Lapseni ei tykkää minusta!

[vieras]

Meidän esikoinen 3v. on todella uhmakas. Lisäksi vauvan ( 3,5kk ) syntymä lisäsi tuota käytöstä. Tuo uhma suuntautuu vain minuun, ei keneenkään muuhun esim. isäänsä. Nytkin, kun kysyin, miksi olet äidille ilkeä ilmoitti, ettei tykkää äidistä. Itkettää ja koen olevani epäonnistunut äitinä. Olen todella väsynyt tytön jatkuvaan kiukutteluun ja sanonutkin siitä miehelleni. Olen pyytänyt, että hän kotona ollessaan komentaisi tyttöä napakammin, että jos se tehoaisi ja minun ei aina tarvitsisi. Mutta eipä tuo ole napakoitunut. Kieltää kyllä, mutta todella pehmeästi eikä vie kieltoa kuitenkaan loppuun asti.

 

[minä vaan]

Minä en paljon korulauseita osaa kirjoitella, mutta sen tiedän että, lapsi uskaltaa kiukuitella vain turvallisille aikuisille - Aikuisille jotka eivät jätä.

 

[ap]

Tideän kyllä tuon, mutta olo on niin kurja kun ammattini puolestakin minun pitäisi osata neuvoa ja ohjata perheitä kasvatuksellisissa asioissa. Ja sitten oman lapsen kanssa ei meinaa mistään tulla mitään. On vaan niin väsynyt olo, että tekisi mieli antaa tytön tehdä ihan mitä vaan ja olla kieltämättä...

 

[..]

miehen kotona ollessa koita keskittyä vain siihen uhmakkaaseen lapseesi, jonkinlaiselta huomionhakuisuudelta vaikuttaa..

 

[jeps]

Kyllä se oikeesti tykkää.. onko sulla mahdollisuutta tehdä jotain tai käydä jossain ihan vaan kaksin 3v kanssa? tehdä jotain mukavaa vain hänen kanssaan. oisko apua?? onhan se uhma joskus aivan kamalan tuntunen juttu.. ystävän lapsella ainaski, oman jo kai unohtanu

 

[minä vaan]

En usko että kieltämättä jättäminen auttaa asiaa, pahentaa vain. Silloin lapsi on voittanut ja kävelee ylitsesi. Teetkö tytön kanssa vaan kahdestaan asioita, vai onko vauva aina läsnä? Usein on ongelmiensa suhteen itse varsin sokea oletko kysynyt neuvoa kollegoiltasi?

 

[minä vaan]

siis kieltämättä oleminen

 

[ap]

En aiokaan jättää kieltämättä, mutta sellainen tunne vain tulee, kun on niin väsynyt tähän. Hirveästi en pysty esikoisen kanssa kahdestaan tekemään tai lähtemään minnekään, kun mies tekee töiden jälkeen remonttia. Vauva on todella helppo tapaus eikä vaadi huomiota ja nukkuu paljon päivälläkin, joten pystytään pelaamaan, lukemaan, leikkimään jne. esikoisen kanssa, mutta ei kaksin eli vauva on aina mukana. Käydään paljon kerhoissa ym. Anoppi asuu lähellä ja hoitaisi vauvaakin tarvittaessa, mutta vauva ei suostu jostain syystä juomaan pullosta muuta kuin, jos syöttäjä on miespuolinen. Imetän siis.

 

[joSSSu]

Meidän esikoinen 3v. on todella uhmakas. Lisäksi vauvan ( 3,5kk ) syntymä lisäsi tuota käytöstä. Tuo uhma suuntautuu vain minuun, ei keneenkään muuhun esim. isäänsä. Nytkin, kun kysyin, miksi olet äidille ilkeä ilmoitti, ettei tykkää äidistä. Itkettää ja koen olevani epäonnistunut äitinä. Olen todella väsynyt tytön jatkuvaan kiukutteluun ja sanonutkin siitä miehelleni. Olen pyytänyt, että hän kotona ollessaan komentaisi tyttöä napakammin, että jos se tehoaisi ja minun ei aina tarvitsisi. Mutta eipä tuo ole napakoitunut. Kieltää kyllä, mutta todella pehmeästi eikä vie kieltoa kuitenkaan loppuun asti.

höpö höpö

 

[airiin]

lapsihan luottaa sinuun kympillä, kun uskalta kiukutella. meillä äidille ei saa lapset puhua rumasti, kiellän sen ite ja mieskin. murkut väliin inttää vastaan, mutteivat vieläkään saa puhua rumasti, kiukutella kyllä siis saa, muttei äitiä haukkua. 3 veet on änkyröitä, kausi menee ohi, älä välitä ollenkaan. mene vaikka uimaan sen kaa.