Lapsen virikkeet ja päivätouhut kotona vs. päiväkodissa

[xxx]

Nyt ei siis ole kyse mistään 1-vuotiaista, vaan vähän isommista, sanotaanko vaikka 3-vuotiaista.

Tuli vaan mieleen, että ainakin minun tuntemissani perheissä kun äiti on kotona lasten kanssa, niin ei se elämä kyllä niin kauhean virikkeellistä ole. Äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä ym. eli ei ole 24/7 lapsen seurana ja lapsen kanssa leikkimässä. Tuntemissani perheissä katsotaan aika paljon telkkaria ja videoita (alle 3-vuotias osaa hyvin käyttää perheen dvd-laitteita). Lelujakin tietty löytyy, eli kaipa lapsi itsekseen niillä leluillaankin leikkii. Ehkä joskus luetaankin?

Joka tapauksessa, mielestäni päiväkodissa on aika hienosti järjestetty aktiviteetteja taaperoikäisille. Kuinka moni äiti järjestää lapsilleen kotona päivittäin vuodenaikaan ja eri teemoihin liittyviä askarteluhetkiä (siis jotain muutakin kuin piirtämistä)? Tai pitää päivittäisiä musiikkituokioita, soittelee eri soittimia ja lauleskelee ja opettaa loruja ja lauluja? Lukevat satuja? Ulkoilevat monta kertaa päivässä tuntien ajan?

Tai voihan toki olla että nämä täydelliset äidit tekevät sitäkin kotiaskareittensa lomassa ja jaksavat viihdyttää lastaan niin, ettei lapsen aika käy pitkäksi Itse vaan olen nähnyt aika tylsistyneen oloisia lapsia. Videoita katsovat ja sisällä leikkivät. Toki tähän varmasti vaikuttaa sekin, että jos kotona on taaperon lisäksi vauva, niin mennään aika paljon vauvan ehdoilla eikä ehkä voida olla tuntikausia ulkona tai lähteä kovin kauaksi kotoa.

Ja musta se on muuten jännä, kun päiväkodin vastustajat puolustelevat kotihoitoa sillä, että lapsi saa syödä ja nukkua silloin kun hän itse tahtoo eikä minkään tietyn aikataulun mukaan. Siis annatteko te muka lastenne itse päättää päiväjärjestyksen ja teette kaiken hänen mukaansa? Lapsiko teillä tosiaan päättää päivärutiinit? Minusta rutiinit ovat hyväksi lapselle ja luovat tuttuutta ja perusturvallisuuden tunteen.

 

[vieras]

Vastakysymys: tarvitseeko lapsi ylipäänsä jatkuvasti virikkeitä ja viihdyttämistä? Voisiko liiallinen virikkeisyys aiheuttaa sen, että niin monet lapset ovat nykyään rauhattomia ja ylivilkkaita? Vapaa leikki on lapsen oikeus ja lapsen kuuluisi osata leikkiä myös yksin. Kultainen keskitie tässäkin asiassa.

 

[Kowalski]

Vaikka kotona olisi virikkeitä kuinka, niin harva äiti kykenee muuttumaan lapsen ikätovereiksi. Ja se ikätovereiden seura on mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Sillä, mistä sitä haetaan, ei ole merkitystä: voi olla päiväkoti, kerho, avoin pk...

Taaperoikäinen ei mielestäni ikätovereiden seuraa vielä säännöllisesti tarvitse. Taaperoksi minä miellän lapsen joka on 2 v tai alle.

Ja minkäänikäinen lapsi ei tarvitse 9-10 h päivähoitoa viidesti viikossa.

 

[TULKINNANVARAINEN]

lapset saa nykyään liikaa ärsykkeitä ja virikkeitä, että uskon olevan hyväksi tylsistyäkkin. mutta silloin ei tarvita videoita ja pelejä. toinen tapa sopii toiselle perheelle ja toinen toiselle. ei voi sanoa kumpi on parempi.

 

[mie]

mulle tuli kanssa mieleen että tarviiko 3v koko työpäivän mittaista virikettä? Jos lapsi auttaa äitiä kotihommissa niin eikö se ole eräänlaista virikettä?
Oma melkein 3v kyllä viihtyy ihan hyvin äitin ja pikkusisaruksen kanssa kotona, ei vaikuta tylsistyneeltä. Omanikäisten lasten seuraa saa nykyään kerhossa ja ihan vauvaikäisestä asti käyty puistossa.

 

[Non compos mentis]

Mä voin ainakin rehellisesti kertoa noudattaneeni varhaiskasvatussuunnitelmaa myös kotona. Meillä ei ollut tietokonetta, eikä telkkaria tuohon aikaan ja muksujen kanssa askartelimme paljon, kävimme läpi vuodenaikojen vaihtelua yms. Plus tietty kodin kaikki askareet, ruoanlaitot, leipomiset, siivoamiset jne. En kuitenkaan kuvittele olevani kummoinenkaan äiti.

 

[bb]

Meillä kotihoidossa 3,5v ja pian 2v.
Meillä on ollut samat rutiinit jo vauva-ajoilta molemmilla. Eli eivät lapset päätä päiväjärjestystä.
Isompi käy kerhossa jossa askarrellaan ja sitä meillä ei pahemmin kotona harrasteta.
Mutta lapset leikkivät jo keskenään niin hyvin ettei minun tarvitse viihdyttää ja isompi on kova järjestämään itselleen ja pienemmälle tekemistä.
Osaavat siis keksiä itselleen hienosti tekemistä eivätkä ole todellakaan tylsistyneitä vaan juoksevat leikkimään omaan huoneeseensa heti kun heräävät.

 

[em]

Mulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, molemmat lapset siellä olleet ja toinen on vieläkin. Mutta sen ajan kun olin kotona järkkäsin kyllä kaikenlaista. Vanhempi oli kotona kunnes täytti 4-v, nuorempi oli 2 v 4 kk, yhtäaikaa siis aloittivat päivähoidossa.

Me ulkoitiin aamupäivällä n. 9-11 ja iltapäivällä n. 15-16.30
Luin ja luen edelleen joka päivä. Pidin ja pidän musiikkituokioita. Annan itseasiassa myös pianotunteja omille lapsille ja naapurin tytölle. Meillä on pianon lisäksi kantele, rumpusetti, kitara, erilaisia marakasseja, kapulat ja triangeli.

Meillä on myös askartelukaappi, josta saa ottaa välineitä jos haluaa. Yhdessä askarrellaan vähintään jotain syksyn lehdistä, kävyistä, joulu- ja pääsisäisaskartelut. Kun olin kotona askarreltiin, piirrettiin ja maalattiin useammin. Kesäisin käytiin myös metsässä marjassa.

Me kyllä käytiin myös 2 krt viikossa perhekerhossa silloin.Että itse en kaikkea tekemistä keksinyt. Ja ruoka-ajatkin oli säännölliset.

 

[Kowalski]

Mun mielestä, anteeksi vaan, kotona ei edes tarvitse järjestää mitään virikettä!

Normaali arki riittää. Mutta normaaliin arkeen ei mun mielestä kuulu se, että lapsi tuijottaa vaan videoita eikä ulkoilua harrasteta ollenkaan.

 

[ap.]

Joo, toi on kyllä totta ettei niitä virikkeitä saisi liikaakaan olla. Tosiaan se kultainen keskitie olis hyvä löytää... Lähipiirissä vaan olen seurannut 3-vuotiasta, joka on kotona äidin ja vauvan kanssa, ja pakko sanoa, että tylsistyneeltä vaikuttaa. On meinaan tosi energinen tapaus, jos olisi yhtään energisempi, voisin veikata adhd:ta! Koko ajan menossa ja tulossa. Nyt lähinnä istuskelee sohvalla ja katsoo videoita. 8 tunnin päiväkotipäivä on pitkä, mutta on se 12 tunnin kotipäiväkin pitkä jos ei ole tekemistä! Tämä tuttavaperheen lapsi on myös tosi temperamenttinen, ja kyllä siellä kotona välillä raivo ja huuto on aika pinnassa. En toki tiedä mistä johtuu, mutta keittiöpsykologin taidoillani olen ajatellut tylsistymistä ja turhautumista syyksi tuolle ihan jatkuvalle kiukuttelulle. Ennen vauvan syntymistä kyseinen lapsi oli päiväkodissa ja innolla iltaisin selitti, ketä kavereita tarhassa oli sinä päivänä ollut, ja mitä oli leikitty yms.

 

[vieras]

Päiväkoti on lasten hoitopaikka silloin kun hoitoa TARVITAAN eli molemmat vanhemmat töissä tai opiskelee.

Päiväkoti EI ole mitään välttämätöntä virikkeiden saannin ja varhaiskasvatuksen kannalta. Ei ne siellä mitään ydinfysiikkaa duunaa, perusjuttuja mitkä kuuluisi kyllä jokaisen osata jos lapsia hankkii.

Koti on se lapsen "pääpaikka". Tämä tuntuisi unohtuvan nykyään monilta. Lapsen paikka on kotona. Perheen kanssa.

Meillä tehdään vähän mitä milloinkin lasten kanssa, jonain päivänä askarrellaan, toisena leivotaan jne.. Toki myös kotitöitä mutta ne on oppinut hoitamaan tehokkaasti.

Eikä se päiväkoti niin ihme paikka ole kuin monet tuntuvat luulevan. Ruokailut, lepohetket, vessa-asiat, siirtymiset ja muut lohkaisevat yllättävän ison osan päivästä. Ulkoilu on useimmiten sitä, että lapset siirretään ulkotiloihin jossa leikkivät keskenään. Oma käsitys ulkoilusta on se, että menen lasten kanssa pihatöihin, leikkimään tai metsäretkelle; pyöräilemään tai pulkkamäkeen. Päiväkodissa aikuisia on aika vähän lapsimäärään nähden, yksilöllistä huomiota tai ohjausta ei ole aina saatavilla. Paljon riippuu myös työntekijöistä mikä on hoidon laatu.

Enkä todella pidä itseäni superäitinä. Mutta kehtaan kyllä väittää että paremmat eväät annan lapsilleni kasvuun kotona ollessani kuin silloin jos lykkäisin heidät säilytykseen pk:hon joka päivä lähes kymmenen tunnin ajaksi.

 

[Non compos mentis]

Mun mielestä, anteeksi vaan, kotona ei edes tarvitse järjestää mitään virikettä!

Normaali arki riittää. Mutta normaaliin arkeen ei mun mielestä kuulu se, että lapsi tuijottaa vaan videoita eikä ulkoilua harrasteta ollenkaan.

Se kai siinä onkin, ettei normaali arki ole selkeä käsite. Kaikenlaista sitä on joutunut näkemään ja kuulemaan. Perusarjessa on virikettä ilman sen kummempia suunnittelemisia, mutta jos ihminen ei tiedä mitä se tavallinen arki on tai miten se toteutetaan, on sen lapsen parempi päivähoidossa.

 

[ap.]

Niin ja vielä sen lisäisin, että lapset on niin erilaisia... Itse olin tosi ujo ja arka lapsi, en ollenkaan sellainen energinen rasavilli, jonka voisin kyllä kuvitella hyötyvän päiväkodista enemmän. Itse opin 4-vuotiaana lukemaan ja sen jälkeen keksin kyllä itselleni virikettä, olisin istunut nenä kiinni kirjassa vaikka vuorokauden ympäri, ja niin taisin istuakin! (Toisaalta ehkä minäkin olisin oikeastaan tarvinnut sitä päiväkotia ja niitä kavereita ja sosiaalisia kontakteja... en nimittäin ole niissä vieläkään kovin hyvä, vaan vetäytyvämpi, enkä lapsena osannut ollenkaan pitää puoliani)

 

[peesi]

Vastakysymys: tarvitseeko lapsi ylipäänsä jatkuvasti virikkeitä ja viihdyttämistä? Voisiko liiallinen virikkeisyys aiheuttaa sen, että niin monet lapset ovat nykyään rauhattomia ja ylivilkkaita? Vapaa leikki on lapsen oikeus ja lapsen kuuluisi osata leikkiä myös yksin. Kultainen keskitie tässäkin asiassa.

peesi tälle.

 

[peesi]

Vastakysymys: tarvitseeko lapsi ylipäänsä jatkuvasti virikkeitä ja viihdyttämistä? Voisiko liiallinen virikkeisyys aiheuttaa sen, että niin monet lapset ovat nykyään rauhattomia ja ylivilkkaita? Vapaa leikki on lapsen oikeus ja lapsen kuuluisi osata leikkiä myös yksin. Kultainen keskitie tässäkin asiassa.

peesi tälle.

 

[Kowalski]

Tylsistyminenkin on hyväksi.

Kamalaa, jos lapsi ei ehdi koskaan tylsistyä....

Kultainen keskitie, se pitäisi löytää tässä virikeasiassakin.

 

[o]

Mullakaan ei ole mitään päiväkotia vastaan. Minä tykkään itse askarrella ja touhuta lapseni kanssa. Askarrellaan vuodenaikojen mukaan. Askartelemme sen kerran kuussa. Muovailemme ja maalataan sormiväreillä yms. Lauletaan yms.

Meillä lapsi on mukana tohuissa. Levittää pyykkiä vieressä, usein ei kyllä pyykit päädy narulle vaan lattialle levittelee niitä

Minun mielestä lapsella ei tarvitse olla kauheasti virikkeitä. Lapsi nauttii tavallisesta olemisesta ja kunnon päivärytmistä. Lapsi nauttii läsnäolosta ja vaikkapa kirjojen lukemisesta.

 

[Jellonainen]

Vaikka kotona olisi virikkeitä kuinka, niin harva äiti kykenee muuttumaan lapsen ikätovereiksi. Ja se ikätovereiden seura on mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Sillä, mistä sitä haetaan, ei ole merkitystä: voi olla päiväkoti, kerho, avoin pk...

Taaperoikäinen ei mielestäni ikätovereiden seuraa vielä säännöllisesti tarvitse. Taaperoksi minä miellän lapsen joka on 2 v tai alle.

Ja minkäänikäinen lapsi ei tarvitse 9-10 h päivähoitoa viidesti viikossa.

Samaa mieltä.

Ja samaa mieltä olen niidenkin kanssa, jotka kirjoittivat ettei lapsi tarvitse jatkuvasti virikkeitä. Ihan totta, toimettomuus kasvattaa lapsen mielikuvitusta.

Mutta oli minusta ihanaa perjantaina kun 4v tuli päiväkodista kotiin ja kertoi aivan tohkeissaan käyneensä vedenalaisessa maailmassa, oli saanut siellä kuulemma karkin ja mukaansa paperisen hymynaaman. Minulle ei oikein selvinnyt mikä se maailma oli, ilmeisesti toisen pk-ryhmän jonkinlainen näyttely. Mutta se oli joka tapauksessa ollut suuri elämys lapselle, ja paljon on tietenkin kiinni siitä kuinka hoitajat lapsille asian esittävät. En minä osaa samalla tavalla.

 

[.]

Mun mielestä on just hyvä, ettei ole noita virikkeitä KOKO ajan. On hiljaista ja rauhallista, puuhaillaan pikkuhiljaa mitä lystätään.

Meillä kyllä luetaan paljon, mutta toki myös kohtuullisesti on tarjolla telkkaria ja tietokonepelejä. Askartelen silloin kun viitsin, tarvikkeet on tarjolla kun lapsi itse innostuu tekemään. Värityskijrat on aina avoinna askartelupöydällä, niitä voi tehdä kun siltä tuntuu.

Ulkoillaan myös päivittäin.

Minusta ihan riittävästi virikkeitä. Toki kavereita saisi olla enemmän, mutta on sentään päiväkerhossa.

 

[i]

Meillä lapsi saa toisten lasten seuraa kun hän käy leikkitoiminnassa. Pakko ei sinne päiväkotiin ole sen takia viedä.

 

[i]

Meillä lapsi saa toisten lasten seuraa kun hän käy leikkitoiminnassa. Pakko ei sinne päiväkotiin ole sen takia viedä.

 

[vieras]

Mun mielestä, anteeksi vaan, kotona ei edes tarvitse järjestää mitään virikettä!

Normaali arki riittää. Mutta normaaliin arkeen ei mun mielestä kuulu se, että lapsi tuijottaa vaan videoita eikä ulkoilua harrasteta ollenkaan.

Se kai siinä onkin, ettei normaali arki ole selkeä käsite. Kaikenlaista sitä on joutunut näkemään ja kuulemaan. Perusarjessa on virikettä ilman sen kummempia suunnittelemisia, mutta jos ihminen ei tiedä mitä se tavallinen arki on tai miten se toteutetaan, on sen lapsen parempi päivähoidossa.

Juuri näin. Päiväkodissa lapsi ei koskaan näe tavallista arkea, sitä mistä elämä koostuu: ruoanlaittoa, pyykinpesua, kaupassakäyntiä (parhaimmillaan äiti ja isä käyvät tietysti kaupassa ennen kuin hakevat lapset hoidosta). Päiväkodin elämä on sellaista.. lasten maailmaa. Siellä ei tapahdu mitään todellista, sellaista millä olisi lapselle merkitystä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kyllä ainakin meidän 3-vee hyppisi seinille, ellei sille järjestäisi virikkeitä. Ilmeisesti päivähoito on pilannut sen. Mutta ihan viikonloppuisinkin meillä on askartelut, piirtämiset, lukemiset leikin ohella valikoimissa. Oli tosi vihainen, kun joudin perumaan kukkien siementen istuttamisen - multa oli jäässä...

Trust me - arkea lapsi näkee viikonloppuisinkin ja iltaisin.

 

[Kowalski]

Meillä lapsi saa toisten lasten seuraa kun hän käy leikkitoiminnassa. Pakko ei sinne päiväkotiin ole sen takia viedä.

Mitä on leikkitoiminta?

 

[Adea]

Kyllähän pieni vauva joskus laittaa sen arjen päälaelleen, toisilla pidemmäksi aikaa kuin toisilla. Ei se telkkarin tuijottaminen ole hyväksi kellekkään, jos se määrää sen arjen tahdin ja toimii koko päiväisenä viihdykkeenä. Mutta toisaalta niinkuin monet tuossa jo sanoivat, lapsille se pyykinripustaminen ja ruuan laitossa autto on niitä arjen ihmeellisiä elämyksiä. Ja lapsi saa leikin mistä vain.