Lapseni 3-vuotta viettää kaksin aikaa mieheni uuden naisen kanssa. Onko minulla oikeus puuttua asiaan?

[Äipsyliini ap]

[QUOTE="-p-";26756814]Asia ei periaatteessa sinulle kuulu, mutta ymmärrän minäkin, jos harmittaa. Me olemme exän kanssa sopineet, että kerrotaan, jos joku muu hoitaa lasta kuin minä tai ex. Meidän tapauksessa ne muut ovat tällä hetkellä siis lapsen mummoja ja vaareja. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että äitinä mun olisi ihan kohtuullista saada tietää kenen hoivissa lapseni on.

Olen itse tällä hetkellä muuttamassa miehen kanssa samaan talouteen, ja exän puolelta on ihan samankaltaista mustasukkaisuutta ilmennyt kuin mitä sinäkin tunnet. Meidän erostamme on jo aikaa, joten sikäli tilanne ei ole sama, mutta todella inhottavaa on exän käytös ja naljailu, joka selvästikin johtuu vain uudesta miehestäni ja hänen katkeruudestaan. Yritä sinä ap hoitaa asia järkevämmin, etteivät välinne lapsen isän kanssa tulehdu täysin.[/QUOTE]

Lupaan yrittää hoitaa asian järkevästi, vaikka vaikealta tuntuukin. Erostamme on niin vähän aikaa ja lapsi näkee isäänsä todella harvoin, siksi olen todella pahoillani tästä tilanteestamme. Eksä saa minun puolestani nähdä naisystäväänsä niin paljon kuin haluaa, mutta minun mielestäni olisi lapsenkin oikeus saada olla myös isänsä kanssa täysin kahden kun uusi nainen ei edes asu samassa taloudessa. Sitkeästi nyt yritän purra hammasta ja luottaa siihen, että mies tekee oikeita päätöksiä elämässään, jotka ovat myös lapsemme edun mukaisia.

 

["vieras"]

Kuuluisi kai sen isän olla paikalla kanssa, mikäli nainen on ihan vieraskin vielä.. Toisaalta, on uusia puolisoita, jotka puuttuu toisen lasten tulemisiin ja menemisiin niin, että sotkevat täysin tapaamisia. Eivät esim. hyväksy lapsia kylään tai sitten säännöstelee ja valikoi kuka ja milloin saa olla isänsä/äitinsä kanssa. Eli jokin tasapaino pitäisi saada ja säännöt,

 

[Äipsyliini ap]

Joo, ymmärrän täysin. Ihan turhaahan lapsen tosiaan tuollaisessa tilanteesa on mennä isälleen. Olisiko mahdollista että isä viettäisi vaikka viikoittain illan-pari lapsen kanssa ja lapsi tulisi kotiin yöksi (asutteko kaukana toisistanne?), vaikka ihan puistossa tms, mutta kuitenkin niin, ettei tapaamisten välit venyisi liian pitkiksi. Ja kerran kuussa isä olisi vaikka kolme-neljä päivää putkeen lapsen kanssa. Tällöin lapsi ehtisi olla isänsä kanssa, vaikka hän joutuisikin käymään välissä töissä.

Olisi mahdollista varmasti puistoilla tai muuta lapsen kanssa pari tuntia viikoittain ja sitä kokeiltiinkin alkuun, koska lapsi protestoi niin voimakkaasti isälleen yöksi menemistä. Sitten kuitenkin päädyttiin siihen, että lapsi ja isä tarvitsevat enemmän aikaa yhdessä ja lapsi alkoi olla isällää pidempiä aikoja mm. yökylässä. Alkuun se oli lapselle kova paikka ja monta kertaa itkien lähti isälleen, vaikkakin siellä sitten koti-ikävä ei iskenyt kertaakaan.

Lapsi ei voi olla isällään yli vuorokautta pidempään kesäajan ulkopuolella, koska miehen työ ei anna siihen mahdollisuutta. Syyskuusta alkaen lapsi voi olla isällään esim. keskiviikko illasta, torstai-iltapäivään. Sitten kotiin ja seuraavalla viikolla sama. Näin mennään koko talviaika tuonne toukokuun loppuun asti.

 

[Äipsyliini ap]

[QUOTE="vieras";26756884]Mun mielestä on aika oleellista, että kauan mies on poissa lapsen luota kun lapsi on naisystävän kanssa kahden. Mielestäni on ihan luonnillista että naisystävä hoitaa lasta jos miehen pitää käydä hoitamassa jotain juoksevia asioita. esim. kaupassakäynti, pankissa käynti, pikainen vierailu töissä. Jos mies on kuitenkin pitkiä aikoja poissa (useita tunteja), on asia hieman outo. Miksi lapsi tällöin edes menee isälleen kun ei isää kuitenkaan kerkeä tavata. Eikö tapaamisia voisi sitten sopia niin että isäkin voisi olla kotona. Kannattaisi ehkä yrittää selvittää kauan isä on poissa ja miksi. Ja jos ilmenee että isä poissa pitkiä aikoja, ottaisin asian isän kanssa puheeksi ja tekisin selväksi, että lapsi on tullut tapaamaan isäänsä ja on surullinen koska isä on paljon poissa. Jos isä ei ole valmis kesksutelemaan asiasta, taitaa olla vika asenteessa.[/QUOTE]

Isällä ei ole mahdollisuutta olla pois töistään päivääkään. Tekee 7pv/vko töitä, niin että on töissä joka päivä (ei ole yrittäjä). Aamusta aikaiseen iltapäivään ja myöhäisestä iltapäivästä iltaan. Jos vaatisin, että lapsi menee isälleen vain kun isä voi olla täysipainoisesti kokoajan lapsen kanssa, lapsi ei voisi mennä isälleen koskaan. Tilanteemme on todella vaikea eksäni työn takia, koska eksä ei voi joustaa töistään lainkaan.

 

[viisikymppinen isoäiti]

olet katkera ja mustasukkainen. et voi puuttua tuohon asiaan, jos lapsi siellä kerran hoidetaan muuten hyvin

 

["..."]

Toki ymmärrän, että mustasukkaisuus nostaa päätään ja olisi mukavaa, että toinen kertoisi asioista itse, että voisitte olla toisillenne avoimia. Tosiasia kuitenkin on, ettei asia kuulu sinulle. Voit rehellisesti sanoa miehelle, että asia vaivaa sinua, mutta yrität opetella uuteen tilanteeseen ja käyttäytyä aikuismaisesti. Nyt tärkeintä (myös lapselle) on se, että hoidatte miehen kanssa keskinäiset asianne aikuismaisesti ja ymmärrätte myös oman reviirinne rajat ettekä ylitä niitä.

 

[Lax]

Silloin jos eletään yhdessä niin silloin ollaan yhdessä ja jos ei eletä yhdessä niin silloin ei eletä yhdessä ja se on PISTE!

Miehesi saa pitää kotona vaikka haaremia eikä se kuulu sulle pätkän vertaa.

 

["vanha mamma"]

Jos vaatisin, että lapsi menee isälleen vain kun isä voi olla täysipainoisesti kokoajan lapsen kanssa, lapsi ei voisi mennä isälleen koskaan. Tilanteemme on todella vaikea eksäni työn takia, koska eksä ei voi joustaa töistään lainkaan.[/QUOTE]

Eli jos tässä ajatellaan lapsen parasta, se "toinen nainen" takaa tässä työtilanteessa sen, että lapsi saa olla isällään ja isänsä kodissa. Jos teet tästä nyt kynnyskysymyksen, mieti, millaisia vaikutuksia sillä tulevaisuudessa on: eksäsi voi edellyttää sinulta samaa uusien suhteidesi kanssa tai joudut vastaamaan tästä ratkaisustasi lapsellesi muutaman vuoden kuluttua, kun hän kysyy, miksei voinut olla isänsä luona. Kun olette eronneet, sinulla ei oikeastaan ole valtaa sen suhteen, millaista arkea lapsesi isänsä luona viettää, jos siihen ei sisälly mitään laiminlyöntejä.

 

["akka"]

Sitä se on eroperheiden lasten elämä.Sitä on sopeuduttava vanhempiensa uusiin vaihtuviin kumppaneihin ja niiden lapsiin ja siihen ettei sitä kahdenkeskistä aikaa omien vanhempien kanssa ole enää koskaan.
Valitettava tosiasia.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";26757127]Sitä se on eroperheiden lasten elämä.Sitä on sopeuduttava vanhempiensa uusiin vaihtuviin kumppaneihin ja niiden lapsiin ja siihen ettei sitä kahdenkeskistä aikaa omien vanhempien kanssa ole enää koskaan.
Valitettava tosiasia.[/QUOTE]
Höpsis. Astuu se arki uusperheisiinkin ja äiti/isäpuolet käyvät omissa harrastuksissaan ja muissa menoissaan ja lapset on sen aikaa kotona tai jossain biovanhempansa kanssa. Se on vain tuo uuden suhteen alku, kun ollaan jatkuvasti yhdessä

 

["akka"]

Höpsis. Astuu se arki uusperheisiinkin ja äiti/isäpuolet käyvät omissa harrastuksissaan ja muissa menoissaan ja lapset on sen aikaa kotona tai jossain biovanhempansa kanssa. Se on vain tuo uuden suhteen alku, kun ollaan jatkuvasti yhdessä

Mä tiedän monia uusperheitä jossa se lapsi ei vietä kahdenkeskistä aikaa biovanhempansa kanssa koskaan,kaikki tehdään viikonloppuna kun lapsi tulee perheenä.Huolimatta siitä miten hartaasti se alspi toivoo kahdenkeskistä aikaa oman biovanhempansa kanssa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";26757357]Mä tiedän monia uusperheitä jossa se lapsi ei vietä kahdenkeskistä aikaa biovanhempansa kanssa koskaan,kaikki tehdään viikonloppuna kun lapsi tulee perheenä.Huolimatta siitä miten hartaasti se alspi toivoo kahdenkeskistä aikaa oman biovanhempansa kanssa.[/QUOTE]
Sitten se lapsi tapaa etävanhempaansa liian harvoin. Tai aikuiset ovat muuten vaan sellaisia, että eivät voi tehdä mitään ilman puolisoaan. Mä tunnen useitakin uusperheitä, joissa vanhemmilla on omiakin juttujaan ihan kuten on ydinperheissäkin.

 

["akka"]

Sitten se lapsi tapaa etävanhempaansa liian harvoin. Tai aikuiset ovat muuten vaan sellaisia, että eivät voi tehdä mitään ilman puolisoaan. Mä tunnen useitakin uusperheitä, joissa vanhemmilla on omiakin juttujaan ihan kuten on ydinperheissäkin.

Mä myös tunnen uusperheitä jossa kaikki toimii hyvin ja vaikka on monenlaisia lapsia, silti niiden biolasten kanssa vietetään ihan erikseen aikaa ettei lapsen tarvi jakaa sitä biovanhempaa aina jonkun muun kanssa mutta ne on harvemmassa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";26757406]Mä myös tunnen uusperheitä jossa kaikki toimii hyvin ja vaikka on monenlaisia lapsia, silti niiden biolasten kanssa vietetään ihan erikseen aikaa ettei lapsen tarvi jakaa sitä biovanhempaa aina jonkun muun kanssa mutta ne on harvemmassa.[/QUOTE]
Mitään tilastoja mulla ei tietty ole, mutta omassa tuttavapiirissäni on enemmän niitä, jotka eivät tee kaikkea perheenä... eivät tehneet ydinperheenä eläessäänkään.

 

[Madicken04]

Jos se isän naisystävä on kuitenkin luotettava tyyppi ja lapsi tykkää hänestä niin eikö tuo ole vähän niin kuin ihannetilanne? Siis että lapsella on isän luona toinen tuttu ja turvallinen aikuinen hoitamassa häntä isän työvuorojen ajan. Verrattuna siihen että isän pitäisi aina haalia jostain joku vieraampi hoitaja tai puhumattakaan siitä että ne tapaamiset olisivat aina tuollaista stressaavaa edestakaisin kuljettelua töiden vuoksi. Hermostuttavaa isälle, ikävää äidille joka ei isä-viikonloppujen aikana saa omaa aikaa ja lapsikin tuntisi itsensä varmaan heittopussiksi kun ei koskaan saisi rauhassa olla isän luona.

 

["vieras"]

Naiset, jatkakaa elämäänne.

 

[Äipsyliini ap]

Juttelin tänään pitkään eksäni kanssa. Molemmat onnistuimme puhumaan asiallisesti ja olemaan samoilla linjoilla. Minä pystyin olemaan aikuinen ja kerroin haluavani tavata miehen uuden kumppanin. Sanoin, että lapsi saa olla uuden naisen kanssa ilman, että vedän enää poroja nokkaan, mutta että minulle pitää asiasta kertoa. Mies kertoi minulle uudesta naisestaan ja siitä, että nainen on miehen luona paljon ja yleensä auttaa kovasti lapsen kanssa ja viettää aikaa kaksistaankin lapsen kanssa.

Pahalle tuntuu. Surettaa, oksettaa ja sattuu, mutta elämä jatkuu ja olen todella ylpeä itsestäni, että pystyin ymmärtämään asian hyväksyttäväksi, vaikka joka solu minussa huutaa kaiken olevan väärin.

 

[vanha akka]

Hyvin tehty. Hoidit homman niinkuin aikuisen ihmisen kuuluukin. Ymmärrän sinua, tämähän on hyvin pitkälle tunneasia. Joskus mieltä kuohuttavien juttujen kanssa auttaa, kun analysoi sitä ja miettii, mikä siinä on faktaa, mikä tunnetta ja mikä omaa tulkintaa asiasta. Jos ajateltaisiin esimerkiksi, että eksäsi olisi palkannut hoitajan lapsellenne työssäoloajakseen, tuntuisiko se asia sitten niin pahalle kuin tämä uusi suhde?