Lapset asuu isällä?

[Linnea81]

Olen eronnut miehestäni, lasten isästä noin vuosi sitten, päädyimme ratkaisuun jossa lapsemme jäivät isälle asumaan.
Ajoittain tunnen niin suurta tuskaa ja ikävää vaikka tapaan lapsia viikottain, asumme samalla paikkakunnalla. Löytyykö ketään samassa tilanteessa olevaa äitiä? Meitä taitaa olla aika vähän..

 

[katjaana]

yksi tuttuni päätyi tuohon ratkaisuun mutta päättivät sitten kuitenkin miehen kanssa että lapsella on parempi olla äidin luona :/ lapsi asui isänsä luona pari kuukautta...

 

[kristiina]

Mun lapset jäi erossa asumaan isänsä luo, koska olimme ihan yhtä hyviä kasvattajia. Lasten ei tarvinnut muuttaa mihinkään ja saivat jatkaa samassa koulussa jne. Jos olisin ottanut lapset itsekkäästi mukaani, he olisivat joutuneet muuttamaan ja tyytymään pienempään asuntoon jne. Erosta on nyt yli 3 v ja tilanne on tyydyttävä edelleen. Ikävä vaivaa ajoittain sekä minua että lapsia, mutta onneksi välimatkaa ei ole kuin 70 km ja tapaamiset sujuu. Ja onhan onneksi kännykät keksitty.

 

[yrttimaa]

:'( En pystyisi henk.kohtaisesti ikinä samaan...luopumaan lapsistani /vaikkakin isä kyseessä.Tapaamiset eivät minulle riittäisi.Haluan olla täysipäiväinen äiti.Mutta ymmärtäähän sen että näinkin päin joissakin tapauksissa nähdään parhaaksi ratkaista tilanne :\| En vain täysin jaksa ymmärtää näitä "äitejä"......en silti tuomitse ,en vain ymmärrä.... :/ !

 

[mami32]

Meillä tilanne jossa miehen ed.liitosta oleva lapsi asuu meillä (eli isänsä luona) äidin mielenterveysongelmien takia.. Hänen tilanteessa hyvä näin.
Itselläni myös lapsi joka asuu luonani ja nyt kun lapsi kasvanut vanhemmaksi olen ajatellut,et jos lapsi isompana haluaa isälleen muuttaa ja asua siellä niin ok.. Saa kokeilla.. mutta lapsen pitää olla niin vanha et osaa yksin kulkea julkisissa ja ulkona..

 

[kristiina]

Haluan vielä hiukan valaista, miksi päädyimme "lapset jäävät isälle" ratkaisuun. Keskustelimme koko perhe erilaisista vaihtoehdoista. Lapseni olivat silloin 4.:llä ja 5.llä luokalla koulussa. Työskentelin 70 km päässä asuinpaikastamme ja halusin lyhentää työmatkaani. Jos olisin vaatinut lapset itselleni, lapset olisivat joutuneet eroon kavereistaan ja tutuista ympyröistä. Uudella paikkakunnalla ei olisi ollut ketään tuttua ja turvallista aikuista äidin lisäksi. Vanhalla paikkakunnalla sukulaisia ja muita huolehtijoita isän lisäksi oli monta. En olisi pystynyt olemaan tarpeeksi itsekäs ja vaatimaan lapsia muuttamaan kanssani. Tämä oli myös heidän valintansa. Jos olisin jäänyt asumaan samalle paikkakunnalle tai jos lapset olisivat olleet nuorempia, ratkaisumme olisi varmaankin ollut toinen.

En kaipaa tällä kommentillani kenenkään suvaitsemattoman ja ymmärtämättömän ihmisen hyväksyntää. Minulle tärkeät ihmiset ovat ratkaisuni hyväksyneet. Lapset saavat kasvaa kahden riitelemättömän ja asioista keskenään keskustelevan aikuisen kanssa kahdessa kodissa. He ovat tyytyväisiä tilanteeseen, miksen siis itsekin olisi. Ihanteellisinta tietenkin olisi, jos emme olisi eronneet, mutta sellaista vaihtoehtoa elämä ei meille suonut.

 

[Sanna]

No jos pitäisi valita 70 km työmatkaa vai että saisi asua lasten kanssa, niin eipä olisi vaikea valita. Lapsista en kyllä luopuisi.

 

[untuva]

Haluaisin kysyä kristiinalta jonka lapset asuu isällä, kuinka päädyitte lasten isän kanssa eroon? Sanoit kauniisti sen että jumala ei suonut teille sitä "onnea" että olisitte pysyneet yhdessä, täysin sama tunne, eniten tässä asiassa suoraan sanottuna vituttaa ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen.. Musta se ei tee kenestäkään huonoa äitiä jos ajattelee lapsia ja tulevaisuutta pitkänäköisesti eikä läpät silmillä niin kuin moni äiti kuka repii lapset turvallisesta ympäristöstä uusiin tuntemattomiin ympyröihin.
Jos lapsilla on niin hyvä isä kuin meillä molemmilla tässä tapauksessa jumala oli suonut on vanhemmat aina tasaarvoisia! Haluaisin sanoa ihmisille että nyt eletään 2000 lukua ja ajatellaan asioita hiukan laajemmin kuin silloin kun olimme itse lapsia, luojan kiitos! Ja sen mitä olen elämästä oppinut on se ettei kannata tuomita ketään, saattaa olla että itse olet pian samassa tilanteessa, elämä yllättää välillä meidät jokaisen.

 

[kokki]

\

:'( En pystyisi henk.kohtaisesti ikinä samaan...luopumaan lapsistani /vaikkakin isä kyseessä.Tapaamiset eivät minulle riittäisi.Haluan olla täysipäiväinen äiti.Mutta ymmärtäähän sen että näinkin päin joissakin tapauksissa nähdään parhaaksi ratkaista tilanne :\| En vain täysin jaksa ymmärtää näitä "äitejä"......en silti tuomitse ,en vain ymmärrä.... :/ !

hmmm...niin. En tiiä mitä ajattelis. Toisaalta kun isiltä vaaditaan nykyään sitä sun tätä, kotityöt pitäs tehä samoin ku äiti ja lapset pitäs hoitaa samoin. Mut sitte ku tulee ero, niin lapset äidille ja isi saa joskus nähdä ja elatusmaksun määrä ei oo koskaan riittävä...aika yleistä vaikken halua yleistääkään. Mut viime kädessä iskä onki sitte tunteeton ja alistettavissa kohtaloonsa :/

 

[PKu]

\

:'( En pystyisi henk.kohtaisesti ikinä samaan...luopumaan lapsistani /vaikkakin isä kyseessä.Tapaamiset eivät minulle riittäisi.Haluan olla täysipäiväinen äiti.Mutta ymmärtäähän sen että näinkin päin joissakin tapauksissa nähdään parhaaksi ratkaista tilanne :\| En vain täysin jaksa ymmärtää näitä "äitejä"......en silti tuomitse ,en vain ymmärrä.... :/ !

En ymmärrä miksi tuomitset nämä mielestäsi "äidit".. Onhan isälläkin yhtäläinen oikeus asua lastensa kanssa!!

 

[särö]

Hei,

Minä olen itse asunut lapsena isän luona vanhempien eron jälkeen. Meidän tilanteessa se oli paras ratkaisu ja välit kumpaankin vanhempaan ovat säilyneet hyvinä. Mielestäni sinä osoitat hienoa epäitsekkyyttä sillä, että voit todella ajatella lasten parasta. Itsekin äitinä voin kuvitella kuinka vaikea tuo ratkaisu on ollut. Iloista kesää! =)

 

[clivia]

\

Haluan vielä hiukan valaista, miksi päädyimme "lapset jäävät isälle" ratkaisuun. Keskustelimme koko perhe erilaisista vaihtoehdoista. Lapseni olivat silloin 4.:llä ja 5.llä luokalla koulussa. Työskentelin 70 km päässä asuinpaikastamme ja halusin lyhentää työmatkaani. Jos olisin vaatinut lapset itselleni, lapset olisivat joutuneet eroon kavereistaan ja tutuista ympyröistä. Uudella paikkakunnalla ei olisi ollut ketään tuttua ja turvallista aikuista äidin lisäksi. Vanhalla paikkakunnalla sukulaisia ja muita huolehtijoita isän lisäksi oli monta. En olisi pystynyt olemaan tarpeeksi itsekäs ja vaatimaan lapsia muuttamaan kanssani. Tämä oli myös heidän valintansa. Jos olisin jäänyt asumaan samalle paikkakunnalle tai jos lapset olisivat olleet nuorempia, ratkaisumme olisi varmaankin ollut toinen.

En kaipaa tällä kommentillani kenenkään suvaitsemattoman ja ymmärtämättömän ihmisen hyväksyntää. Minulle tärkeät ihmiset ovat ratkaisuni hyväksyneet. Lapset saavat kasvaa kahden riitelemättömän ja asioista keskenään keskustelevan aikuisen kanssa kahdessa kodissa. He ovat tyytyväisiä tilanteeseen, miksen siis itsekin olisi. Ihanteellisinta tietenkin olisi, jos emme olisi eronneet, mutta sellaista vaihtoehtoa elämä ei meille suonut.

Fiksu ja oikea päätös,minä olisin myös jättänyt erossa lapset miehelle jos se olisi ollut mahdollista,mutta miehen reissuhommien vuoksi ei ollut sitä mahdollisuutta.lapsille oli kova paikka muuttaa uudelle paikkakunnalle.

 

[Linnea81]

Kiitos teille kaikille jotka sanoitte jotain "positiivista" on kiva kuulla ettei kaikilla ole niin mustavalkoinen ajattelumaailma ja niitä ketkä ajattee niin, niitä kyllä täällä riittää..

 

[kristiina]

Toivomuksestanne jatkan siis vielä vastaamista.

Aloimme ex.mieheni kanssa seurustelemaan tosi nuorina, minä 15 v ja mieheni 18 vuotiaana. Olimme toistemme parhaat kaverit ja ainoat seksikumppanit. Rakastin häntä kuin kaveria, mutta hän kertoi 18 vuoden jälkeen, ettei oikeasti ollut ikinä rakastanut minua, niin kuin olisi pitänyt. Varsinaista romanttista rakkautta ei välillämme koskaan ollutkaan.
Yksin on täysin mahdotonta jatkaa parisuhdetta, jos toinen osapuoli ei jatkoa halua. Joten keskusteltuamme asiat selviksi, päätimme jättää eropaperit. Nyt vuosien kuluttua totean, että hän oli oikeassa. Erillämme olemme onnellisempia kuin yhdessä.

Kiitos teille vastaajille, jotka tajuavat sen, että myös isille lapset voivat olla tosi tärkeä asia elämässä emmekä me naiset ole ainoita oikeita kasvattajia lapsillemme. Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. Isät vain turhan usein unohdetaan ja pakotetaan etäisiksi ilman vaihtoehtojen miettimistä.

 

[pia]

Hei Kristiina,

Minusta sinä teit raskaan, mutta hienon ja vastuullisen päätöksen ajatellen lastesi parasta. Siitä saisi äiti moni ottaa oppia!

Liian usein näkee äitejä jotka pitävät ehdoin tahdoin kiinni lapsistaan ja käyttävät heitä vain välineinä loukatakseen entistä puolisoaan kaikin mahdollisin tavoin.

 

[Linnea81]

En minäkään voi muuta sanoa kuin että yhdyn kahteen viimeiseen viestiin täysin, hauskaa tässä on se että itselläni oli täysin sama tilanne. Rakastuttiin nuorena entisen mieheni kanssa, ja parikymppisinä syntyi lapset, vuodet vieri kunnes oli pakko avata silmät sille asialle ettei tämä perhe tule pysymään onnellisena "loppuun" asti. Minusta lasten kuuluu saada nähdä vanhempiensa onnellisina on väärin pitää kynsin hampain kiinni perheidyllistä lasten vuoksi. Nyt olen löytänyt elämäni miehen menimme reilu kuukausi sitten naimisiin, lasten isä elää avoliitossa uuden naisystävän kanssa, lapsilla on kaksi onnellista kotia yhden onnettoman kodin sijaan. En kiellä ettei vaikeeta olisi ollut mutta asioilla on tapana järjestyä!

 

[pipsanen]

Pakkohan eron sattuessa toisen on "luopua" lapsista, niin yhtä hyvin se voi olla äiti. Suurin osa miehistä varmasti kasvattaisi lapset yhtä hyvin kuin äiti, jos vain saisi mahdollisuuden.
Tsemppiä, päätös on varmasti ollut vaikea mutta luultavasti oikea.

 

[piitu1981]

Teit hienon ratkaisun. Ajattelit lapsiesi parasta. Tosiaankín, niinkuin joku mainitsikin, saisivat ottaa oppia. Aika monesti valitettavati oletetaan, että lapset menee automaattisesti erossa äidille. Sita sitten ihmietellään ja kummastellaan jos on päästös tehty toisin. Miksei isäkin selviäisi arjesta lapsen kanssa samanlailla kuin äitikin?

 

[Anzu]

\

No jos pitäisi valita 70 km työmatkaa vai että saisi asua lasten kanssa, niin eipä olisi vaikea valita. Lapsista en kyllä luopuisi.

Haloo Sanna!! Tuo on aivan naurettava kommentti ja sivu Pauliinan aiheen! Kuulet ja poimit tekstistä minkä haluat jotta luulet pääseväsi pätemään!!

Minusta, niinkuin monen muunkin mielestä täällä, olet Pauliina tehnyt todella epäitsekkään ja raskaan päätöksen. Kaikki eivät todellakaan pystyisi tuohon. Älä välitä tekopyhistä ihmisistä jotka tuomitsevat sinut, ilman että edes tietävät kaikkea. Eikä se heille kuulukaan!

Miehenä olisin todella loukkaantunut siitä että aina oletetaan lasten jäävän äidille, eikä miehiä pidetä tasapuolisina kasvattajina. Vaikka on yleisempää että lapset jäävät äidille, ei se mielestäni ole itsestäänselvää. Erossa lasten hyvinvointi on mielestäni kaikista tärkeintä, on itsekästä repiä heidät mukaansa uuteen ympäristöön jos he mieluummin jäävät toisen tasavertaisen vanhemman luokse tuttuun ympäristöön. Vaikka poismuuttaneella olisi kuinka ikävä lapsia, ei se oikeuta riistää niitä luokseen jos he viihtyvät paremmin toisen luona käytännön syistä.

Olen niin kyllästynyt ihmisiin jotka elävät kuin kuplassa vaaleanpunaisen pilven päällä!! He luulevat sinisilmäisinä että elämä tulee aina kohtelemaan heitä lempeästi. Kannattaa olla helvetin varovainen toisten tuomitsemisessa koska voit itse joku päivä joutua samaan tilanteeseen, aivan niinkuin joku jo sanoi.

Voimia Pauliinalle.

 

[Sidney]

Miehelläni on edellisestä liitostaan kohta 11 v poika joka on erosta saakka asunut isällään jatkuvasti, on käynyt äitillään ihan mukavasti noin joka toinen viikko ja kesäisin ollut pitempiäkin aikoja ja tämä on ainakin toiminut... :/
Kyllähän isälläkin on oikeus saada lapsi itselleen asumaan?! Ainakin mun mielestä...En tiiä olisiko musta siihen, että jos ero tulisi niin isä saisi pitää lapsen/lapset, mutta useasti kyllä saa käydä katsomassa lapsiaan...Ja tietenkin saa itelleenkin niitä!!

 

[Reetta-Liina]

Mun kaverille kävi niin, että kun erosi vaimostaan (teinistä asti olleet yhdessä, nyt yli kolmekymppisiä), niin tytär sai päättää ja sanoi, että haluaa jäädä isälle. Hyvin niillä on mennyt pian vuoden päivät. Tärkeintä kai, että lapsella on hyvä olla.

 

[NINZUKKA]

\

:'( En pystyisi henk.kohtaisesti ikinä samaan...luopumaan lapsistani /vaikkakin isä kyseessä.Tapaamiset eivät minulle riittäisi.Haluan olla täysipäiväinen äiti.Mutta ymmärtäähän sen että näinkin päin joissakin tapauksissa nähdään parhaaksi ratkaista tilanne :\| En vain täysin jaksa ymmärtää näitä "äitejä"......en silti tuomitse ,en vain ymmärrä.... :/ !

joskus voi olla esim äidin terveyden kannalta parempi ratkaisu.'
tiedän perhen jossa kolme lasta ja lapset asuu isän kanssa. äiti sairastui vakavaan masennukseen ja antoi lapset isälle. minusta parempi rartkaisu ja hyvin tulevat toimeen keskenään siis koko porukka.

 

[Linnea81]

Tulin töistä ja päätin lukea pitkästä aikaa palstaa hetken ja huomasin saaneeni teiltä positiivista palutetta en voi muuta sanoa kun että te olette aivan loistavia! Sain aivan mielettömästi puhtia kun huomasin että on todellakin olemassa äitejä jotka ei katsele elämää vaaleanpunaisten lasien takaa! Ei muuta kun tsemppiä kaikille muillekin, helteitä odotellessa... =)

 

[clivia]

\

Tulin töistä ja päätin lukea pitkästä aikaa palstaa hetken ja huomasin saaneeni teiltä positiivista palutetta en voi muuta sanoa kun että te olette aivan loistavia! Sain aivan mielettömästi puhtia kun huomasin että on todellakin olemassa äitejä jotka ei katsele elämää vaaleanpunaisten lasien takaa! Ei muuta kun tsemppiä kaikille muillekin, helteitä odotellessa... =)

Se on kuitenkin yllättävän arka aihe tuo lasten asuminen isän luona ja moni on valmis tuomitsemaan.Itsellä asia ajankohtainen kun uuden kumppanin kanssa on tilanne että äiti ei luovu lapsesta vaikkei kykene kunnolla huolehtimaan.Lapsi saisi isänsä luona paremman hoidon ja kasvatuksen,vaan kynsin hampain äiti pitää kiinni ja pelolla odotellaan kauanko saa jatkua tilanne tällaisena ja kuinka paljon hallaa se ehtii lapsen kehitykselle tehdä.Miten se onkin naiselle niin vaikea myöntää että lapsen voisi olla parempi isällä.Tärkeintä kun kuitenkin pitäisi olla se lapsen hyvinvointi.

 

[anu]

Mielestäni tässä on kyseessä se ikivanha "äitimyytti", jonka ylläpitämiseen valitettavasti me naiset myös osallistumme. Ainut tie todelliseen tasa-arvoon miesten kanssa on horjuttaa näitä myyttejä ja hyväksyä että samalla tavalla kuin naiseksi kasvetaan, niin myös vanhemmuuteen. Sukupuoli ei itsestäänselvästi määrää mitään, vain sen ehkä miten meihin yhteiskunnassa suhtaudutaan...ja siihenkin voimme itse omalla toiminnallamme vaikuttaa.