LApset ja abortti

[vierailijat]

kirjoitan tälle palstalle kun nimimerkillä moni uskalla näköjään vastata, jospa vierailijat uskaltaa.

Tahtoisin siis vastauksia niiltä joilla on jo lapsia, ovat tehneet tai harkitsevat tekevänsä abortin. Oletteko tunteneet syyllisyyttä vai lähillä huojentavaa helpotuksen tunnetta abortin jälkeen. Tahtoisin siis vastauksia niiltä joilla on asiasta omaa kokemusta. Tälläkin palstalla teitä varmasti on. Oletteko kertoneet asian myöhemmin omille lapsillenne, miten ovat suhtautuneet? (jos jo vanhempia)

 

[vieras]

tarkoittanet ensin lapsia -sitten abortti?
mulla siis päinvastoin, ekan raskauden abortoin. Ja sillon tunsin vain suurta huojennusta - olin pelastanut oman elämäni.

en ole kertonut kellekään muuta kuin miehelleni, jota en silloin abortin aikaan siis edes tuntenut -tapasimme vuosi sen jälkeen. Mutta olihan hänellä oikeus tietää ennen kuin kävimme vihillä.

 

[nooh]

en varmaan tekis aborttia jos lapsia jo olisi.. Poikkeuksia tietenkin on, esim. raiskaus, hyväksikäyttö yms. Mutta siis jos omalle miehelleni olisin raskaana niin en tietenkään tekisi aborttia. Ja en siis ole tehnyt ennen lapsiakaan.

 

[Kleopatra84]

tein lapsen 8 vuotta sitten, tämän jälkeen tein abortin 6 vuotta sitten ja nyt olen raskaana ja pidän lapsen.. Abortin syynä oli huono elämäntilanne, erityislapsi ja miesystävästä ei olisi ollut vanhemmaksi..

Nyt elämäntilanne eri kun naimisissa, ammatti hankittu jne.. Esikoisen sain siis 16 vuotiaana, abortin tein 18 vuotiaana ja nyt olen 24 vuotias..

En kadu aborttia yhtään

 

[vieras]

Vietiketjuun toivoisin vastauksia VAIN niiltä joita asia on koskettanut tai koskettaa. (muut mileipiteet voivat aloittaa oman keskustelunsa kiitos)

Oletteko koskaan miettineet myöhemmin oliko päätös oikea tai katuneet sitä? Miten suhtaudutte niihin jotka tuomaroivat, mutta eivät tiedä itse asiasta mitään. Meinaatteko kertoa asian muille lapsillenne kun ovat vanhempia?