lapsen uhma + raskaus... tekisi mieli itkeä!!

Olen niin henkisesti ja ruumiillisesti väsynyt En ikinä osannut kuvitella, että tämä voi olla näin rankkaa... :ashamed:
Tyttö kohta 1v 7kk ja itse olen rv27... Lapsen kantaminen tuntuu jo nyt vaivalloiselta, ja ärsyttää kun en jaksa pitää sylissä seisoviltaan tyttöä kauaa. Tyttö saa "miljoona" raivokohtausta päivässä ja itsellä on niin avuton olo, kun ei yksinkertaisesti jaksaisi nostella syliin tai tehdä jotain...

Tyttö yrittää aina potkia mun mahaa kun vaihdetaan vaippaa tai muuten vaan vääntää itseään. Näyttää ihan sille, kuin vekara nauttisi siitä kun äiti on oikein tuskanen ja pillahtamassa itkuun, kun mikään ei voi sujua.

Tänään lenti sitten ruokaillessa ruuat seinille, tyttö riuhtaisi multa lusikan pois kädestä ja ruoka lensi. Ensin olin yrittänyt syöttää ja saada tyttöä itse syömään vaikka kuinka pitkän ajan... Mun päässä sumeni ja tukistin tyttöä niskavilloista Juu mä tiedän ettei noin saisi tehdä, mutta oli jo niin toivoton olo etten tiennyt enää mitä tehdä...

Joka asian tekeminen tuntuu olevan täyttä kaaosta.
Eilenkin aloin itkemään, kun en saanut tyttöä istumaan turvapenkkiin. Selkään sattuu jo muutenkin kumarassa oleminen, niin lapsi vääntää itsensä monta kertaa tikkusuoraksi tai roikkuu jotenkin, että on ihan mahdoton saada turvavöitä kiinni...

Mä olen niitä ihmisiä joilla pinna lyhenee raskauden loppua kohden ja pelottaa kyllä aika paljon tämä loppu aika miten jaksan lapsen kiukuttelua ym. temppuilua.

Kertokaa miten ihmeessä olette selvinneet tästä ajasta?!

 

Öh.. vaihdatko oikeasti makuuasennossa vaipan 1v7kk ikäiselle? Miksi?

Tsemppiä!

 

Poistu tilanteesta ja palaa vasta kun olet rauhoittunut! Sä olet ylittänyt nyt sen rajan mikä ei ole tehty ylitettäväksi, jokaisella on oikeus koskemattomuuteen! Se pieni ihminen on lapsi ihan pieni vielä. Ei se tee niitä asioita kiusallaan vaan se on kehitysvaihe. Tiedän kyllä minkä kanssa elät. Itselläni 2-vee ja täysiuhma päällä.

 

Onko sulla miestä, joka vois hoitaa lasta et pääsisit tuulettumaan? Ehkä vaikka pieni kävely päivittäin?

Itsellä ei oo vielä uhmaikäistä mutta raskaana oon ollut joten voin vaan kuvitella.

 

Kuulostaa tosi tutulta. rv22 ja esikoinen 1v7kk. Uhma on tietty kovasti käynnissä. Toi vaipanvaihtohomma on harvinaisen tuttua. (Ja selällään vaihdan minäkin kakkavaipat, usein pissankin.) Syöminen on kans oma lukunsa ja tuossa pari tuntia sitten mies jo komensi pois keittiöstä kun huomasi epätoivoni kun poika venkoili. Nostamista on onneksi vähemmän *kopkop* nykyään kun poika jaksaa kävellä vähät portaat ja muutettiin hissitaloon. HArjotellaan lyhyitä kävelymatkoja lähikauppaan ym. Ja tietty se heittäytyi istumalakkoon tänään muskarimatkalla. Onneksi ei keskelle suojatietä, mutta ei se kaukana ollut.

En tajua miten jaksan keväämmällä. Itselläni on lähtökohtaisesti heikko ja leikattu selkäkin.

 

Ei ole vielä käytännön kokemusta, mutta vertaistukea löytyy Esikoinen on juuri tuon 1v7kk, rv26+0 menossa. Niskavilloihin en ole käynyt, mutta huutanut kyllä. Hankalimmat hetket ovat osuneet ihan lähipäiville, tänään viimeksi puin rimpuilevaa lasta hiki hatussa ja viimeisin keinoin. Edellisen kerran sama tapahtui anoppilassa muutama päivä sitten, siitä seurasi kipeä vatsa, supistuksia ja pientä verenvuotoakin. Selkä on ollut jumissa jo kolmisen viikkoa...

Mä sinnittelen eteenpäin ihan sillä, että uskon tämän helpottavan toukokuussa. Kun ei tarvitse enää varoa vatsaa. Ja ehkä kehtaan pyytää enemmän apuakin, "kun on vauvakin" - juuri nyt on pirun vaikea pyytää apua edes viiddeksi minuutiksi, kun tuntuu, että pitäisi näyttää että pärjää, ettei ihan olemattomin voimavaroin ole toista hankkimassa.

Pääsetkö yhtään yksin ulos? Mä otan kaiken irti pienistäkin tuokioista koiran kanssa kaksin pihalla. Tuo vatsahan tämän ongelmaksi tekee, ja ulkona ei ole tarvetta ottaa yhtään rimpuilijaa syliin. Kyllä tämä tästä ihan tosissaan urkenee, kun ei tarvitse varoa masuasukkia ja kroppa alkaa taipua taas ihan entiseen malliin.

Tsemppiä!!

 

[QUOTE="pipari";23089321]Öh.. vaihdatko oikeasti makuuasennossa vaipan 1v7kk ikäiselle? Miksi?

Tsemppiä![/QUOTE]

Pysyy lapsi paremmin aloillaan, eikä karkaa kakkaisen takapuolen kanssa jonnekin sohvalle istumaan... Välillä vaihdan niin että lapsi makaa ja välillä niin että on seisaallaan.

 

Täällä rv 21+0 huomenna ja talosta löytyy parin viikon päästä 2 vuotta täyttävä, erittäin voimakkaan uhman omaava neiti tempperamentti Välillä on vaikeaa, erittäinkin. Etenkin sillon kun väsyttää. Mut sitten otan tytön kainaloon ja mennään sänkyyn lepäämään. Kummasti piristyy ja jaksaa taas. Voimahali sulle Jos jotain positiivista pitää löytää, niin ole onnellinen että se uhma on nyt, jospa sitten olisi helpompi vaihe kun vauva syntyy Sitten voi olla vielä väsyttävämpää kun vauva on ja ois se uhma mikä nyt on. Kuitenkin, koita jaksaa

 

"vieras", joka kirjoitit olevasi myös "selkävaivainen". Minullakin on lievä skolioosi ja alkaa aina oireilemaan pitkään kestäneissä rasitustiloissa. Nyt varsinkin tuntuu, että jos on kumarassa tai kyykyssä pitkän aikaa, niin selkä menee poikki! Maha tuntuu painavan tosi paljon vaikkei esikoisesta niin tällaisia ongelmia ollut.
Eniten ärsyttää se, kun on saanut kuvan joistain äideistä, että ne ihan "teräsnaisina" kanniskelevat ja käyvät suurinpiirtein juoksulenkeillä viimeseen päivään asti... Ja itse pitääkin olla sitten näin vaivanen Tuntuu välillä ettei mies usko mua, luulee mun teeskentelevän ja että vedän tekosyyksi joihinkin asioihin raskauden, vaikka en todellakaan usein apua pyydä (just tuon takia).

"jojo", mullakin menee järki tähän mahaan, on jo sen kokonen ihan kuin viimesillään olis En mä jaksa niin hysteerisesti sitä varoa, mutta en tietenkään päästä pomppimaan sen päällä... Ja tuo on niin totta, että sitä alkaa jo olemaan aika kankea kun on tämä kellikka edessä joka paikassa :/
On mulla onneksi mies ja olen pyytänytkin nyt enemmän omaa aikaa, kun en todellakaan jaksa nyt olla viikkoa putkeen vaan kotona tai melkein viikkoa... Mutta oon paljon lapsen kanssa kahdestaan ja tajuan pyytää omaa aikaa vasta sitten kun olen täysin uupunut ja finaalissa.
Miksi sitä pitää teeskennellä olevansa voimakkaampi ym. vaikkei välttämättä tarvisi?
Toivottavasti synnytyksen jälkeen vähän helpottaisi!

 

Varmaankin nauttii juuri sinun kiusaamisestasi. Olisiko kannattanut pitää pidempi väli lapsilla?

 

mulla aikanaan oli iso masu, ja kyllä 4vuotias joka käyttäytyi kuin 2vuotias,paitsi että oli ovelampi ja vahvempi. vieläkin saan ihmetellä että miten ihmessä sitä niitten kaikkien vaivojen kanssa jaksoi yhtään mitään,edes selvisi "hengissä" siitä.nimittäis esikoinen jatkoi uhmakasta käytöstään ja heräsi kukon laulun aikaan, kuopus valvoi puoli yötä. huoh.. onneksi nukkuvat molemmat kunnolla nykyään.

niin ja nim.taas tätä mitenkähän sitä voi etukäteen tietää mitä on edessä jos esikoinen on tosi pieni vielä, sitä ajattelee että helpottaa iän myötä, ja sit löytääkin itsensä tilanteesta jossa on loppu raskausvaivojen takia ja esikoinen onkin vaan entistä hankalampi,mutta mistä sen voi tietää etukäteen?

jos mulla ois ollut mies kun esikoinen oli 6kk iässä olisin halunnut heti uuden vauvan(onneksi ei ollut miestä koska selvisi että yhdessäkin lapsessa oli hommaa riittävästi)

-silloin vielä ihmettelin että miten ihmeessä ihmiset voi hermostua niin pienelle, kuin 2vuotiaalle, en mä ainakaan vois sellaselle ikinä hermostua. tuli sit selväksi että miten 2vuotiaallekkin jotkut hermostuu(oli vähän eri asia olla 24/7 sen 6kuukautta lapsen kanssa, kuin 24/7 sen 2vuotta)