R
rupunen
Vieras
Meillä tyttö 7v, joka syksyllä aloittaa koulun. Loppukeväästä vaihdoimme myös paikkakuntaa, jolloin tytön ystävät jäivät satojen kilometrien päähän. Ja tämä kaikki on tytölle ihan hirveän vaikeaa. Osasin jotain tällaista odottaakin, koska tyttö on tosi herkkä ja kova murehtimaan asioita. Ja vaikka tiedän kyllä, että sopeutuminen vie aikaa, niin jotain kullankallista lisäideaa olisin vailla.
Tyttö ei ole niinkään itkuinen, eikä oikeastaan puhu ikävästään. Mutta muuton aiheuttama mielenmyllerrys purkautuvat apeutena ja ruokahaluttomuutena. Tyttö ei keksi tekemistä, ei osaa tarttua mihinkään leikkiin, jollen minä ole siinä hänen kanssaan leikkimässä. Hän on aina ollut hieman arka tutustumaan toisiin ja on luonteeltaan hitaasti lämpiävä. Tämän kuukauden aikana hän on yhden ystävän pihapiiristä löytänyt, mutta koska tällä toisella tytöllä on paljon muitakin ystäviä, niin hän ei aina ehdi olla meidän tytölle kaverina, eikä monestikaan ole kotona, kun tyttö menee häntä hakemaan. Muuten emme täältä seudulta vielä itsekään tunne oikein ketään.
Mulla ihan sydäntä raastaa nähdä tyttö noin apeana ja surullisena
Nuorempi sisarus on ihan toisen sorttinen, hän itkee silloin kun on itkun aika ja sitten touhu jatkuu taas. Mutta tämä vanhempi tyttö hautoo kaiken sisäänsä ja suru vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Olen yrittänyt keskustella tytön kanssa, kannustaa, tukea. Ollaan halailtu, sylitelty. Pyörillä ollaan yritetty tutustua lähiympäristöön. En vain tiedä ovatko lähiseutujen muut lapset vielä päiväkodeissa, koska leikkipuistot ovat aina tyhjät. Itse olen tällä hetkellä työttömänä ja siksi myös päivisin kotona. Haluaisin niin, että tyttö löytäisi myös tältä seudulta ystäviä, sopeutuminen olisi niin paljon helpompaa. Koulun alkuun on vielä kovin pitkä aika..
Tyttö ei ole niinkään itkuinen, eikä oikeastaan puhu ikävästään. Mutta muuton aiheuttama mielenmyllerrys purkautuvat apeutena ja ruokahaluttomuutena. Tyttö ei keksi tekemistä, ei osaa tarttua mihinkään leikkiin, jollen minä ole siinä hänen kanssaan leikkimässä. Hän on aina ollut hieman arka tutustumaan toisiin ja on luonteeltaan hitaasti lämpiävä. Tämän kuukauden aikana hän on yhden ystävän pihapiiristä löytänyt, mutta koska tällä toisella tytöllä on paljon muitakin ystäviä, niin hän ei aina ehdi olla meidän tytölle kaverina, eikä monestikaan ole kotona, kun tyttö menee häntä hakemaan. Muuten emme täältä seudulta vielä itsekään tunne oikein ketään.
Mulla ihan sydäntä raastaa nähdä tyttö noin apeana ja surullisena
Nuorempi sisarus on ihan toisen sorttinen, hän itkee silloin kun on itkun aika ja sitten touhu jatkuu taas. Mutta tämä vanhempi tyttö hautoo kaiken sisäänsä ja suru vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Olen yrittänyt keskustella tytön kanssa, kannustaa, tukea. Ollaan halailtu, sylitelty. Pyörillä ollaan yritetty tutustua lähiympäristöön. En vain tiedä ovatko lähiseutujen muut lapset vielä päiväkodeissa, koska leikkipuistot ovat aina tyhjät. Itse olen tällä hetkellä työttömänä ja siksi myös päivisin kotona. Haluaisin niin, että tyttö löytäisi myös tältä seudulta ystäviä, sopeutuminen olisi niin paljon helpompaa. Koulun alkuun on vielä kovin pitkä aika..