lapseni 8v. kaveri valehteli äidilleen puhelimessa mun silmien edessä, pitäskö mun kertoa tästä?

[vierailija]

Ei ollut siis lupaa poistua kotoa koulun jälkeen. Lähti kuitenkin minun poikani ja toisen kaverin kanssa elokuviin ja kun äiti yllätyksenä soitti, valehteli olevansa kotona, vaikka oli jo lippu kourassa odottamassa elokuvan alkamista. Olen jonkun verran tekemisissä tän äidin kanssa ja tää poika on mun lapsen hyvä kaveri. En haluaisi puuttua asiaan ja siksi en paljastanut tämän pojan temppua. Vanhemmat olivat siis töissä iltaan saakka eivätkä tiedä mitään tästä. Oli ottanut omat rahat mukaan, joista vieläpä hukkasi pari kymppiä, kun oli tuuli vienyt kuulemma. Kertoi minulle valehdelleensa äidilleen ennenkin.

Olen tätä miettinyt, että teinkö nyt ihan oikein että jätin kertomatta, omatunto on kolkuttanut.

Jos mun lapseni valehtelisi mulle noin, niin kyllä mä haluaisin siitä tietää.

 

[vierailija]

Toi viimeinen lausehan vastaa jo aika hyvin sun kysymykseen. Kyllä minäkin haluaisin tietää.

 

[vierailija]

Ehdottomasti pitää kertoa. Kyllä minäkin äitinä haluan tietää, jos lapseni valehtelee minulle.

 

[vierailija]

Sinä siis veit lapset elokuviin kysymättä siitä vanhemmilta? (kun kerta olit paikalla elokuvaa odotellessa) Kyllä tuollaisista yleensä sovitaan vanhempien kanssa tuon ikäisten kohdalla.

Minulla ainakin voisi keittää, jos olisin varannut/ostanut viikonlopulle liput koko perheelle ja sitten yksi olisikin viety sinne.

 

[vierailija]

Selvennykseksi, minä en ole vienyt heitä elokuviin, lapset sopivat tästä keskenään koulussa. Menin vain saattamaan omaa lastani, en mennyt mukaan elokuvaa katsomaan. Mitään lippuja tms.en ole varannut Vaan kaverit ostivat omat lippunsa ja minä kävin maksamassa sen omalle lapselleni.Nyt vaan jouduin tässä ikävään välikäteen.

 

[vierailija]

Mun mielestä noissa tilanteissa on parempi antaa ensin lapselle mahdollisuus tunnustaa ja pyytää anteeksi, ennen kuin itse lähtee "kantelemaan". Mutta joka tapauksessa: tuollaisista asioista valehteleminen on lapselle vaarallista sen lisäksi, että se on väärin. Vanhempien täytyy saada tietää tuosta.

 

[vierailija]

Mä olisin todennäköisesti ensin itse ripittänyt sen pojan valehtelemisesta ja kysynyt sen jälkeen, että soitatko vanhemmalle takaisin ja kerrotko asian ihan itse vai soitako minä.

 

[vierailija]

Ei ollut siis lupaa poistua kotoa koulun jälkeen. Lähti kuitenkin minun poikani ja toisen kaverin kanssa elokuviin ja kun äiti yllätyksenä soitti, valehteli olevansa kotona, vaikka oli jo lippu kourassa odottamassa elokuvan alkamista. Olen jonkun verran tekemisissä tän äidin kanssa ja tää poika on mun lapsen hyvä kaveri. En haluaisi puuttua asiaan ja siksi en paljastanut tämän pojan temppua. Vanhemmat olivat siis töissä iltaan saakka eivätkä tiedä mitään tästä. Oli ottanut omat rahat mukaan, joista vieläpä hukkasi pari kymppiä, kun oli tuuli vienyt kuulemma. Kertoi minulle valehdelleensa äidilleen ennenkin.

Olen tätä miettinyt, että teinkö nyt ihan oikein että jätin kertomatta, omatunto on kolkuttanut.

Jos mun lapseni valehtelisi mulle noin, niin kyllä mä haluaisin siitä tietää.

 

[vierailija]

Tottahan puhutit lapsen ja laitoit oikaisemaan asianlaidan vanhemmalle, se on sitä mitä sanotaan aikuisen vastuullisuudeksi, että ohjataan lasta toimimaan oikein, mitä seuraa kun ei toimi sovitulla tavalla jne.
Siinä on seuraava pikku"nilikki" hyvällä alulla kun kukaan ei laita rajoja ja kaverin äitikin vaan peittelee valehtelua niin ettei kerro vanhemmalle, siis sillonhan se on sallittua! Ja omasi seuraa vieressä....tervemenoa!
Mihin tämä maailma menee kun noin itsestään selvää asiaa ei pystytä hoitamaan!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Mä olisin samontein laitattanut pojan siinä kuulteni soittamaan äidilleen ja kertomaan asioiden oikean laidan. Poika valehdellyt ja varmaan valehtelee jatkossakin. Voi vaikka sattua joskus jotain vakavaa, kun menee luvatta. Ja sit vanhemmat ei tiedä etsiä lastaan.