Lapsenne, joita ei ole kastettu eivätkä siis kuulu kirkkoon?

Onko heillä kuitenkin nimettyinä kummeja? Kummin tehtäväthän liittyvät perinteisesti uskonnollisuuteen ja kristilliseen kasvatukseen. Mutta toki nykyisin myös paljon muuhun.

Onko se jotenkin ristiriitaista, jos ei kasteta, mutta pyydetään kuitenkin joku/jotkut kristillisen perinteen mukaan kummeiksi?

Esim. http://www.tapiolanseurakunta.fi/fi/Kummit<br><br>
 
toisen ketjun ap
Mun miehellä tai sen sisaruksilla ei ainakaan ole myöskään kummeja. Muista en tiedä (mun miehestä tosin on tulossa "kummi"setä vaikkakin epävirallinen. Minä sitten olen se virallinen kummitäti). :)
 
En minä henkilökohtaisesti taida tuntea yhtäkään perhettä jossa ei-kastetulla lapsella olisi kummeja. Eivätkä näiden perheiden lapset myöskään osallistu koulussa uskonnonopetukseen, käy rippikoulua eikä yksikään ole mennyt naimisiin kristillisin menoin.

Luulen, että se, onko lapsella kummeja ilman kastamista, on enemmän kiinni siitä, millä tavalla tämä uskonnottomuus ilmenee tai onko kyseessä edes uskonnoton perhe vai vain kirkosta eronnut tai periaatepäätöksellä lapsensa kastamatta jättänyt ei-ateistiperhe.

Minulla on tuttavapiirissä ja suvussa lähinnä sellaisia perheitä joissa jo lasten vanhemmat ovat syntyneet uskonnottomaan perheeseen eikä näillä perheillä monillakaan ole kovinkaan tiiviitä sidoksia edes kristinuskoon joten on luontevampaa jättää ne kummitkin nimeämättä.
 
Meidän poikaa ei ole kastettu, mutta hänellä on kummi (parempaakaan nimitystä ei olla keksitty). Kummin tehtävänä on olla luotettava aikuinen pojan elämässä ja luotsata häntä kohti omaa aikuisuuttaan meidän vanhempien apuna. Toki pahalla ei katsota jos hän uskonnostakin pojalle kertoo. Se, että me ei uskota kirkon oppeihin tai jumaliin ei tarkoita etteikö lapsemme voisi saada informaatiota moisesta. Parempi vaan jos saisi tietoa eri uskonnoista tasapuolisesti.
Kummista me puhutaan ja sai kummi kummitodistuksenkin (jonka saa tilattua Pro-seremonialta).

Täytyy vielä sanoa, että me ei kyllä pojan kummia ole pyydetty toteuttamaan kummiuttaan kristillisten arvojen mukaan.<br><br>
 
On ''nimelliset'' kummit. Haluttiin että lapsella on joitakin ihmisiä elämässään jotka ovat vähän niitä tärkeämpiä ja tällä tavoin ollaan myös osoitettu joillekkin henkilöille että halutaan että he ovat elämässämme ja erityisesti lapsen elämässä mukana ja että he ovat tärkeitä.
 
Meidän muksuja ei ole kastettu(Raamatussa kun ei ole puhetta lapsikasteesta vaan uskovien kasteesta)---> Ei myöskään ole kummeja...silloin ajattelin että mitäs niillä tekee (toki ei niillä tunnu olevan yleensäkään muuta virkaa kuin "lahja-automaatti" tms.)
Minä kuitenkin haluaisin että kummi nimenomaan täyttäisi kummin oikean tehtävän.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 23:42 kookosta kirjoitti:
Meidän poikaa ei ole kastettu, mutta hänellä on kummi (parempaakaan nimitystä ei olla keksitty). Kummin tehtävänä on olla luotettava aikuinen pojan elämässä ja luotsata häntä kohti omaa aikuisuuttaan meidän vanhempien apuna. Toki pahalla ei katsota jos hän uskonnostakin pojalle kertoo. Se, että me ei uskota kirkon oppeihin tai jumaliin ei tarkoita etteikö lapsemme voisi saada informaatiota moisesta. Parempi vaan jos saisi tietoa eri uskonnoista tasapuolisesti.
Kummista me puhutaan ja sai kummi kummitodistuksenkin (jonka saa tilattua Pro-seremonialta).

Täytyy vielä sanoa, että me ei kyllä pojan kummia ole pyydetty toteuttamaan kummiuttaan kristillisten arvojen mukaan.
Peesi tähän.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 23:44 Kosmoskukka kirjoitti:
Meidän muksuja ei ole kastettu(Raamatussa kun ei ole puhetta lapsikasteesta vaan uskovien kasteesta)---> Ei myöskään ole kummeja...silloin ajattelin että mitäs niillä tekee (toki ei niillä tunnu olevan yleensäkään muuta virkaa kuin "lahja-automaatti" tms.)
Minä kuitenkin haluaisin että kummi nimenomaan täyttäisi kummin oikean tehtävän.
Peesi tälle. Sen sijaan uskonnon tunneille tulevat koulussa normaalisti osallistumaan, mikä tuntui ainakin mun lapsuudessani vielä olevan opettajille vaikea ymmärtää... aina mua oltiin lykkäämässä jollekin muulle (elämänkatsomus??) tunnille, vaikka ihan selkeästi oli ilmoitettu että uskontotunnit on oikea vaihtoehto. :/
 
Lapseni ei ole kastettu,emme kuulu kirkkoon-eikä mihinkään muuhunkaan lahkoon yms.Nimijuhlat pidettiin joissa ilmoitimme vauvan nimet,kummit on jotka on tukena ja turvana elämässä-vanhempi rouva ja nuori neitokainen,sekä miespuolinen hlö. Lapsi saa osallistua koulun uskonto tunneille,Saa sitten isompana ja viisaampana ITSE päättää mitä uskoo ja mihin tahtoo kuulua.Ei ole vauvasta pakotettu ja pakkosyötetty vain yhtä ja ainoaa oikeaa "uskoa". Näin meille,toisilla toisin, :saint:
 
Emme kuulu kirkkoon, mutta lapset saivat kummipariskunnat. Meistä tuntui tärkeältä saada lapsillemme aikuiset ystävät, jotka ovat heidän elämässään mukana. Tiedän muitakin perheitä, joissa kirkkoon kuulumattomilla lapsilla on kummit. Miksi ei voisi olla? Kummit voivat olla vanhempien tukena kasvattajina muissakin kuin uskonasioissa.
 
PahaSilmä
Ei oo kummeja meillä. En oo ees ajatellut asiaa, kun meillä ei oo ollut sellainen suvussa tapana, niin se oiskin ihan uusi juttu. Voidaanhan me aina ajatella, että mun veli ois pojalle ja mun sisko tytölle. Nimettyinä ei kyllä oo.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 00:12 Emilyn kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 23:42 kookosta kirjoitti:
Meidän poikaa ei ole kastettu, mutta hänellä on kummi (parempaakaan nimitystä ei olla keksitty). Kummin tehtävänä on olla luotettava aikuinen pojan elämässä ja luotsata häntä kohti omaa aikuisuuttaan meidän vanhempien apuna. Toki pahalla ei katsota jos hän uskonnostakin pojalle kertoo. Se, että me ei uskota kirkon oppeihin tai jumaliin ei tarkoita etteikö lapsemme voisi saada informaatiota moisesta. Parempi vaan jos saisi tietoa eri uskonnoista tasapuolisesti.
Kummista me puhutaan ja sai kummi kummitodistuksenkin (jonka saa tilattua Pro-seremonialta).

Täytyy vielä sanoa, että me ei kyllä pojan kummia ole pyydetty toteuttamaan kummiuttaan kristillisten arvojen mukaan.
Peesi tähän.
peesi kanssa :wave:
pro-seremonioilta kummitodistukset ja mielestäni on mukava kun lapsella
sellaisia aikuisia johon tukeutua...
 
Minä olen vapaakirkollinen eli lapsia ei kasteta. Minulla oli kummit ja he ovat olleet paitsi läheisiä ja lämpimiä aikuisia, myös epämääräisellä tavalla osa henkistä kasvua ei ehkä niinkään hengellistä. Omia lapsiani ei ole kastettu eikä heillä ole kummeja, vaikka hämärästi muista sitä harkinneeni. Itse olen kummi lapselle, jota ei kastettu, vaan siunattiin. Kastamattomuuden ainoa peruste ei siis ole "uskonnottomuus", vaan myös kasteen osalta erilainen vakaumus (joka muuten on ainoa suurempi ero vapaakirkollisuuden ja luterilaisuuden välillä ja itse esim. osallistun myös luterilaisen kirkon tilaisuuksiin ja päinvastoin).
 
Meillä tyttö ei kuulu kirkkoon,eli ei ole kastettu,mutta meillä epävirallinen "kummitus" tytöllä joka nimettiin nimiäisissä.on hyvä ystäväni joka on tarpeen mukaan tukena ja auttamassa arkisissa ja niin myös muissakin asioissa.
Meillä mies ei kuulu kirkkoon,on kastettu mutta eronnut aikuis iällä,itse kuulun ja olen kastettu,mutta meillä ei siis mitään vakaumusta asiaan,meidän mielestä uskonto vaan niin henk.koht asia että emme katso asiaksemme päättää sitä lapsemme puolesta,saa itse päättää mihin uskontoon haluaa uskoa tai olla uskomatta,eli meillä tyttö voi halutessaa osllistua uskonnon tunneille ym ja liittyä kirkkoon ja tulla kastetuksi vanhemmalla iällä jos hän niin itse tahtoo,eli emme ole mitään vienyt lapseltamme koska hänellä mahdollisuus näihin kaikkiin asioihin jos hän ITSE haluaa,mitään ei ole pois suljettu,haluaa hän sitten olla uskonnoton,kristitty,ortodoksi tai vaikka hindu kun itse asiasta päättää.
Näin meillä.
 
Myö ei kuuluta kirkkoon, eikä poikamme myöskään...eikä häntä ole kastettukaan. Nimenantojuhlaa vietettiin ja pojallamme on kaksi kummitussetää sekä kummitustäti =) Yleisemmin vain kummituksiksi heitä nimitämme. Tilasimme Pro-seremonialta kummitodistukset ja niissä lukee miusta hienosti se, mitä kummit lupaavat tehdä...Uskonnollista kasvatusta kun ei näistä kukaan edes haluaisi antaa...

T.T., T.S. ja T.N. ovat tänään 29.4.2006, luvanneet W.D.S:n kummeina tukea hänen vanhempiaan W:n kasvattamisessa eettisesti vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja lähimmäiset huomioon ottavaksi ihmiseksi sekä tukea W:tä itseään, milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, kuunnella häntä, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa.

Tuo lupaus kertoo jo paljon...
 

Yhteistyössä