lapset hautajaisissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pinja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pinja

Vieras
tuli toisesta ketjusta mieleen...

Tuttavan äiti kuoli ja hänelle pidettiin hautajaiset perheen kesken (n 40hlöä) Tuttavani ei ottanut lapsia mukaansa (4v ja 2v) mummun hautajaisiin, samaten veljensä ei ottanut 2v mukaan hautajaisiin. Kuitenkin toisten veljien lapset (3v-14v) olivat mukana. Perusteli sillä, ettei nuo ole lasten paikkoja. Mielestäni outoa olla ottamatta lapsia mummunsa hautajaisiin.
 
Harvoinpa tuon ikäiset hautajaisista mitään edes muistavat. Joten samapa kai se.. Saa vanhemmat surra rauhassa ilman että pitää vahtia mukuloita jotteivat putoa hautaan.
 
No kukin tavallaan, mutta kyllä me olemme ottaneet lapsemme omien isovanhempiemme hautajaisiin. Vanhin oli silloin kaksi ja nuorempi parin kuukauden. Näissä tilaisuuksissa kuten häissäkin olemme sopineet, että se joka on vainajalle tai hääparille "kaukaisempi" poistuu lasten kanssa paikalta jos he aiheuttavat melua tms.
 
se on sitä curlinkia. meijän mussua ei saa murhe koskettaa, siitä äiti pitää huolen.

oikeesti pitäs käsitellä suru lapsen kanssa vaikka sadun keinoin, ei laittaa sitä maton alle.
satukirjoja asiasta on jokaisessa kirjastossa, eri asia on onko joka mammalla ja iskällä asennetta ja kanttia lapsen surun kohtaamiseen.
 
Kyllä itse ottaisin lapset mukaan, mutta täytyy sanoa, että itse kun on ihan pienestä pitäen ollut hautajaisissa vähintään kerran vuodessa niin se on jättänyt jälkensä. Minulta on paljon läheisiä kuollut ja hautajaisista tuli sellaista rutiinia. Enää ei osannut surra... sitä jotenkin kovetti itsensä. Ja no... tästä voisi kirjoittaa pitkänkin tarinan.
Mutta nyt kun en ole joutunut hautajaisissa olemaan moneen vuoteen, en tiedä miten syhtautuisin, mitähän minulle tapahtuisi jos nyt joku läheinen kuolisi...
 
Otettiin isoäitini hautajaisiin 2,5-vuotias lapsemme, oli päiväuniaikaan nää hautajaiset ja siunauksen aikana lapsi kohelsi koko ajan levottomana, sitten pihalla kun käveltiin haudalla sai totaaliset sekokohtauksen...lapsi lähti isänsä kanssa isoäitini hautajaisista kotiin nukkumaan.
En enää ottaisi pientä lasta mukaan hautajaisiin päiväuniaikaan, en pystynyt mitenkään keskittymään isoäitini muistelemiseen koska hermot meni muksuun koko ajan. Miehen isoisän hautajaiset oli aikaisemmin päivällä ja sujui todella hyvin koska lapsi ei ollut vielä niin väsynyt.
 
Enpä minäkään ollut isäni hautajaisissa kahden vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Naapurissa leikin. Sitten kun ihmettelin ääneen, että missä isi oli, niin minulle sanottiin: "Isi on leipää tienaamassa." Toistelin sitä onnellisena ja äiti katseli kyyneleet silmissään. Ehkä olisi ollut parempi, ettei minua olisi suojeltu totuudelta.

Tytärtäni lykin vaunuissa pitkin kirkkomaata isoukin siunaustilaisuuden ajan ja tulimme sitten haudan partaalle. Siellä ei tarvitse istuskella niin piinaavan hiljaa aloillaan, vaan voi keksiä kaikenlaisia aktiviteetteja. Tyttö taisi kylläkin jo nukkua silloin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Enpä minäkään ollut isäni hautajaisissa kahden vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Naapurissa leikin. Sitten kun ihmettelin ääneen, että missä isi oli, niin minulle sanottiin: "Isi on leipää tienaamassa." Toistelin sitä onnellisena ja äiti katseli kyyneleet silmissään. Ehkä olisi ollut parempi, ettei minua olisi suojeltu totuudelta.

Tytärtäni lykin vaunuissa pitkin kirkkomaata isoukin siunaustilaisuuden ajan ja tulimme sitten haudan partaalle. Siellä ei tarvitse istuskella niin piinaavan hiljaa aloillaan, vaan voi keksiä kaikenlaisia aktiviteetteja. Tyttö taisi kylläkin jo nukkua silloin.

Meillä ei ollut hautajaisissa niin tympeitä ihmisiä,etteikö lapset olisi saaneet jonkinlaista ääntä pitää. Isommille sanottiin, että puhua saa mutta vähän hiljempaa ja jotakin pientä käsiin näperrettäväksi annettiin. Eikä ihmiset olleet moksiskaan, lapset on lapsia ja ne ei osaa olla hiirenhiljaa paikallaan kauaa. Ja parempi se pieni puheensorina ja ääni kuin jos yrittää hiljaa pitää niin alkaa se pahempi huuto eikä kukaan kuule mitä pappi sanoo.
 
No, saatoin olla varsin halukas jäämään ulkosalle tyttären kanssa, sillä olen ateisti ja karsastan uskonnollisia tilaisuuksia. Siedän niitä, mutta jos valinnan varaa on, niin mieluummin jätän ne väliin. Yhdenkin serkun siunaustilaisuudessa meinasin alkaa nauraa, sillä olin kuullut soitettavasta virrestä kevytmielisen rock-version Tuomari Nurmion suusta. Saman biisin haluaisin omiin hautajaisiini, mikäli kuolisin poikamiehenä.
 

Similar threads

Uusimmat

Yhteistyössä