihan eri asioita, eivätkä syö toinent oistaan. Näin raskas tilanne kuluttaa sinun ja vaimosi suhdetta.Lapsissahan ei ole mitään syytä käsittääkseni.
Kysynkin muutaman asian.

Oletko kertonut, että rakkautesi häneen on aivan eri maata kuin rakkaus lapseen?
Oletko kertonut, että kaikissa olosuhteissa tulet aina rakastamaan ja puolustamaan lapsia, mutta haluat olla oikeidenmukainen parillesi. Hän on ottanut koko potin, toimikoon myös niin.
Oletteko yhdessä miettineet raamit, joiden puitteissa toimitte esim. rajat lapsille. Jos sinä et koskaan laita rajoja, joutuuko hän sitten niitä asettamaan yksipuolisesti. Mitä lapset tästä tuumaavat?

kerrotko vaimolle tarpeeksi usein tunteistasi? Miksi hän on näin epävarma ja kriittinen. Hänellä ei ole varmuutta ja luottamusta omasta asemastaan. Miten voisit vahvistaa sitä, ilman että lapset olisivat ollenkaan kiistakapulana.

Jos lapsesi ovat normaaleja terveitä lapsia eivätkä ylenmäärin riippuvaisia, vaimosi käytökselle ei ole mitään perusteita etkä saa moista morkaamista hyväksyä misään olosuhteissa. Tuli riita tai ei, sinun on puututtava kohtuuttomuuksiin, mutta mielellään niin ainakin ensin, että lapset eivät ole paikalla.
Milainen suhteesi on lasten äitiin? Onko siinä suhteessa toivomisen varaa? Tarkoitan, että pitääkö nykyisen vaimosi olla myös hänelle mustasukkainen ja miksi?

Vaikutat hyvin tasapainoiselta ja lempeältä ihmiseltä. Sellaisten on vaikeata panna asioita järjestykseen. Kun kykenet olemaan topakka ja kykenet puhumaan asiat selviksi, elämänlaatunne paranee kaikinpuolin.Sinuna korostaisin tuota naisen ja lapsen rakkauden erilaisuutta. Ne ovat eri asioita eivätkä korvaa toistaan.
Minun lapsellani on iäspuoli ja suurin piirtein ymmärrän tilanteesi. Minun mieheni ei sanoa hankalasti lapselle, mutta puhuu ikävästi takanapäin. Minun tilanteeni on paljon helpompi kuin sinun, mutta mustasukkaisuudesta meilläkin on kysymys. Yritän korjata sitä antamalla huomiota ja kannustusta myös miehelleni ja kiitän usein siitä kun hän osaa suhtautua lapseen niin hyvin. Tarpeettomasti en kehuskele tai manipuloi.
 
Tuo uusioäidin vastaus oli kanssa hyvä, hänhän puhuu omasta kokemuksestaan.

Lapset ovat helppoja hyväksymään sen, jolta saavat lämpöä ja oikeudenmukaisuutta. Noin se toimii, vastavuoroisesti. Lapsilta ei voi vaatia enempää, kuin mitä on valmis itse antamaan.

Joudut käsittelemään paljon tuota epäoikeudenmukaisuus-asiaa. Voi olla hyvin vaikeaa saada toinen muuttamaan käytöstään, vaikka hän itse sisimmässään tietäisikin tekevänsä väärin. Silti en kannusta sinua välttelemään lapsen puolustamista. Lasta kohtaan on väärin, jos hänen pitää tuntea syyllisyyttä asiassa, jossa niin ei pitäisi olla. Ei siinä oikeastaan ole puolesta eikä vastaan, vaan oikeudenmukaisuuden puolella. Se pitäisi sitten saada kumppanikin ymmärtämään.

Takuulla on vaikeaa selittää näitä sellaiselle ihmiselle, jolla ei itsellään ole lapsia.

 
Olisi hyvä saada äitipuoli ymmärtämään asia. Minun viestini on , että voit joutua valitsemaan. Minä ajattelen lasten etua ja isän ja lasten hyvää suhdetta. Minusta kaikista naisista ei vain yksinkertaisesti ole tuohon vaativaan tilanteeseen. Älä syytä itseäsi siitä, että haluat lapsillesi parasta. Usein rakastuneena ei näe metsää puilta, eli oppii sietämään huonoa tilannetta. Sinä teet itse ratkaisusi, mutta jos et saa uutta puolisoasi ymmärtämään tilannettasi, niin kannattaa miettiä jatkoa.
 
Lapsesi ovat nyt vielä lapsia, mutta ihan oven takana on se aika, kun alkaa tapahtua ja kunnolla. Sitä ennen pitäisi saada asiat kuntoon.

Kun näille lapsille tulee murrosikä, ei ne enää orjaile ""äitipuoltaan"" vaan laukovat päin naamaa, mitä ajattelevat. Miten luulet vaimosi siihen reagoivan? Uskotko, että hän osaa käsitellä murrosikäisiä lapsia aikuisen otteella, ei muuttumalla itsekin murrosikäiseksi?

Keskustele vakavasti vaimosi kanssa. Tämä on tärkeä asia. Et voi olla onnellinen naisen kanssa, joka ei hyväksy lapsiasi. Joudut koko ajan olemaan puun ja kuoren välissä, ja se on inhottavin loukku, mihin ihminen voidaan ajaa.

Et voi vaatia vaimoasi rakastamaan näitä lapsia, mutta voit vaatia häntä kohtelemaan heitä kunnolla ja kauniisti, hyväksyvästi. Koska kaikki lapset ansaitsevat
hyväksynnän.

Vaimosi saattaa vain mielessään ajatella, että kunhan nuo tuosta saadaan isoiksi ja pois tästä, niin kaikki on hyvin, mutta niin ei tule käymään. Eivät ne lapset minnekään pois maailmasta mene, ja nuorina ja aikuisina he ovat vielä enemmän välissänne kuin nyt, vaikka sitä onkin vaikea kuvitella. Mutta niin se vain on. Kaikilla vanhemmilla on oltava oikeus iloita lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään ilman, että joku jarru on siinä äkäisenä taustalla arvostelemassa.

Voi olla, että vaimosi käsittää halusi keskustella asiasta pelkäksi hänen arvostelemisekseen, mutta käsittäköön. Kuitenkin sinun on saatava puhua tästä. Tilanne kodissanne ei ole hyvä. Valitettavasti monet ihmiset on vielä neljäkymppisinäkin kauhean lapsellisia, saati sitten aikaisemmin. Minua ällöttää vieläkin veljeni ex-avovaimo, joka veljeni luo muuttaessaan ei voinut sietää tämän pientä koiraa, joka oli veljelleni kauhean rakas. Mustasukkaisena potki ja sysi tätä aina ohimennessään, eikä ikinä vienyt ulos eikä antanut tälle ruokaa. Siis koiralle.
 
Jos rakastuu mieheen, eihän siinä tietenkään toisen naisen kersoihin rakastu. Nehän muistuttavat koko ajan miehen edellisestä suhteesta, joka vaikuttaa kiihkeältä, koska lapsiakin hankittu tiheässä tahdissa ja miehellä syyllisyydentunto kova.

Ei ole helppo teidän suhteen alku kun noin pieniä lapsia kuvioissa ja nainen tietysti ollut sinkku. Kuinka joku voi niin itseään vihata, että ottaa tuollaisen, jolla kaksi vasikkaa perässä?. Elinikäinen riesa. miettikää vähän ihmispoloiset. Kaikki tietty tehdään lasten ehdoilla ja lapsiin uppoaa teidän yhteisistä varoista pitkä penni.Tietenkin vaimo vielä siivoaa teidän sotkunne, valmistaa ruokanne jne.Haukkumisen saa palkakseen ja rupisen perseen kun vuosikaudet istunut odottamassa, että elämä siitä paranee.
Vaikutat nyhveröltä, jolla hankala tulevaisuus. Mieti nyt, riiputatko onnetonta naista tuossa kuviossa, vai osaatko vapauttaa edes hänet. Sinä et taida olla kovin hyvä keskustelemaan naisten kanssa.Entäs nämä muut leikit? Kuuntelevatko lapset vai häiriköivätkö muuten?
Sano nyt vielä, että ovat koulussa hyvin eteviä, niin arvaan loputkin. Mikäs sille lasten äidille tuli kun kersansa sinulle jätti?
 
Mietin myös sitä, että olethan myös sinä rajat antava vanhempi kun lapsesi on kotona?Eihän kuvio mene niin, että esim.huonon omantunnon vuoksi tai sen vuoksi, että näet lastasi harvemmin et uskalla laittaa lapsellesi rajoja vaan hän saa sinun luonasi ollessa tehdä mitä haluaa?silloinhan äkkiä tulee ilkeä äitipuoli-mukava isä-asetelma.Lapsellahan on silti oltava rajat myös teillä ollessa ja sinulla puolisosi kanssa myös oltava ihan normaaleja yhteisiä hetkiä.Eläkää siis normaalia parisuhdetta ja normaalia lapsiarkea myös silloin, kun lapsi teillä on.Eli eihän uusi puolisosi joudu rajojen asettajaksi ja huonoon valoon tämän vuoksi.Minulla on mieheni kanssa yhteisiä lapsia sekä viikonloppuisin miehen tytär edellisestä liitosta.Aiemmin ennen yhteisiä lapsiamme mies monesti antoi tyttärensä elää kuin ""pellossa"" meillä ollessa.Nyt kun yhteisiä lapsia on hänkin huomannut sen, että kaikilla lapsilla oltava samat säännöt tai homma leviää käsistä ja myös hänen on rajoja asetettava.
 
Kiitos hyvistä vastauksista. Ne ovat saaneet minut vakuuttuneeksi ainakin siitä, että tilanteen täytyy muuttua. Aion nyt kaiken uhallakin keskustella tästä vakavasti kumppanini kanssa. Toivon, että hän ymmärtää ja jos ei niin... On se ilmeisesti niin, että on tehtävä niin kuin oikealta tuntuu, vaikka välillä ei tietenkään tiedä, että kenen kannalta oikealta. Vaikka toivonkin meidän kaikkien yhteistä elämää, en suinkaan ole jättänyt ajattelematta myöskään kumppaniani. Joten jos hän ei tässä tilanteessa voi olla onnellinen, se on vaan myönnettävä. Ehkä se on vaan niin kylmästi ajateltava, että lapsiaan ei voi (eikä haluakaan) vaihtaa, mutta kumppania voi. Olen saanut teiltä nyt vahvistusta omiin ajatuksiini, joten nyt on helpompi aloittaa asiasta keskustelu.
 
Tulethan Make tänne kertomaan tilanteestanne kun siinä etenette? Tämä vähän puhuttu aihe kiinnostaa ainakin mua, samankaltaisessa tilanteessa kun ollaan.

Voimia ja kaikkea hyvää edelleen! =)
 
Nimimerkin ""Jos rakastuu"" vastaus oli juuri tyypiilisen lapsellinen.

Aikuinen ihminen pystyy ajattelemaan asioita järkevästikin, jos vain haluaa. Sitä halua tuntuu useimmiten puuttuvan.

Tunteitaankin on mahdollista ohjailla. Voi tietysti rakastua, mutta jos tietää, ettei pysty ottamaan koko pakettia vastaan, rakastumisen voi antaa mennä ohi. Ja jos ei pysty siihenkään, sitten on vaan kärvisteltävä rakkauden tuskissaan, mutta EI pidä mennä lasten ja heidän isänsä väliin. Tällainen nainen, jolle miehen lapset ovat vain ""kaksi vasikkaa perässä"" on miehenkin heti hylättävä.

Ei aikuinen ihminen niin viettiensä vallassa ole, ettei siihen kykenisi. Kun on lapsen hankkinut, se on aina oltava etusijalla.

Minä en anna mitään sympatiaa naiselle, joka marttyyrin elkein elää tällaisessa tilanteessa. On tehnyt väärän valinnan ja kostaa sitä miehen lapsille. Lapset ei voi valita olotilaansa, aikuiset voivat. ""Lapsiin uppoaa teidän yhteisistä varoista pitkä penni."" Kas, niin kuuluukin upota. Kun on siihen yhteiseen huusholliin mennyt, niin näinhän se on nähtävä.

Inhottaa tällaiset itsekkäät naisihmiset, jotka asettaa itsensä kilpailutilanteeseen miehen lasten kanssa. Täysin epäreilu ja erisarjainen kilpailu, johon lapset eivät ole pyytäneet päästä mukaan.

Pysytelkää tosiaan sinkkuina ne naiset, joilla ei ole riittävää aikuisuutta eikä sydäntä ottaa miehen lasta vastaan oikealla tavalla. Ja ne naiset, jotka elävät tällaisessa liitossa ja tunnistavat itsensä, tehkää kaikille palvelus ja häipykää siitä. Etsikää vapaa mies vailla vastuuta kenestäkään. Kyllä sellaisiakin olemassa on.
 
Olet saanut koko joukon viisaita ja monipuolisia vastauksia. Toivon, että saat voimia ja näkökulmaa eteenpäin.

Sinulle ja lapsillesi toivotan hyvää tulevaisuutta lämpimän ja aikuisen naisihmisen tuella. Ilmaisit tuossa edellisessä puheenvuorossasi hyvin tärkeän pointin. Lapset ovat pysyvää ja heillä ilmeisen hyvä isä.
 
""jos rakastuu"" oli kärkevistä sanoistaan huolimatta totuuden lähteillä. Lapsilla on omakin äiti ja ymmärrän, että tämä uusi nainen ei halua hänen paikalleen leikkimään onnellista perhettä.

Kun tekee lapset, on niistä huolehdittava ja vastattava itse niin taloudellisesti kuin muutenkin. Jos isä on kovinkin löperö kasvattaja, kaatuu kaikki pahan äitipuolen päälle.

Itsellä on vähän samantapainen tilanne harkinnassa, mutta olen päättänyt ottaa takapakkia. Miesystävälläni on 14 v. poika, joka asuu hänen luonaan. Pojalla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, ei tee kotona mitään, käy koulua kun viitsii.
Mies sanoo rakastavansa minua ja haluaisi kanssaan asumaan ja ""auttamaan"" kasvatuksessa ja ottamaan vähän ohjia käsiini.

Jo ajatuksenakin kuolleena syntynyt eikä siitä mitään hyvää voi seurata.
Olen pettynyt siihen, että mies ei osaa hoitaa tätä yhtä lasta yksin kunnialla, vaan yrittää vetää siihen rakkauden nimissä ""holhoojan"".
Omat lapseni ovat aikuisia, koulunsa hyvin käyneitä ja fiksusti käyttäytyviä = meriittejä kasvatustaidoista ;-).

Mietipä, Make, omia syitäsi ylläpitää tätä suhdetta. Onko nainen vain arjen ja arkisten töiden jakaja ja piällysmies asioissa, joihin et itse kykene. Älä pidätä häntä yhtään enempää epätyydyttävässä liitossa.
 
pitäisi sen puolison käyttää varojaan toisen lasten hyväksi?
Jokainen vastaa taloudellisesti omista lapsistaan ja maksaahan se muualla asuva elatusmaksuja.

Tyypillistä yh-tekstiä, etsitään elättäjää lapsille ja itselle.
Kun ryhtyy lapsia tekemään, kannattaisi ottaa huomioon, että seuraavat 20 v. on sidoksissa ja vastuussa niistä ITSE.

Voisihan sitä esimerkiksi pitää liittonsa koossa ja kasvattaa ne lapset sen biologisen vanhemman kanssa. Turha vaatia vieraalta ihmiseltä vastuuta, jos on itse ryssinyt liittonsa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa