Lapsen ystävä ei viihdy meillä

["Aloittaja"]

Oman lapseni paras ystävä ei viihdy meillä. Aiemmin hän tuli kyllä meille, mutta alkoi melko pian valittaa, että on ikävä äitiä ja haluaa lähteä kotiin ja samalla alkoi ilkeillä leikkikavereilleen. Nyt kieltäytyy kokonaan tulemasta meille. Lasten leikit sujuvat tosi hyvin silloin kun ovat kaverin luona tai lapsen omat vanhemmat on mukana. Myös ulkona alkaa heti ikävöidä, jos ei ole omat vanhemmat mukana. Lapsi on myös sukua meille, joten on käynyt meillä vauvasta asti. Lapsi täytti juuri 5-vuotta. Meneekö tämä jossain vaiheessa ohi? On aina ollut samanlainen? Miten saisi kyläilyt sujumaan kivasti? Olen yrittänyt keksiä kivaa tekemistä, kun ikävä iskee, mutta en ole halunnut löysätä meidän sääntöjä, koska mielestäni se ei ole oikein omia lapsiamme kohtaan (esimerkiksi meillä ei lusikalla hakata pöytää tai juoksennella ympäriinsä kesken ruokailun). Eli siis komennankin häntä, mutta ystävällisesti. Pitäisikö kuitenkin antaa tehdä mitä lystää, jotta viihtyisi paremmin? Muuten minulla ei haittaa, jos ei kävisi, mutta oma lapseni tietysti toivoo, että paras ystävä olisi välillä meilläkin ja olisi kiva auttaa sukulaisia hoitamalla välillä heidän lastaan.

 

[vattulan väki]

E pidä löysätä sääntöjä,mutta tuleeko tää ikävä ainakun kiellät?Vai myös ihan normi leikeissä?

 

["Vieras"]

Kuulostaa siltä että lapsi ei vain ole tottunut olemaan ilman vanhempiaan. En muuttaisi sääntöjä mihinkään, en usko että se auttaisi mitään vaan päinvastoin pahentaisi. Ehkä aika parantaa kun lapsi tottuu ja ottakaa ne vanhemmat välillä mukaan. Tuon ikäisen kanssa voisi toki jo keskustella noista ikävätilanteista, mistä ne johtuu ja mikä lapsen itsensä mielestä niihin auttaisi.

 

[....]

Kuulostaa minusta aika normaalilta, onhan lapsi vielä aika pieni? Varmasti sitä alkaa harmittamaan kun komennetaan, ja sitten tulee ikävä omaa kotia ja vanhempia.

 

["vieras"]

no tietysti teillä ollaan teidän kodin ja perheen sääntöjen mukaan tai sitten mennään melskaamaan omaan kotiin... ehkä tuo on vaan jokin vaihe, mutta en alkaisi lasta mielistelemään että tulisi. Tulee jos tulee. Voiko oma lapsesi mennä heille vuorostaan? Jos kyläily onnistuisi välillä niin päin. Entä voiko lapsi tulla vaihteeksi vanhempiensa kanssa teille leikkimään?

 

["Pellervo"]

Elä sitä murehdi, on paljon lapsia jotka vaan arastavat vieraassa paikassa, tai vaikka olisi tutumpikin paikka mutta ilman vanhempiaan. Kaverin poika ei vielä ekallakaan luokalla mielellään mennyt kenellekään kylään, mutta rakasti kyllä sitä jos joku tulee hänen luokseen, eli meidän poika sitten kävi paljon enemmän hänen luona kylässä kun hän ikinä meillä.
Välillä tuli sellanen olo että mikä meissä oikein on vialla kun toinen ei viihdy yhtään, mutta juttelin sitten joskus äidin kanssa että poika nyt on semmonen, ei koskaan viihdy 'yksin' muualla kuin kotona tai mummolassa, edes serkuille ei halua mennä ilman vanhempiaan, yökyläämisestä turha edes mainita.

Vaikkei kyllä uskoisi, kun hänkin ulospäin vähän turhankin reipas sälli.

 

["Aloittaja"]

Kiitos kommenteista! Oma lapseni käy usein heillä leikkimässä ja hän menee tosi mielellään sinne (tosin kyläilee muuallakin mielellään). Usein tavataan myös niin, että on vanhemmat mukana, mutta olisi tosi kiva ottaa lasta meillekin välillä ilman vanhempia.

 

["vieras"]

Tuo voi muuttua millon vaan, ja kumpaan suuntaan vaan. Lapsen yksi kaveri yöpyi ennen mielellään meillä, mutta ei enää koska hänelle on tullut vaikeuksia nukkua poissa kotoa ja jopa siinä, että nukkuisi eri kerroksessa kuin vanhempansa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27955114]Tuo voi muuttua millon vaan, ja kumpaan suuntaan vaan. Lapsen yksi kaveri yöpyi ennen mielellään meillä, mutta ei enää koska hänelle on tullut vaikeuksia nukkua poissa kotoa ja jopa siinä, että nukkuisi eri kerroksessa kuin vanhempansa.[/QUOTE]

Niin. lisäyksenä vielä, että "vika" ei siis ole teidän kodissanne vaan lapsilla tulee ja menee noita juttujaan, aivan kuten meillä aikuisillakin.

 

["Aloittaja"]

Ja vielä lisäyksenä, että ikävä tulee myös ihan normaalisti meillä leikkiessä, mutta tietysti helpommin silloin, jos on joutunut kieltämään. Kiva kuulla, että muillakin on tällaista eikä se johdu siitä, että meillä olisi jotenkin erityisen ikävää.

 

[Eedla]

5v on vielä pieni ja mielestäni ymmärrettävää jos tulee äitiä ikävä. Ei kaikki 5vuotiaat ole vielä kypsiä olemana yksin kylässä.

 

["hmmm"]

jos lapset saavat vapaasti valita ystävnsä, yleensä ystäviksi valikoituu sellaiset lapset, joiden kotitausta on suunnilleen sama.
Jos kotona ei saa tehdä mitään jotta mitään vahinkoa ei oma omaisuus kärsi, niin lapset hakeutuvat muualle.
Meillä on sääntönä ollut, että ehdoton kielto toisten loukkaaminen, mutta sohvalla pomppimisesta ei ole karjuttu.