lapsen suusta....

[satikka]

Oltiin eilen lähössä ulos hieman alle 3 v.lapsen kanssa ja hän sanoi et pompi äiti sinäkin lapakoissa.
Mä tuumasin et en voi kun mulla ei ole kumppareita.
Lapsi oli hetken hiljaa ja pian sanoi et mun pitäs ostaa sulle kumpparit,no muahan tietenkin hymyilytti toisen hyväntahtosuus.
Hetken päästä vielä tokas et oisko semmoset Muumi-kumppalit hienot?
Minä vastasin et nehän vois kyl olla nätit ja kysyin et mistäs sä ostasit ne vastaus oli et mää ostan jostain malketista sulle ne.

Siinä sitten lähtötohinoissa sanoin et äiti ottaa sateenvarjon mukaan jos alkaa satamaan niin pikkunen sanoi et määkin haluaisin oman sateenvaljon,eikö niin äiti.
Sanoin että me voitais isän kanssa miettiä sulle semmoista.Lapsi kattoi mua hetken hiljaa ja kysyi et mietitäänkö me nyt sitä.

Se on niin positiivisen helppoa tuo lapsen ajattelu.Kaikki järjestyy!

 

[nytkypylly]

juu, tuo mutkattomuus on parasta! jos jotain ei oo, niin se voidaan hankkia, ja heti =) ja tottakai te mietitte ihan koko ajan sitä sateenvarjoa ihana!

 

[Nocturne]

Toisinaan toivon että aikuiset edes hitusen säilyttäis itsessään tuota mutkattomuutta mikä lapsella on. Ja sellasta ajatuksen positiivista lentoa että kaikki hoituu ei turhia murheita =)
Siksi rakastankin työskentelyä lasten kanssa saa päivät kulkemaan kuin siivillä kun uskaltaa heittäytyä täysillä mukaan.

 

[Ruusulähde]

:saint: Poika 4-5 vuotiaana: "Äiti, on se niin grimitiivistä...."
"Niin mikä?" P:" No, kun ei oo muita juttukavereita, kun on toisemme."