Lapsen yöllinen raivokohtaus pelotti. Onko muilla kokemuksia?

vakava sosiaalitapaus

Aktiivinen jäsen
25.07.2009
8 060
0
36
Vajaa 5-vuotias poikani nukkui alkuyön huonosti ja itki/nyyhki muutamaan otteeseen. Kun yritin mennä lohduttamaan, hän ajoi minut heti pois.

Vähän myöhemmin poika nousi ylös sängystä, kantoi reissukassinsa (oli tullut isänsä luota samana iltana ja kassi oli purkamatta) olohuoneeseen ja alkoi huutamaan ja heittelemään tavaroita. Poika ei ollut ollenkaan oma itsensä, vaikka vaikutti kyllä olevan hereillä, koska vastaili kysymyksiin. Tai siis huusi takaisin. Lähelle en päässyt ollenkaan, sen verran tuli nyrkiniskuja ja potkuja kun yritti päästä kosketusetäisyydelle. Poika juoksi huoneesta toiseen, tinttasi paikoillaan ja raivosi.

Tätä kesti noin 10-15 minuuttia. Sitten poika meni sänkyynsä itkemään eikä edelleenkään halunnut minua sinne. Menin ovelle seisomaan ja juttelemaan rauhallisesti. Sanoin, että haluaisin hänet viereeni nukkumaan ja lohduttaa. Hetken päästä poika rauhoittui, nousi ylös ja lähti mukaani. Tuli viereeni ja painautui ihan kiinni, laittoi kädet ympärillä ja minä hänen ja sitten tilanne rauhoittui. Sanoi, että nyt on hyvä olla, kun olen turvassa ja äiti suojelee.

Mitä tämä oikein oli???:O
 
Kuulostaa pelottavalta ja hurjalta :(

Liittyy varmaan vanhempien eroon ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin. Lapsen olisi ehkä hyvä päästä lapsipsykologille tai jonnekin juttelemaan asioista. Tai minä ainakin veisin omani tuossa tilanteessa.
 
joo samaa mieltä, tuo ei ole normaalia käytöstä. ei tietenkään kukaan lapsi käyttäydy normaalisti kriisitilanteissa. Mutta jos tuo jatkuu niin hyvä olisi hänen päästä juttelemaan
 
Yritin jutella silloin yöllä, ja aamulla uudestaan, mutta poika ei osannut selittää asiaa mitenkään. En tiedä yhtään mitä isän luona on tapahtunut tai onko tapahtunut mitään. Mutta meillä eilen illalla isän palauttaessa lasta hän taas vähän äksyili eteisessä mulle. Sai siinä lapsenkin huomion, koska poika alkoi huutaa isälleen, että älä höpötä mun äidille taas. Lähdin tilanteesta ja vein pojan mukanani ja mies lähti sitten omia aikojaan ulos.

Mietin, että jotain pahaa unta tähän eroon liittyen on voinut nähdä. Mun pitää nyt tarkkailla vielä enemmän tilannetta ja yrittää vaan puhua lisää pojan kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Kauhukokemus.meillä tuttua,vilkaspäivä yms tapahtumat voivat laukaista.
lapsi on silmät auki,vastailee mutta ei ole hereillä.
rauhalliset iltatoimet yms auttavat joillain.
 
Juttelepa asiasta myös pojan isälle, josko selviäisi jotain taustoja asialle (siis mikäli olette kunnon keskusteluväleissä).

Jos kysyn onko jotain tapahtunut, en varmasti saa vastausta aiheeseen. Mikään ei koskaan ole huonosti miehen puolelta/kotona. Todennäköisesti hän loukkaantuisi ja alkaisi syyttää minua tapahtuneesta.
 
Jos kysyn onko jotain tapahtunut, en varmasti saa vastausta aiheeseen. Mikään ei koskaan ole huonosti miehen puolelta/kotona. Todennäköisesti hän loukkaantuisi ja alkaisi syyttää minua tapahtuneesta.

jos teillä on ero menossa se voi laukaista tuon.
moni lapsi reagoi stressiin tai vilkkaaseen päivään noin.
eli en alkaisi miestä syyttelemään ensitöikseen yhtään mistään vaan seuraisin lasta.
 
[QUOTE="sssss";22681586]Kauhukokemus.meillä tuttua,vilkaspäivä yms tapahtumat voivat laukaista.
lapsi on silmät auki,vastailee mutta ei ole hereillä.
rauhalliset iltatoimet yms auttavat joillain.[/QUOTE]

Mun äiti kertoi, että mäkin olen lapsena kuljeskellut öisin. Mutta raivonnut en ole. Tiedän, että lapsille voi tulla kauhu- tai pelkokohtauksia, mutten tiedä mikä on normaalia niiden suhteen. Eikä meillä ole ennen ollut tällaista. Jotain pienempää pahaan uneen heräämistä, joka on mennyt nopeammin ohi.
 
[QUOTE="sssss";22681628]jos teillä on ero menossa se voi laukaista tuon.
moni lapsi reagoi stressiin tai vilkkaaseen päivään noin.
eli en alkaisi miestä syyttelemään ensitöikseen yhtään mistään vaan seuraisin lasta.[/QUOTE]

En mä ainakaan tarkoittanut, että miestä pitäisi syyttää jostain, vaan ajattelin lähinnä sitä, että ap ja lapsen isä olisivat voineet yhdessä pohtia, mistä tuo saattaisi johtua. Ilmeisesti se kuitenkaan ei ole tässä tapauksessa mahdollista.
 
Mun äiti kertoi, että mäkin olen lapsena kuljeskellut öisin. Mutta raivonnut en ole. Tiedän, että lapsille voi tulla kauhu- tai pelkokohtauksia, mutten tiedä mikä on normaalia niiden suhteen. Eikä meillä ole ennen ollut tällaista. Jotain pienempää pahaan uneen heräämistä, joka on mennyt nopeammin ohi.

Joillain lapsilla se pahenee jos ei anna olla lapsen rauhassa.
meillä monesti kun annat likan hetken huutaa se rauhoittuu ja menee takaisin nukkumaan ilman mitään suurta polemiikkia.
likalla on myös että kävelee unissaan joskus.
 
Googletin tuossa jo sen verran, että jollekin äidille lääkäri oli sanonut, ettei lasta saisi herättää. Perässäkö sitä vain pitäisi kulkea?

Ilmeisesti näitä kuitenkin tapahtuu muuallakin.

jeps totta.meille sanottiin samaa koska se voi laukaista lapsessa vihantunteen ja sen ettei saa olla rauhassa.siksi lapsen pitäisi antaa olla,ei tuputtaa sitä läheisyyttä koska se voi tehdä kahta kauheaman reaktion lapsella.huudon riehumisen yms muodossa ja lapsi on tämän koko ajan unessa vaikka on silmät auki.
 
Mun äiti kertoi, että mäkin olen lapsena kuljeskellut öisin. Mutta raivonnut en ole. Tiedän, että lapsille voi tulla kauhu- tai pelkokohtauksia, mutten tiedä mikä on normaalia niiden suhteen. Eikä meillä ole ennen ollut tällaista. Jotain pienempää pahaan uneen heräämistä, joka on mennyt nopeammin ohi.

Kauhukohtaus voi olla tosi raju ja lapsi vaikuttaa hereillä olevalta. Pojalla oli viimetalvena, pomppas suinpäin sängystä,kirjaimellisesti juoksi seinille ja hillitön raivo jostain asiasta. Miun oli pakko pitää sylissä tiukasti kunnes rauhoittui ja aina sitten nukahti vain viereen loppuyöksi noiden päälle. Loppuyön aivan normiunta eikä aamulla muistanu mitään. Muutamia niitä oli. Muute on ollu sitä lievempää unihuutelua jne,
Muuten mä en ole väkisin pitäny raivarilasta kun ei siitä tykkää ja pahentaa. Mut noi yölliset olivat sitä luokkaa että poika vaarans oman turvallisuutensa.
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä vielä yhden kerran jälkeen mitään isompaa alkaisi epäilemään, voihan olla että on vain katsonut telkasta pelottavaa ohjelmaa tms. Jos tuo alkaa useammin toistumaan niin tottakai asiaa pitää alkaa selvittämään isän kanssa, joko hänen suosiollisella avustuksellaan tai sitten ihan viranomaisten kanssa. Toki tuo ero jo yksistään voi alkaa näkymään käytöksessä.
 
Puhuin nyt kuitenkin isän kanssa tässä välissä ja kyselin miten siellä oli mennyt. Poika on kuulemma kiukutellut kahtena iltana kovasti isällään. Taitaa olla raukka vain kovin streessantunut :( Yölliseltä kauhukohtaukselta tämä nyt kuullostaa ja toivottavasti ei tule toistumaan.

Isä luonnollisestikin syyttää minua, koska halusin erota.
 
Mulla poika sai kauhukohtauksia n. 3 vuotiaana kun oltiin erottu hänen isänsä kanssa hiljattain. Joltain asiantuntijalta kuulin että äidin stressikin vaikuttaa ja lapsi tietenkin vaistoaa sellaisen herkästi.
Mulla poika heräsi yöllä huutamaan kuin syötävä ja oli ihan kauhuissaan eikä huudosta ja pelosta meinannut tulla loppua, saattoi kestää puolikin tuntia, ja oli melkein jokaöistä. Sitä kesti melkein vuoden. Ja oli pahimmillaan sen jälkeen kun tuli isältään. Kuulemma se on vain sopeutumisvaikeutta.. Normaali lapsi tuosta kumminkin on kasvanut. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä