lapsen "ylipainosta"

Eli loppuvuodesta 2006 käytin lastani neuvolassa. Kappas vain, painoa oli tullut vuoden aikana ihan liikaa eikä yhtään kiloa kuulemma saisi vuoden aikana tulla lisää.
Ruokatavat meillä on melko "normaalit"; suuren osan ruuasta teen itse, toki eineksiäkin syödään joskus. Rasvankäyttö on melko vähäistä ja sekin useimmiten öljyä. Karkkipäivä on lauantaisin eikä silloinkaan syödä hurjia määriä. Tosin en kiellä ottamasta muinakaan päivinä jos lapselle joku karkkia tarjoaa.
Millaisia kokemuksia muilla on? Jotenkin tuntuu ettei lasta voi liikaakaan rajoittaa saatika kieltää syömästä. Tietysti on paljon itsestä kiinni mitä lapsi syö ja kuinka paljon esim. hedelmiä on tarjolla mutta ihan yleisesti kyselen mitä mieltä muut ovat lasten "ylipainosta".

 

meillä on tyty nyt 2v8kk ja kun menen käyttämään häntä 3v neuvolassa tulee varmasti sama tuomio eli liian paljon painoa.Meillä se varmasti johtuu siitä ku tuo tyty on vaan niin patalaiska liikkumaan,mutta toivon että paino iän myötä sit siitä korjaantuu.
Poitsu (6v7kk) on myös ollu ylipainoinen ja hänen kohdallaan jouduimme pitämään ruokapv kirjaa,mutta eipä meidän ruuissa mitään huomauttamista ollu.Nyt poika ihan sopivan painoinen vaikka painoa on 39kg terkan mukaan on niin iso luinen et sekin tuo lisää painoa.Onhan se ihan hyvä et lastenkin paino ongelmiin puututaan ajoissa mutta laihdutus kuurille ei kannata laittaa

 

Ei tuo meidänkään tyttö mikään himoliikkuja ole mutta aikas monta askelta se päivässä kuitenkin ottaa...
Olen myös samaa mieltä että hyvä kun painoon puututaan ajoissa, jotenkin sitä vain kuitenkin miettii niin paljon missä itse voisi tehdä parannuksen.
No, toivon myös että aika ja pituuskasvu tekevät tehtävänsä. Täytyy nyt vain yrittää olla kiinnittämättä liikaa huomiota koko asiaan ettei lapsi-parka saa vallan vääristynyttä kuvaa syömisestä.

 

Mites paljon se sun lapsesi sitten liikkuu? Kyllä se normaali syöminenkin lihottaa jos ei liikuntaa tule tarpeeksi. Lapsihan tarvitsee liikuntaa 2 tuntia päivässä ja ihan kunnon liikuntaa. Nyt talvellahan siihen on oivat mahdollisuudet mm. mäen laskun, luistelun ym. lumileikkien muodossa. Ja ylipainosta kun sanotaan neuvolassakin niin hyväähän vain he siellä tarkoittavat. Ylipaino on lapselle riski siinä missä aikuisellekin. Diabetestä tuskin lapsellesi haluat. Tiedä sitten tarvitseeko teidän ruokatottumuksianne muuttaa, ehkä lisätä enemmän kasviksia siihen lautaselle ja vähentää lihottavia aineksia ja niitä karkkeja kans.. Ja ennenkaikkea lisätä liikuntaa.

 

Minun mielestä on aina huolestuttavaa jos lapsi on reilusti ylipainoinen, ei se syöminen silloin ole balanseerissa jos mitään muuta syytä ei löydy. Jos lapsi on jo lapsena lihava, hän on sitä varmasti aikuisenakin, jolloin on paljon vaikeampi muokata elämäntapoja.

 

Mä jättäisin välipalat pois. Ei lihavaksi tulla itsestään. Lihavuus tulee sittä, että syö enemmän kuin kuluttaa. Yleensä lihavilla vanhemmilla on läskit muksut. Aika surullista, että vanhemmat päättävät lastensa syömisestä = tarjoavat samaa sokeria ja rasvaa lapsilleen, mitä itsekin vetelevät.

Lihavat lapset ovat surullinen näky. Toki lapsi voi olla ns. isoluinen ja jämäkkä, mutta läski on läskiä. Jokainen voi katsoa peiliin, niin tietää onko isot luut vai rasvaa ympärillä.

Kuvottavaa, että osa maailman lapsista kuolee nälkään ja toinen osa väärien ravintotottumusten vuoksi puhkeaviin sairauksiin, viimeistään aikuisena.

 

Tuttavalla on pitkä litania lapsia. Hän itse, äiti, ei ole lihava, mutta ns. isotekoinen, isoluinen. Mies on taas hennompaa lajiketta, kaitaluinen. Perheessä kaikki syövät samaa ruokaa, mutta osa lapsista on äitinsä mallisia, tanakoita, lihaviksikin voisi sanoa. Osa lapsista taas on hyvinkin hoikkia ruipeloita.
Miksi?
Oletan, että liikunta on samaa, kaikilla on fillarit, koulumatka saman mittainen. Harrastuksista en tiedä.
Miksi sitten tässä suurpeheessä puolet lapsista on lihavia ja toinen puoli laihoja? Samat vanhemmat, samat ruuat, sama määrä liikuntaa?
Onko niin, että jollakin lapsella on hitaampi aineenvaihdunta ja hän käyttää ravinnosta saadun energian aivan kaikki, kun taas toisella lapsista on nopeampi aineenvaihdunta? Toinen on tältä osalta perinyt äitinsä geenit ja toiset isänsä?
Pitäisikö perheen lihvaville lapsille laittaa lautaselle vähemmän ruokaa kuin hoikille?

 

Älä huolehdi, minä itse olen saanut lapsena tuomion lihava ja olinkin tätä 1-5 vuotiaana, eli aika monta vuotta. Liikuin ihan normaalisti ja touhusin paljon ulkona, mutta painoa oli aina vaan liikaa. Ennen kouluikää alkoi kuitenkin pituuskasvu ja ekaluokkalaisena olin jo melko normaalipainoinen ja koko ikäni sen jälkeen olen ollut hoikka/laiha. Pitkää minusta ei koskaan tullut, vaikka kasvoin vielä 18-vuotiaanakin... Nyt olen normaalisti 165 cm ja 53 kg (paitsi nyt toista lasta odottaessani painoa on tullut 2 kg, RV 21)

Ihan oikeassa olet, että ai kannata asiasta tehdä suurta numeroa ja aiheuttaa lapselle traumoja tai jopa syömishäiriöitä. Ainoa muutos mitä äitini oli tehnyt ruokavaliooni oli, että hän oli lisännyt syömäni lihan määrää, koska se täyttää paremmin ja pitää pitempään kylläisenä kuin hiilihydraatit sekä vähentänyt kaakaon juontiani. Itse en muista mitään "liikalihavuusajoistani", jälkeenpäin olen kuullut, joten asiasta ei todellakaan tehty meillä mitään numeroa.

Vanhempani ja sisarukseni olivat normaalipainoisia!!!

 

Heissan :wave:
Meillä poika 2v2kk ja kaksvuotis neuvolassa oli 90.4cm pitkä ja painoi 14860kg.Neuvolan täti sanoi vaan että hyvin kasvanut poika ja hieman ikäisiään pidempi. Syö ihan suht. koht. hyvin ja liikkuu tosi paljon, virkeä poika

 

Minä ottaisin sen mahdollisuutena, jos neuvola tutkii asiaa. Mitäpä sitä ei lapsensa hyväksi tekisi? Minusta pienelle itselleen ei tarvitse puhua painoasioista vielä yhtään mitään. Vanhemmat vaan pitävät huolen, mitä lautaselle menee.

Ulkoaktiivisuuden merkitystä on moni painottanut, ja minustakin se on tosi tärkeää. Ovathan pulkat ja luistimet käytössä, keväällä jalkapallo ja polkupyörä? Omasta lapsikatraastani olen huomannut, että aktiivisuus ja liikkuvaisuus ovat jotenkin ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia, joissa on saman perheen sisälläkin paljon eroja. Vaikka toinen lapsi tuntuu olevan aina liikkeessä, sisarus saattaa ottaa askelia harkitummin. Silloin aikuisen tehtävä on kannustaa tämä mukavuudenhaluisempi liikkeelle.

Olen itse ollut lapsesta asti ylipainoinen, ja olen saanut huomata, miten vaikeaa ja suorastaan mahdotonta on muuttaa pieleen menneitä ruokatottumuksia aikuisella iällä. Mitä pienenä ei opi, sitä ei opi. :\| . Mutta olenpahan ainakin oppinut huolehtimaan omien lasten terveydestä vähän paremmin.