lapseni huusi koko viime yön..

[vieras]

Auttakaapa. Mikä voi 2v lapsella olla "vialla", kun viime yönä huusi 23-01 välisen ajan suoraan huutoa ja loppuyön itkeskeli myös satunnaisesti. Tuo klo 23 alkava huuto alkoi unissaan, lapsella oli silmät kiinni. Välillä tarjosimme hänelle juotavaa, ja hän heräsi, mutta huuto ei loppunut.

Mistä tällainen voi johtua? Lapsi on myös aikaisemmin huudellut öisin satunnaisesti jo ainakin parin kk ajan, mutta viime yö oli tähän astisista pahin. Kipeä ei pitäisi olla.

 

[vieras]

kauhukohtaukset oli meillä ainakin juuri tuollaisia. Eipä kait siihen oikeen mikään auta, nyt tyttö 3v ja kohtauksia ei ole kohta vuoteen enää ollut, 1,5v-2 vuotiaaseen niitä oli meillä.

 

[ap]

Okei. Eli voiko se sama kohtaus periaatteessa jatkua koko yön?

Tuntui, että lapseen ei saanut kunnolla kontaktia, hän kiemurteli sängyssä eikä meinannut saada hereille.

Mitä pitää tehdä jos tuollainen kohtaus tulee? Ottaa syliin? Lapsemme ei vielä puhu, joten ei voi kysyä mikä hätänä.

 

[...]

Meidän poitsulla oli korvatulehdus. Itki öisin niinkuin ois päätä leikattu irti

 

[Jaanuska]

mie keskustelisin asiasta vaikka neuvolassa tai sit lastenlääkärin kanssa, ei tuollaista pitkään ainakaan kuukausia kuuntelisi..

 

[Maikki 85]

meillä oli kans noita kauhukohtauksia kolme tuntia yössä. rauhoittui sitten kun siirsin pojan sängyn meidän huoneeseen. Nyt on nukkunut oikein hyvin.

 

[vieras]

no syliin ei kai oikeen pitäisi ottaa, kauhu voi vaan yltyä. Meillä yleensä huuti sylissä vaan enempi. En voinut muuta kun katsoa ettei satuta itseään, huuti yleensä lattialla. Kohtaus joskus loppui lyhyeen kun kysäisin vaan että onko jano, tai se saattoi loppua kun menin itse käymään vessassa, niin lapsi nukahti sinä aikana. Meillä myös sitten usein itkeskeli loppuyönkin. Meillä tyttö puhui 2v hyvin, eikä koskaan muistanut kohtausta lainkaan aamulla.
Vaikeaa se on, mutta kyllä se menee ohi, jaksamista vaan teille.

 

[ap]

mie keskustelisin asiasta vaikka neuvolassa tai sit lastenlääkärin kanssa, ei tuollaista pitkään ainakaan kuukausia kuuntelisi..

Joo, kyselinkin silloin kun lapsella oli viimeksi noita vaikeita öitä, ja sillon vaan sanoi neuvolasta, että voi nähdä pahoja unia.

Tuo viime öinen oli kuitenkin jotenkin paljon "pahempaa", kun tuntui, että lapseen ei saanut mitään kontaktia, toinen vaan kiemurteli ja huusi. Säikähdin jo että onko kaikki ok.. Pitänee kysyä neuvolassa tarkemmin nyt 2-v tarkastuksessa.

Korvatulehduksen en usko olevan, koska silloin huuto on aivan erilaista, tosiaan tuo kun ei oikein kontaktia saanut, säikäytti.

 

[vieras]

juu se kauhukohtaus huuto on ihan erilaista kun joku korvatulehdushuuto. Sen tunnistaa kipuitkuksi mutta kauhukohtaus on just tuollasta kiemurtelua ja pelottavaa huutoa. Se on vaikeaa vanhemmallekin kestää, kun tosiaan säikähtää että mitä ihmettä.

 

[veikkaan]

korvatulehdusta tai sitten alkavaa flunssaa

 

[vieras]

Parasomniat
Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.

Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.

Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.

Parasomniat vähenevät yleensä iän myötä. Niitä on mahdollista hoitaa unilääkkeillä, mutta tämä on tarpeellista yleensä vain, mikäli ne rasittavat perhettä kohtuuttomasti.

hus unikoulusta

 

[vieras]

Yöllinen kauhukohtaus esiintyy yön ensimmäisen kolmanneksen aikana eli muutama tunti nukahtamisen jälkeen. Lapsi voi olla hyvin kiihtynyt, hikoileva, liikehtivä ja näyttää pelokkaalta. Lapsi näyttää olevan hereillä, vaikkei olekaan. Kohtaus kestää yleensä noin muutaman minuutin eikä sen aikana kannata lasta herättää. Lapsi ei muista yöllistä tapahtumaa aamulla, joten älä sinäkään huolestu. Kauhukohtaukset ovat vaarattomia. Jos niitä esiintyy toistuvasti, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.
http://www.nettineuvo.fi/index.asp

 

[vieras]

yöllinen kauhukohtaus
night terror

Määritelmät Ilmiö, jossa ihminen herää unesta kauhun valtaamana. Sisältää voimakasta tuskan kokemista, pelkoja, kohonnutta sydämenlyöntiä, itkua, huutoa sekä kykenemättömyyttä selittää tapahtunutta. Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia. Ilmenee kaiken ikäisillä ja kulkee usein suvussa, mutta ei ole vaarallinen. Yöllinen kauhukohtaus kestää yleensä noin parikymmentä minuuttia, ilmeten REM unta edeltävässä neljännessä univaiheessa (nREM). Tämä erottaa ne painajaisista, jotka voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa. Ilmiön syytä ei toistaiseksi ole selvitetty.

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne.

Varmastikin se oli tuollainen kauhukohtaus. Ainut että meillä se tosiaan kesti sen pari tuntia, mutta varmaankin itse onnistuimme pahentamaan tilannetta, kun otimme lasta syliin ja yritimme herättää.

Tuo oli tosiaan pelottavaa, tuntui melkeinpä kuin lapsi olisi ollut jonkun "manaajan vallassa", pelottavan näköistä ja tuntui niin pahalta, kun mikään ei auttanut.

 

[hei.]

Kiitos vastauksistanne.

Varmastikin se oli tuollainen kauhukohtaus. Ainut että meillä se tosiaan kesti sen pari tuntia, mutta varmaankin itse onnistuimme pahentamaan tilannetta, kun otimme lasta syliin ja yritimme herättää.

Tuo oli tosiaan pelottavaa, tuntui melkeinpä kuin lapsi olisi ollut jonkun "manaajan vallassa", pelottavan näköistä ja tuntui niin pahalta, kun mikään ei auttanut.

Tuosta aiheesta poiketen lapsi olisi ollut riivaajan vallassa, koska manaaja taas manaa riivaajan pois