Lapset isän sukunimellä *jupinaa*

[Viiras]

Lapset ovat siis isänsä sukunimellä, ollaan siis erottu avoliitosta, joten mulla oma sukunimi. No nyt eksä on mennyt naimisiin ja mua korpeaa aivan mielettömästi kun hänen uudella vaimolla on sama sukunimi kuin MUN lapsilla.
Onko kukaan vaihtanut lasten sukunimeä, kuinka vaikea prosessi? Varsinkin jos isä ei nimiä haluaisi vaihtaa.
Monet itkut on tullut itkettyä asian takia vaikka tiedän ettei se nimi vähennä mun äitiyttä yhtään.

 

["vieras"]

Ei se nimenvaihto onnistu ilman toisen suostumusta muuten kuin yksinhuoltajuudessa.

 

[huuhaah]

Minin käsitykseni on, ettei lapsen sukunimeä voi vaihtaa, ellei ex-miehesi siihen suostu. Jos suostuu, niin prosessi on helppo. Senkus ilmoittaa maistraattiin uuden sukunimen lapsille.

 

[huuhaah]

Mitä?? Saako yksinhuoltaja muuttaa lapsen sukunimenkin? Onneksi ei meidän kohdalla mieheni exä tiennyt tuota vaihtoehtoa...

 

[Chala]

Lähtisin veikkailemaan aika villisti että yhteishuoltajuudessa molemmilta huoltajilta vaaditaan suostumus sukunimen muutokseen. Ymmärrän kyllä ärsytyksen, tuo olisi oikeasti aika syvältä.. Mutta toisaalta lapset tuskin suhtautuvat asiaan yhtä vakavasti ja heille se on kuitenkin oma nimensä (elleivät ihan pikkuruisia ole) eivätkä välttämättä edes haluaisi vaihtaa?

 

["vieras"]

No niin olen minäkin eronnut avoliitosta ja lapsilla isänsä sukunimi. Ei haittaa minua yhtään, tosin meillä ei ole uutta puolisoa kyseessä. Sehän on vain sukunimi, mitä tuota suotta itkemään.
Meillä muuten nuorempi neiti oli kotona kun meille tuotiin uusi sohva, sohvan tuoja oli sitten pyytänyt kuopukselta kuittauksen rahtikirjaan ja kuopus oli kirjoittanut etunimensä. No kuski oli sit kysynyt että oletko "maija meikäläinen" (meikäläinen minun sukunimeni) niin kuopus oli topakasti vastannut että en, olen "mielonen" (mielonen= oma sukunimensä)

 

[Viiras]

Voi vit**!!!!!!!!! No jotenkin arvasin tämän. Onhan se hyvä ettei ole liian helppoa. Ehkäpä siis yritän keskustella eksän kanssa aikuismaisesti ja selittää miksi haluan lapsille oman sukunimeni. Mun sukunimi on kyllä kauniimpikin
Riskinä on että kuulostan sitten katkeralle ja kateelliselle eksälle jolle eksä ja vaimonsa voivat nauraa selän takana. Meillä on kyllä periaatteessa ihan hyvät välit, muttei mitään ystäviä tai edes kavereita kyllä olla.

 

["niin"]

Lapset syntyy isänsä sukuun. Nimi on oikeus.

 

["höh"]

Ottaisi kyllä päähän minuakin, vaikka ihan järjellä ajateltuna näitä tapauksia taitaa nykyään olla aika paljon! Sen takia tuntuukin melkein hassulta kuulla näitä naimisiin menijöitä jotka ottavat miehensä sukunimen koska "sitten on koko perheellä sama nimi", kun ei sitä oikeasti voi koskaan tietää vaikka siinä saman nimisessä perheessä olisi edellisen liiton lapsia jne. Toivottavasti saatte lasten isän kanssa asian keskusteltua.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="niin";24807025]Lapset syntyy isänsä sukuun. Nimi on oikeus.[/QUOTE]

Lapsi syntyy äidistään. Ja yleensä äiti on varma, isästä ei aina tiedä. Mutta totta, nimi on oikeus. Ja oikeutta nimetä lapsensa käyttävät vanhemmat tai vanhempi.

 

["vieras"]

Pienet on ihmisellä murheet jos pitää jostain sukunimiasiasta ruveta stressiä repimään.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="höh";24807036]Ottaisi kyllä päähän minuakin, vaikka ihan järjellä ajateltuna näitä tapauksia taitaa nykyään olla aika paljon! Sen takia tuntuukin melkein hassulta kuulla näitä naimisiin menijöitä jotka ottavat miehensä sukunimen koska "sitten on koko perheellä sama nimi", kun ei sitä oikeasti voi koskaan tietää vaikka siinä saman nimisessä perheessä olisi edellisen liiton lapsia jne. Toivottavasti saatte lasten isän kanssa asian keskusteltua. [/QUOTE]

Edellisen liiton lapsethan OVAT perhettä, oli nimi mikä tahansa.

 

[ööööö]

Siis oletko ap sinä itkenyt monet itkut vai lapset?

Tuskin nimestä mitään haittaa on lapsille (ja niitähän sinun tulee ajatella, eikö?). Vaihtavat sitten täysi-ikäisenä, jos haluavat.

 

["vieras"]

Mitä?? Saako yksinhuoltaja muuttaa lapsen sukunimenkin? Onneksi ei meidän kohdalla mieheni exä tiennyt tuota vaihtoehtoa...

Yksinhuoltaja saa tehdä ihan mitä tahansa, yhteishuoltajuudessa pitää sopia kaikesta.

 

[vmkfd]

[QUOTE="vieras";24807053]Pienet on ihmisellä murheet jos pitää jostain sukunimiasiasta ruveta stressiä repimään.[/QUOTE]

Samaa mieltä...miksi et itse aikoinasi mennyt eksäsi kanssa naimisiin ja ottanut hänen nimeään ja pitänyt sen sitten eron jälkeen? Sitten olisitte kaikki yhtä suurta perhettä...!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Siis eikö tilanne ole nyt se, että lapsilla on lasten sukunimi, ei kenenkään toisen?

 

[fortunate]

[QUOTE="niin";24807025]Lapset syntyy isänsä sukuun. Nimi on oikeus.[/QUOTE]

 

["vieras"]

Mua vaan ihmetyttää ja ärsyttää alottajan ajatus. Kun häntä haittaa, niin nimi pitää vaihtaa. Ei väliä, vaikkei lapsia tai toista vanhempaa haittaa. Yhtä lailla ne lapset ovat isän kuin äidin ja kun aikanaan kerran olette sopineet, että lapsille tulee isän sukunimi, niin ei sitä enää kannata itkeä.

 

[Keittiönoita]

Rehellisesti sanottuna mä en ymmärrä ollenkaan tuota, että lapset lakkaisivat olla isiensä lapsia, jos isä menee uudelleen naimisiin. Nimi on yksi niistä asioista, joihin ihmisen minuus perustuu. Mun mielestä kenenkään minuutta ei pidä mennä ronkkimaan sen vuoksi, että vetää herneet nenään exälleen tai exänsä uudelle puolisolle.

Mulla on hyvinkin lähellä lapsi - nyt jo tosin aikuinen ihminen - joka on elänyt koko lapsuutensa sukunimiään vaihdellen. Ja tämä ihminen ei ole todellakaan tyytyväinen tilanteesta ja täysi-ikäiseksi tultuaan palasi takaisin alkuperäiseen sukunimeensä. Isänsä sukunimeen. Lapset - ja varsinkin erolapset - usein tarvitsevat pysyviä asioita. Mun kuopukseni on isänsä nimellä ja erostamme huolimatta niin on ollut. Vain siinä tapauksessa, että exä tulisi arveluttavissa asioissa nimellään julkisuuteen, olisin voinut harkita pojan sukunimen vaihdosta.

 

[Täh]

En tarkoita olla tyly, mutta jotenkin tulee mieleen onko aloittaja päässyt eksästään ylitse kun nimiasia noin kovasti riepoo. Miksi nimiasiasta ei silloin keskusteltu kun asia oli ajankohtainen. Nimi ei määritä ihmistä, se että lasten nimi vaihdettaisiin aloittajan nimiseksi tuskin tekee kenestäkään onnellisempaa. Lähinnä tulee mieleen kostaminen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni..ja mielipiteitähän täällä palstalla kysellään.

 

[kojootti]

Rehellisesti sanottuna mä en ymmärrä ollenkaan tuota, että lapset lakkaisivat olla isiensä lapsia, jos isä menee uudelleen naimisiin. Nimi on yksi niistä asioista, joihin ihmisen minuus perustuu. Mun mielestä kenenkään minuutta ei pidä mennä ronkkimaan sen vuoksi, että vetää herneet nenään exälleen tai exänsä uudelle puolisolle.

Mä kuvittelen tilanteen ihan toisin. Ehkäpä lasten äitikin toivoi pääsevänsä lasten isän kanssa aikoinaan naimisiin, muttei asiat sitten menneetkään niin. (Aika moni mies ei suostu viemään pitkäaikaista kumppaniaan/lastensa äitiä vihille, mutta eron jälkeen ryntää naimisiin pikapikaa) Nyt isällä on vaimo, joka kantaa samaa nimeä kuin mies ja miehen lapset. Se voi tuntua pahalta. Mikäs sen inhimillisempää. Tämä on kuitenkin niitä tilanteita, joissa pitäisi vaan tunnustaa omat heikkoutensa ja antaa asian olla. Tiedostaa, että on itse aina ainoa äiti, vaikka sukunimi onkin eri.

 

[Isä]

Ei se nimi lasta huononna, vaikka kenen olisi, kunhan niitä rakastaa.

 

["huoh"]

En tarkoita olla tyly, mutta jotenkin tulee mieleen onko aloittaja päässyt eksästään ylitse kun nimiasia noin kovasti riepoo. Miksi nimiasiasta ei silloin keskusteltu kun asia oli ajankohtainen. Nimi ei määritä ihmistä, se että lasten nimi vaihdettaisiin aloittajan nimiseksi tuskin tekee kenestäkään onnellisempaa. Lähinnä tulee mieleen kostaminen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni..ja mielipiteitähän täällä palstalla kysellään.

Samaa mietin. Pienet on murheet..

 

[Keittiönoita]

Mä kuvittelen tilanteen ihan toisin. Ehkäpä lasten äitikin toivoi pääsevänsä lasten isän kanssa aikoinaan naimisiin, muttei asiat sitten menneetkään niin. (Aika moni mies ei suostu viemään pitkäaikaista kumppaniaan/lastensa äitiä vihille, mutta eron jälkeen ryntää naimisiin pikapikaa) Nyt isällä on vaimo, joka kantaa samaa nimeä kuin mies ja miehen lapset. Se voi tuntua pahalta. Mikäs sen inhimillisempää. Tämä on kuitenkin niitä tilanteita, joissa pitäisi vaan tunnustaa omat heikkoutensa ja antaa asian olla. Tiedostaa, että on itse aina ainoa äiti, vaikka sukunimi onkin eri.

On tietysti luonnollista olla pettynyt, mutta mun mielestä aikuisen - äidin tai isän - pettymystä ei pidä laittaa lapsen niskoille. Ei ole lapsen vika, että faija veikin jonkun toisen vihille kuin mutsin. Miksi lapsi on se, jonka elämään asian pitäisi vaikuttaa? Lapsen nimi vaihtuu, kun mutsi kiskoo herneet nenään pettymyksistään? Mutta jokainen toki tekee niinkuin itse parhaaksi katsoo. Minusta olisi ihan kiva, jos joskus joku äiti tai isä vaivautuisi katsomaan asiaa lapsenkin kannalta eikä vain omaltaan. Kaikki lapset kun eivät iloitse siitä, että joutuvat vaihtamaan nimeään äitiensä kulloistenkin vitutuskäyrien mukaan.

 

["Sirkkeli"]

plääh, älä ota tätä asiaa liian raskaasti, nolaat itsesi vaan. Kyllä mä jotenkin saatan ymmärtää, että siusta tuntuu pahalta. Mutta se kyllä johtuu tosiaan siitä, että olet jollain tavalla mustasukkainen exän uudelle. Ja siitä siun täytyy päästä yli. Ota se työn alle, ja unohda koko nimihomma.