Lapsen syntymäpäivä harmittaa/kaduttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jossittelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä olin salaa helpottunut siitä, että meidän poika syntyi tammikuun puolella (eikä joulukuussa), koska loppuvuoden poikalapset ovat tilastollisesti riskiryhmässä kouluongelmien suhteen. Tilastothan ei tietenkään kerro mitään meidän lapsesta, mutta silti minusta on vain hyvä että lapsi saa vähän keskimääräistä enemmän aikaa kypsyä ennen koulunalkua / yläkouluun siirtymistä / jne.

Toinen lapseni on heinäkuun lapsonen. Silläkin miinuksensa, synttärivieraita pitää vähän hätyytellä että muistavat lomiltaan tulla.

Mutta nää nyt oikeasti on asioita joilla ei ole yhtikäs mitään merkitystä, joten kannattaa keskittyä johonkin olennaisempaan :)
 
Se mua harmittaa lapsen syntymäajassa tällä hetkellä, kun olen muutenkin äitiseuraa vailla ja joka paikassa törmäämme vain näihin kesällä syntyneisiin ja tuntuu, että puolen vuoden ikäero tässä vauvavaiheessa on niin suurta. Emme ole löytäneet saman ikäistä seuraa.

Tulevaisuutta miettien, mua harmittaa se, että jos lapsi on luokkansa vanhin ja se onkin hänestä kamalaa. Ja verrataanko häntä helposti muihin? Oletetaanko, että luokan vanhimman pitäisi osata lukea ja kirjoittaa ja vaikka mitä ennen muita? Ja mitä jos ei osaakaan?

Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta, ja nyt on mietityttänyt, että kun olikin suht helppoa raskautuminen niin miksei voitu jättää tätä yhtä kuukautta väliin ja jos olisikin tärpännyt niin, että olisi syntynyt helmikuussa.. Pitäisin tällä hetkellä sitä kuukautta "turvallisempana", kun ei olisi niin alkuvuodesta. Omaa tyhmyyttäni, kun en lapsentekohetkellä osannut ajatella muuta kuin sitä, että haluan nopeasti sen vauvan, jota olin odottanut! :(
 
On sullakin ongelmat, olishan se kiva olla kesällä syntynyt, ei voi pitää kaverisynttäreitä kun kaikki on lomilla. Meillä toinen on tammikuussa ja toinen marraskuussa eikä kumpaakaan ole tarvinnut harmitella. Toinen on luokkansa vanhin ja toinen nuorin, iso juttu????



heh heh, ongelma se tämäkin mutta touko ja kesäkuussa syntyneet ja aina on niin ettei kaverit pääse kun on mummolassa, lomalla, siellä tai täällä. monet synttäri-itkut itketty kun ketään ei pääse juhlimaan. käynyt niinkin että kovasti odotettu mut ketään ei tullut.


itte syntynyt jouluna ja aina harmitus oli päällä kun olin luokan nuorin
 
Se mua harmittaa lapsen syntymäajassa tällä hetkellä, kun olen muutenkin äitiseuraa vailla ja joka paikassa törmäämme vain näihin kesällä syntyneisiin ja tuntuu, että puolen vuoden ikäero tässä vauvavaiheessa on niin suurta. Emme ole löytäneet saman ikäistä seuraa.

Tulevaisuutta miettien, mua harmittaa se, että jos lapsi on luokkansa vanhin ja se onkin hänestä kamalaa. Ja verrataanko häntä helposti muihin? Oletetaanko, että luokan vanhimman pitäisi osata lukea ja kirjoittaa ja vaikka mitä ennen muita? Ja mitä jos ei osaakaan?

Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta, ja nyt on mietityttänyt, että kun olikin suht helppoa raskautuminen niin miksei voitu jättää tätä yhtä kuukautta väliin ja jos olisikin tärpännyt niin, että olisi syntynyt helmikuussa.. Pitäisin tällä hetkellä sitä kuukautta "turvallisempana", kun ei olisi niin alkuvuodesta. Omaa tyhmyyttäni, kun en lapsentekohetkellä osannut ajatella muuta kuin sitä, että haluan nopeasti sen vauvan, jota olin odottanut! :(

Lapsi ei sitä tule harmittelemaan, että on syntynyt alkuvuodesta, vaan muut ovat hänelle kateellisia. Toisaalta ikäerot tasoittuvat kouluun mentäessä. Muutama kuukausi alle 2 vuotiaana tuntuu vielä, mutta 5 vuotiaana ei enää missään. Ja jos tutustuminen muihin äiteihin on tuosta kiinni, niin ei niistä ystävyyssuhteista paljoa muutakaan iloa olisi.
 
AP ootko nyt ihan tosissasi???

Jep, pienet on ongelmat. VOI kamala jos vauva ei ole kuukaudelleen saman ikäinen kuin muiden mammakerholaisten lapset...Kuin tuostakin voi selvitä. Anteeksi ilkeämielisyys, mut olkoo se läpy kasvoille että heräät, tuo ei ole ongelma. Se on on härkäsen tekemistä kärpäsestä. Tai tikku paskassa.
 
No enemmänkin kannattais harmitella, jos lapsi ois syntyny kesä-heinäkuussa...ei koskaan synttärijuhlai pk.ssa tai koulussa tai kerhoissa, kun kutsut kavereita synttäreille, suurin osa on lomareissuilla, eikä pääse tulemaan etc
 
Mä oon itse syntynyt kesällä ja aina oli tupa täynnä kavereita synttäreillä, tosin sillon asuttiin aina sellaisessa kerrostalossa missä oli paljon lapsia niin niistä oli vieraita yllin kyllin. Enää ei tälläistä meininkä tunnu olevan missään :|
 
Meidän ekaluokkalainen on syntynyt 2.1. ja hyvin ylpeä siitä, että on luokkansa vanhin.LÄhinnä itse ajattelin, että oli loisto juttu ettei syntynyt ennen vuoden vaihdetta luokkansa nuorimmaksi.
 
Pienet on onneksi ap sinun murheesi! Toivottavasti tuo tulee olemaan niitä suurimpia ongelmiasi, hih.

Koen alkuvuodesta syntymisen hyvänä juttuna. Olen itsekin syntynyt tammikuussa.
Lapsena siitä oli vain etua ja nuorena ehkä suurin haittapuoli oli se, että jotkut olivat näreissään kun sain ajokortin aikaisemmin ja niin sitä alkoholiakin. Siitä sitten voit ap vanhempana murehtia.. ruinaako lapsesi kaveritkin hakemaan tupakkaa tai alkoholia kaupasta.
Peruskoulussa oli aloittaminen helpompaa vaikka osasin jo lukeakin melko sujuvasti ennen sen alkamista. Usein alkuvuodesta syntyneet ovat hiukan kehittyneempiä loppuvuodesta syntyneisiin nähden. Ehkä sattumaa mutta minullekin oli kaikki oppiaineet hävettävän helppoja.. ehkä äitini valitsi riittävän fiksun isän geenien puolesta? ;)

Olisit vain onnellinen ihanasta tammivauvastasi! Voisitko harkita edellisen vuoden lopulla syntyneiden äitien tapaamispaikkoja ja seuraa heistä? Silloin ne vauvat olisivat suht samalla tasolla.
 
No meidänn ekaluokkalainen poika on luokkansa nuorin, marraskuun lopulla syntynyt, mutta on silti luokkansa pisimpiä, edistynein lukemisessa, laskemisessa ja kirjoittamisessa....Että ei se syntymäkuukausi mitään ratkaise ja erot tasoittuvat kyllä ajan myötä.
 
[QUOTE="Tea";30782265]No meidänn ekaluokkalainen poika on luokkansa nuorin, marraskuun lopulla syntynyt, mutta on silti luokkansa pisimpiä, edistynein lukemisessa, laskemisessa ja kirjoittamisessa....Että ei se syntymäkuukausi mitään ratkaise ja erot tasoittuvat kyllä ajan myötä.[/QUOTE]

Sama homma, taitojen puolesta tuo marrraskuopus luokassa ei eroa muista. Matikkaa se osaa paremmin kun muut tällähetkellä. Ei mitään hätää pärjäämisessä. Kukaan luokan aloittanut ei osannu lukea alkusyksystä.
 
[QUOTE="Tea";30782265]No meidänn ekaluokkalainen poika on luokkansa nuorin, marraskuun lopulla syntynyt, mutta on silti luokkansa pisimpiä, edistynein lukemisessa, laskemisessa ja kirjoittamisessa....Että ei se syntymäkuukausi mitään ratkaise ja erot tasoittuvat kyllä ajan myötä.[/QUOTE]
Toki joitain poikkeuksia voi olla, mutta et kai todella väitä että 7,5-vuotiaat eivät olisi keskimäärin kehittyneempiä kuin 6,5-vuotiaat.
 
Toki joitain poikkeuksia voi olla, mutta et kai todella väitä että 7,5-vuotiaat eivät olisi keskimäärin kehittyneempiä kuin 6,5-vuotiaat.

Tjaa, vaihtelee varmaan. Itse oon kans syntynyt loppuvuodesta, eikä koulun aloittamisessa sinällään ollut ongelmia. Osasin lukea, pärjäsin kaikissa oppiaineissa hyvin ja olin luokan pisimpiä. Siitä jäi vähän kurja maku suuhun, että opettajat ja muut aikuiset kohtelivat mua pelkästään mun pituuteni takia vanhempana, kuin luokan vanhimmat tytöt. Eli multa vaadittiin enemmän kuin niiltä mua 11 kuukautta vanhemmilta lapsilta, mitä tuli käytökseen ja sosiaalisiin taitoihin.

Eli tuo arvio siitä, miten kehittynyt on ikäänsä nähden, ja miten sitten pärjää luokassa pohjaa aika moniin juttuihin. Se on harvoin täysin objektiivinen, eli vain yksilön ikään ja yleiseen ikätasoon pohjautuva. Pojille sallitaan enemmän, kuin tytöille, ja pienikokoisille enemmän, kuin isoille huolimatta siitä, kuka on selvästi vanhempi ja kuka ei. Ja yleensä nuo ikätasoarviot tehdään ikävuoden, ei ikävuosien + kuukausien perusteella.
 
Toki joitain poikkeuksia voi olla, mutta et kai todella väitä että 7,5-vuotiaat eivät olisi keskimäärin kehittyneempiä kuin 6,5-vuotiaat.

Hmm, itselläni on kolme loppuvuoden lasta ja he kaikki ovat oppineet lukemaan 4-vuotiaana ja eskariin mennessä on kahlattu siis kirjaston lastenosastoa tosi paljon läpi. Eihän kolme lasta vielä tilastoa tee, mutta ei minusta pelkkä syntymäkuukausi tällaisia asioita ratkaise. Enemmän taitaa vaikuttaa perimä ja perheen tarjoama mahdollisuus kiinnostua kirjoista/tiedonhausta.
 
Toki joitain poikkeuksia voi olla, mutta et kai todella väitä että 7,5-vuotiaat eivät olisi keskimäärin kehittyneempiä kuin 6,5-vuotiaat.


En, vaan kerroin esimerkin meidän lapsesta. Mun mielestä on ihan turha miettiä koko asiaa, koska todellakaan syntymäkuukausi ei kerro yhtikäs mitään lapsen omaksumiskyvystä, motivaatiosta jne. Moni muukin asia vaikuttaa paljon enemmän.
 
Meillä myös loppu vuoden lapsia (3 joulukuista ja 1 marraskuinen), kaikilla on sujunut koulu hyvin, sekä kaverisuhteita solmittu normisti. Joten olen myös taipuvainen ajattelemaan, ettei syntymäkuukausi ole merkittävin juttu oppimisessa ja kehityksessä pidemmän päälle.
 
Sinä ap murehdit asiaa, jota lapsesi saattaa murehtia korkeintaan nuoruusikänsä. Sen jälkeen kun täyttää 18-vuotta on aika pitkälti ihan sama mikä päivä vuodesta on syntynyt.. tietysti jos on syntynyt arkipäivänä niin saa sen kunniaksi 50-vuotispäivänä ylimääisen arkivapaan töistä. :) Murehdit asiaa, joka koskettaa lasta vain muutaman ekan vuoden ajan kun elinikä lapsellasi on kymmeniä vuosia.

Minun toinen lapsista on syntynyt 2.1 enkä ole koskaan kokenut siitä ahdistusta.. tytön la oli 20.12 ja todellakin vuoden pari viimeistä päivää olin hissun kissun, ettei olisi syntynyt vanhan vuoden puolelle. Se on jännää kun alle 48 tuntia vaikuttaa tytön elämään niin, että hän menee vuoden myöhemmin kouluun. Minusta se on vain hyvä.. saa vuoden pidempään olla lapsi ilman kouluvelvollisuuksia kuin paria päivää nuoremmat lapset. :)
 
Ikäeron tosiaan huomaa tuossa vaiheessa! Osa saman vuoden lapsista ei ole edes hedelmöittynyt, kun sinun lapsesi jo jokeltelee :D
Meillä alku- ja loppuvuodesta syntyneitä. Ei ole vaikuttanut mitenkään. Geenit ja persoonallisuus enemmänkin vaikuttavat.
Joulukuussa syntynyt oppi lukemaan 4-vuotiaana ja luki ääneen lokakuiselle isoveljelleen, joka oppi lukemaan ekaluokan syksyllä.
 
Minulla on 11.1 syntynyt poika, joka on "ylpeä" ja iloinen siitä, että on luokan vahvin, paras matikassa ja oppi lukemaan liki 4 vuotta aiemmin kuin hitaimmat.
Ei mitään traumoja.

On tosi kiva että on iloinen ja ylpeä lapsen puolesta ja lasta pitääkin kyllä kehua ja kannustaa. Mutta eikös juuri jossain ollut että vääränlainen kehuminen, toisten yläpuolella asettaminen saattaa altistaa narsistisille piirteille. Muistathan myös mainita lapsellesi että joku toinen saattaa olla parempi toisessa asiassa ja opettaa lapsesi hyväksymään se ettei aina voi ja tarvitse olla paras. Muistattehan että kehumisen ja kannustamisen sijasta lapsille on aivan yhtä tärkeätä opettaa pettymistä, nöyryyttä ja sitä ettei ole joka asiassa muiden yläpuolella.

Mutta onnea ja iloa teille joka tapauksessa :)
 

Yhteistyössä