Ei vaan jaksa
Huokaus...kertokaa "parantuuko" tää koskaan ja koska? Monta kertaa päivässä saa kuulla vininää ja porua ihan mitättömien juttujen takia ja mua alkaa välillä oikeasti kypsyttää. Ei auta vaikka kuinka psyykkaan itteeni et olen onnekas ku oon edes saanu lapsen ja joka vielä on terve jnejne.. Mutta äskenkin ku söivät pikkusisaruksen kanssa nuudelia, niin esikoinen 3,5v vinkuu ja rääkyy kun ei saa nuudeliaan haarukkaan, kun taas pienempi 2v tyytyväisenä syö avustaa kädellä jos ei jonkun kertaa satu haarukkaan saamaan..
Isommalla on AINA joku huonosti, sukka jalassa, joku kaulus tai paita josta vinisee, parku tulee hyyyyyyvin helposti. Samoin jos joku palikka ei pysy (mahdottomassa paikassa) leikeissä paikallaan niin poru ja raivarit, huutoa. On muutenkn sellanen tyyppi, että hanskat tiskiin jos joku ei heti onnistu. On ekat kaksi vuotta herännyt AINA itkulla, nykyään ei sentään enää mut herää ehkä puolet aamuista edelleen ns. tyytymättömänä, naama nyrpeenä. Ei silleen et jee, uusi päivä, mitäs tehtäis? kuten pikkusisaruksensa..
Jotenka kysynkin et onko kellään ollu samanlaista lasta ja lähteekö tää kasvun myötä vai onko pysyny vahvana luonteenpiirteenä viel aikuiseksi asti? Ja miten mä jaksan olla kärsivällinen ku JOKA päivä sitä väninää kuuluu, välillä niin et tekis mieli laittaa lapsi hoitoon ihan siks.. Niin ja tekee myös sellasta tuskasen kuulosta ähkintää usein, vähästäkin, on joku reaktiotapa joka sillä on aina ihan vauvasta saakka ollu..
Isommalla on AINA joku huonosti, sukka jalassa, joku kaulus tai paita josta vinisee, parku tulee hyyyyyyvin helposti. Samoin jos joku palikka ei pysy (mahdottomassa paikassa) leikeissä paikallaan niin poru ja raivarit, huutoa. On muutenkn sellanen tyyppi, että hanskat tiskiin jos joku ei heti onnistu. On ekat kaksi vuotta herännyt AINA itkulla, nykyään ei sentään enää mut herää ehkä puolet aamuista edelleen ns. tyytymättömänä, naama nyrpeenä. Ei silleen et jee, uusi päivä, mitäs tehtäis? kuten pikkusisaruksensa..
Jotenka kysynkin et onko kellään ollu samanlaista lasta ja lähteekö tää kasvun myötä vai onko pysyny vahvana luonteenpiirteenä viel aikuiseksi asti? Ja miten mä jaksan olla kärsivällinen ku JOKA päivä sitä väninää kuuluu, välillä niin et tekis mieli laittaa lapsi hoitoon ihan siks.. Niin ja tekee myös sellasta tuskasen kuulosta ähkintää usein, vähästäkin, on joku reaktiotapa joka sillä on aina ihan vauvasta saakka ollu..